Istun. Hengitän. Hiljennän päässäni pyörivän ikuisen ajatusmyrskyn.
Minulle tällaiset pysähtymiset tekevät hyvää. Jokaisen kerran jälkeen katson ihmisiä kuin sumu olisi pyyhitty silmieni edestä pois.
Me ihmiset olemme oikeasti todella upeita. On hienoa, että olemme jokainen erilaisia ja kuitenkin niin samanlaisia. Meissä kaikissa on sellaista, mikä tekee meidät arvokkaaksi. Meillä kaikilla on jotain omaa annettavaa tälle maailmalle, omat taitomme ja lahjamme.
En ole nyt kuitenkaan henkistynyt, tullut uskoon tai muuten hurahtanut. Olen vain taas nähnyt sen mikä tasapainottaa minua ja meitä. Tämä on kuultu niin monet kerrat ennenkin, mutta ihminen tarvitsee joissain asioissa toistoa toiston perään.
Tehkää vähemmän sitä mitä teette luontaisesti enemmän!
Elämästänne tulee nautinnollisempaa. Olette ihanampia ihmisiä itsellenne ja läheisillenne.
Siis vähemmän sitä mitä teet normaalisti enemmän. Ja enemmän sitä mitä normaalisti teet vähemmän!
Hei, löysin tänne Johannan maailman kautta ja olen iloinen siitä! Luen juttusi rauhassa, mielenkiintoista! Olen kovasti tuota pohtinutkin, että vähemmän on enemmän. Pysähtymiset ovat tärkeitä. Ihanaa kesää sinulle ja poikkeilen toistekin!
VastaaPoistaTämä onkin jännä juttu, koska lomallahan yleensä tehdään juuri näin. Ehkä se tuo arki kaikkinen kiireineen väsyttää sen luontaisen minän,ja ei ehditä tehdä sitä mistä eniten nautimme..
VastaaPoistaSatu; kiitos kun tulit käymään, toivottavasti viihdyt =)
VastaaPoistaElisa; niinpä, onneksi edes lomalla tulee tehtyä sitä mikä oikeasti ravitsee meitä. Olisin onnellinen jos muistaisin päivittäin nollata kunnolla pääni surinat ;-)
Kävin tänään blogissani ja vastasin sun kommenteihin, mutta blogger ei näytä niitä. Vasta kun menee lähemmin katsomaan.
VastaaPoistaItse olen ajatellut, että kun tekee eri asioita kuin ennen, niin voi nähdä asiat vähän eri tavalla ja löytää oivalluksia. Jos aina pysyy rutiineissaan, niin ei oivalla mitään uutta.
Tavallaan tuossa on samasta asiasta, mistä kirjoitit, mutta eri tavalla. :)