perjantai 3. helmikuuta 2012

Polku lumeen

Tuprusi lunta. Paljon kaunista isohiutaleista lunta. Me kahlasimme jalkakäytävällä. Teimme omaa polkua lumeen, johon painaumat jäivät odottamaan seuraavan askelta tai rohkeaa ja voimakasta lumen luojaa.

Mulla oli huivi päässä, kaulaliina kaulassa, huppu vedettynä suojaksi, untuvatakki ja pitkät saappaat. Näkyi siis silmät, nenänpää, posket ja kenties huulista hiukan.

Joku tuli vastaan, mutten nähnyt hänestä kuin silmät. Ne katsoivat meihin, muttei mitään muuta. Väistin vielä syvemmälle kinokseen ja palasin polkemaan uusia jälkiäni.

Sitten kuulin äänesi takanani:


"Se katsoi, muttei tunnistanut. Ei tunnistanut, vaikka me ollaan oltu samaan aikaan saunassa".

Sekunti, että tajusin ja sitten virnistin. Hehee =) 

Kenties tunnistaminen näissä olosuhteissa ei ole ihan helppoa. Ehkä suomalainen tapamme ei paljastanut meitä täysin tässä pakkaspäivässä =)


9 kommenttia:

  1. Voi hyvä tavaton, miten tutunoloinen tilanne. Ihminen on vaatteet päällä aivan toisen oloinen kuin vaatteitta saunan lauteilla. Sama juttu uima-altailla. Kun ihminen pukee vaatteet ylleen, pukee hän ilmeisesti samalla myös jonkinlaisen peittävän peitteen, joka hämärtää alastomana tavatun ihmisen luonnollisuuden. Pahus, tuosta saisi todella mainion tutkimuksen aiheen. Miten olisi: Kumman tunnet paremmin, ihminen alasti vai vaatetettuna? Onnekkaimmat tuntevat molemmat. Hyvä havainto. Ja mukavaa, ehkä vähemmän tuntematonta, viikonloppua...:)

    VastaaPoista
  2. Pitsit sekaisin; niin, ollaankohan me saunassa "rehellisempiä" kuin tavallisesti kasvotusten... Pitäisi saunoa siis enemmän =) Joskus myös työasu antaa ihmisestä liian kapean kuvan, tai ainakin sen puute saa joskus aivot hyrräämään ja pohtimaan mistä ihmeestä tunnen tuon henkilön.

    Vielä muisti pelaa sen verran, että kotona olevat tuntuu tutuilta ;-) Samoin sulle hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
  3. Ihana juttu! Sait minut taas hymyilemään...Kiitos♥

    VastaaPoista
  4. Leena; hieno juttu jos tuli hyvä mieli. Sinä olet taas saanut minut istumaan nenä kiinni kirjassa. Koukuttaa koukuttaa ;-) Kiitos siitä =)

    VastaaPoista
  5. Tapahtui ikuisuus sitten: raflaillan tutustumisen jälkeen ekat treffit tytön kanssa uimahalliin, jonne mentiin yhdessä. Mutta auta armias, kun piti sitten altaasta tihrustaa, että kukahan se noista märkätukkaisista olisi.

    VastaaPoista
  6. Ari; hihii, no löysitkö etsimäsi? Kuullostaa juuri sellaiselta tilanteelta, jossa hyvä idea voi muuttua jännittäväksi =)

    VastaaPoista
  7. Olipa kiva tarina!!:))
    Osaat vielä kirjoittaa niin ihanasti!!

    Mukavata arjen alkua!♥

    VastaaPoista
  8. Tää on vähän sama juttu kun se että nähdään työpaikan ulkopuolella eikä tunnisteta. Meillä on sen verran tuota populaa työpaikalla ettei kaikkia tunne henkilökohtaisesti mutta naamoja tietää ja sitten kun näet vaikka kaupassa miettii päänsä puhki että mistä tiedän tuon ihmisen.
    Kerran ruokakaupassa katseeni kohtas tuijottamiseen asti nuoren miehen kanssa (eka ihmettelin että miksi nuori mies tuijottaa mua....eihän se flirtata voi vanhan tädin kans) kunnes tajusin että se on pankista jossa olen asiakkaana ja jutellut hänen kanssaan joskus pitkän tovin. Nuori mies ei tainnut vielä hoksata mistä tiedetään toisemme vaan jatkoin aina käytävillä tuijottamista, lopulta hymyilin ja heilutin kättäni hänelle ja jätin miettimään mistä olen tutun näköinen:)

    VastaaPoista
  9. Marge; kiitos. Arjesta olisin hyvä ottaa nautinto irti =)

    Henrietta; juuri noin. Sama juttu kun kulkee samoilla julkisilla kulkuvälineillä ja näkee samat ihmiset lähes päivittäin. Kunnes junalaiturin sijaan näkeekin tyypin kaupassa tms. ja miettii että pitäisikö moikata vai ei kun ei tiedä onko tuttu vai ei ;-)

    Kiva, että vilkutit sille nuorelle miehelle. Miten sä nyt luulit, ettei sillä ollut flirtti päällä =)

    VastaaPoista