perjantai 23. heinäkuuta 2010

Lukeminen kannattaa aina, vai kannattaako??

Lopetin eilen reilun neljän tunnin yhtämittaisen lukemisen jälkeen Stieg Larssonin kirjan Tyttö joka leikki tulella. Viimeisen tunnin ajan rintaa puristi ja ahdisti niin pirusti, että olin tyytyväinen, kun viimeinen sivu kääntyi.

Hyvä kirjahan se oli, täytyy myöntää, mutta…

Luettuani kirjan laskin sen käsistäni, koetin hengittää syvempään ja kuitenkin ympärilläni oli puristava vanne. Yritin siirtää tunteen vähän turhan nopeasti toissijaiseen toimintaan, eli rupesin siivoamaan.

- Siis mitä!? Ikävänkin tunteen tarkoitus on vain tulla tunnistetuksi.
- Joo, mä tiedän. Mutta jotenkinhan mun on saatava mieli irti kirjasta ja päästävä tänne todellisuuteen.

Kyllähän se olo pikkuhiljaa helpotti. Siivoaminenko auttoi, no ei todellakaan ;-) niin paljoa en pidä siivoamisesta. Sen sijaan siirryin stereoille ja pistin soimaan Joss Stonea. Mikä nainen, mikä ääni ja mikä nautinto kuunnella häntä.

Linkistä voit mm. kuunnella brittineitokaisen viimeisimmän levyn biisejä. Youtubesta  taas pääset näkemään myös videoita (niiden upotuslinkki ei valitettavasti toimi).















Ja hymy kaunistaa meitä kaikkia

6 kommenttia:

  1. Yleensä olen kyllä sitä mieltä, että lukeminen kannattaa.. mutta jos tulee paha olo, niin ei ehkä sittenkään? Itse jätän suosiolla sellaisen kirjan kesken, josta tulee paha olo tai jota en oikein saa syystä tai toisesta sujuvasti luettua. Dan Brownin uusin on sellainen, vaikka olen tykännyt hirveästi niistä aikaisemmista, niin tämä uusin ei uppoa!

    VastaaPoista
  2. Hauska yhteensattuma, kuuntelin juuri äsken Joss Stonea Jeff Beckin levyltä Emotion & Commotion. Kannattaa kuunnella Spotifystä, sillä samalla levyllä on hänen tulkintansa myös vanhasta klassikosta "I put a spell on you".
    Ja vinkki Larssonin kirjoja onnellisemmasta lopusta: "Tiellä pysymisen taito" by Garth Stein. http://www.johanna.fi/johanna/index.jsp?c=product&id=15628&view=review

    Kyllä lukeminen kannattaa. Aina. Pointti on vaan, ettei tummempia elämän sävyjä kannata yrittää torjua. Pelko on vain tilapäistä rakkauden tunteen vajausta.

    Tai jotain...=)

    VastaaPoista
  3. Ai niin... ja ohessa spotify-linkki biisiin There's no other me.
    http://open.spotify.com/track/0K0ZhXX3E3TO1feHSCh6P1

    VastaaPoista
  4. Heissan!

    Minäkin eläydyn helposti liikaa, oli sitten kyseessä elokuva tai kirja. Muistan vieläkin hyvin erään dramaattisen elokuvan parisenkymmentä vuotta. Se ahdisti silloin kauan. Ehkä mullakin on sama "vika", vanhemmiten haluaa lukea ja katsella helppoa ja hyvän mielen tuottavaa.

    Blogissasi on aina kiva käydä:) Ihana blogi! Tykkään jutuistasi!:)

    VastaaPoista
  5. ...siis parisenkymmentä vuotta SITTEN...höh!;D

    VastaaPoista
  6. Kiitokset =)

    Ja minkä upean lauseen Jukka kirjoititkaan: Pelko on vain tilapäistä rakkauden tunteen vajausta.

    Hieno! Tuon lauseen muistan. Ehkä se auttaa minua "pelkuria". Sillä pelko on asustellut todella sitkeästi minussa.

    VastaaPoista