Pysäyttävää ja hiljaistakin kyselyä ja vastailua, että kesken kaiken tulin niin surulliseksi
en pysynyt kasassa
ja poistuin hetkeksi paikalta.
"Ja sitten sä menet ja pyydät anteeksi", sovittiin.
Jossain sisälläni tuntui, että minultakin pitäisi pyytää anteeksi.
Mutta kuitenkin tiesin, ettei se mene niin. Tämä juttu ei ole minun.
Voin itse antaa itselleni anteeksi sen, että luulen olevani huono vanhempi.
Ja tietenkin annan nuorukaisellekin anteeksi.
Nuoruus on vasta alku, harjoittelua.
Tein illalla anteeksiantoharjoituksen, sellaisen helpon ja toimivan.
Olen nimittäin oppinut, että antamalla anteeksi elämä nousee nopeammin omille jaloilleen. Olen nähnyt ihmeitä tapahtuvan, kun olen antanut lähinnä itselleni anteeksi, mutta myös toisille. Kun en kanna turhaa kiukkua, kaunaa, vihaa tai suruakaan, niin voin vapauttaa siihen kuluvan ajan johonkin toiseen.
Käytin harjoitusta jonka luin työkaverini antamasta Tuulikki Saariston kirjasta: Taikasanat -eli miksi antaisin anteeksi (tämän pitäisi löytyä kirjastosta) ja alla lyhyesti asiasta niille, joita anteeksianto kiinnostaa:
Sano illalla nukkumaan käydessä mielessäsi 5 kertaa:
"annan itselleni anteeksi"
Jos et aluksi pysty millään antamaan itsellesi anteeksi voit sanoa vaikka:
"annan anteeksi itselleni, että en vielä voi antaa anteeksi"
Lisäksi jos mieleesi nousee joku henkilö (ei tarvitse olla mitään syytä miksi tuo ihminen nousee mieleesi) niin sitten sano mielessäsi:
"nimi- annan sinulle anteeksi" – taas 5 kertaa.
Tämän jälkeen sanot vielä 5 kertaa mielessäsi:
"annan itselleni anteeksi"
Voiko tämän helpompaa olla? En tiedä.
Kannattaako kokeilla? Ehdottomasti =)
Tänään kuin tyhjältä pöydältäme kaksi vetovoimatyyppiä sitten vietimme yhteistä aikaa sohvalla Barcelona-Arsenal matsia katsellen. Nojailimme, kommentoimme ja nautiskelimme olostamme.
On se ihana.... vaikka joskus se hölmöileekin =)
Ja mä luulen, että sekin tykkää musta, vaikka mä olen välillä tiukka ;-)
... ihana juttu. :)
VastaaPoistaAnteeksipyytämisessä ja antamisessa piilee onnellisen elämän alku. Siinä on jotakin niin eheyttävää.. Ja se,että osaa ja pystyy tuntemaan vilpittömästi anteeksipyynnön,- ja antamisen lahjan sydämessään on varma alku suurelle kasvulle. Virheitähän tulee tehtyä, se on ihan luonnollista, tärkeintä että sen tuntee ja tietää.. ja antaa anteeksi vielä itselle. Iso hali!
VastaaPoistaTörmäsin muuten hiljattain hawailaiseen anteeksipyyntö/eheyttämisrituaaliin, ho´oponopono, aivan ihana keino parantaa sydämen pienempiä ja miksi ei niitä isompiakin haavoja.
Ihana postaus! Ja tuli jälleen mieleen, että itsekin pitäisi tehdä sama. Kiitos!
Kiitos Marjo ja Karkki; täytyypi käydä katsastamassa tuo hoóponopono, kuullostaa ainakin hauskalta =)
VastaaPoistaVoi sen sun poikas kerkee hölmöileen vielä vaikka mitä ja se ei ole sun vikas. Se vaan kuuluu nuoruuteen ja kaikkien mutsien pitäis muistaa että huolimatta siitä miten kasvatettu ne hölmöileen. Vaikka ne sulkis pimeeseen komeroon ne hölmöilis sielläkin jotain, en tiedä miten mut jotenkin.
VastaaPoistaPää pystyyn nainen olet PARAS:)
Teinin äiti minäkin, elämä vuoristorataa, tunteet vaihtelevat myös itsellä, ensin ei ole kivaa, sitten yhtäkkiä onkin kivaa. Kummallista, mutta erittäin rikasta, elämää.
VastaaPoista♥Ƹ̵̡Ӝ̵̨̄Ʒ♥
VastaaPoistaKiitos Henrietta, Sooloilija ja Ainosofia
VastaaPoista♥
Suloinen ja koskettava postaus!! Kai se kuuluu vanhemmuuteen, että kokee itsensä välillä huonoksi vanhemmaksi milloin mistäkin syystä. Eipä ainakaan olla välinpitämättömiä...;)
VastaaPoistaTuo anteeksiantaminen on tosi tärkeä ja joskus niin vaikeakin juttu. Kun tulee loukatuksi, eikä toinen ymmärrä edes, että loukkaa, niin anteeksi kun vaan antaa, niin vapauttaa itsensä kaikesta turhasta!!
Iso hali Sinulle!<3