Yksi, kaksi, kolme ja silleen

Emma, Marjaana ja Marika ainakin ovat osallistuneet numerohaasteeseen, joten hyppään kyytiin ja palaan postauselämään.

Yksi

Milloinkaan, kuuna päivänä, en ole postannut kuukaudessa kuin vaan yhden tekstin. Paitsi, että olenpas, vuoden 2019 vaellusreissun aikana ja juuri edesmenneellä kuulla. 

Omituiset oli nuo menneet viikot, jotka pistivät minut hullunmyllyyn, sai sanomaan esimiehelle, että haluan eläkkeelle. Huomautuksena lukijoille, etten ole tarpeeksi vanha, jotta parhainkaan naisten eliniänodotteen arvuuttelija, voisi vielä kertoa minulle eläkkeellejääntipäivääni. Pomo taisi nielaista lauseeni aikana, kun ei kommentoinut sitä mitenkään. Tai ehkä kuulikin, kun nakitti muutaman päivän jälkeen lisätöitä oikein roimasti loppuvuodelle ja ensivuoden alkuun ja tällä viikolla tupsahti sitten taas lisää. Apua!! 

Olen pahasti sitä mieltä, etten toteuta hyviä lauseita joita luen. Älä myy itseäsi halvalla, mitä mitä? Älä elä jonkun toisen unelmia, oho? Tai lopeta itsesi sättiminen, hmmmm...

Kaksi

Mies on leikannut kahdesti hiukseni viimeisen vuoden ja kolmen kuukauden aikana. Ennen kävin viiden viikon välein kampaajalla, mutta nyt minulla on liehuletti, ponnari tai letitetty tukka kuin pikkutyttönä. En ihan diggaa tätä tyyliä, mutten jaksa oikein välittääkään. Hiukan on hirvittänyt kampaajien tilanne, jos ja kun moni muukin kotiin komennettu on jättäytynyt samanlaiseksi pitkätukaksi kuin minä. 

Toisaalta mä olen ostanut kahdet juoksukengät itselleni. Miksi kahdet? Siinäpä kysymys, varsinkin kun paljastan, etten ole voinut juosta kolmeen vuoteen tällä selällä ja näillä kintuilla. Mutta kova toive on, sillä uusi fysioterapeutti uhkasi saada minut sellaiseen kuntoon, että jossain vaiheessa vielä juoksen. Olenko pienesti yli-innostunut?

Kolme

Meitä oli kolme ihmistä jotka kisasimme tosissamme Eurovision laulukilpailun oikeita sijoituksia, järjestyksiä, maa maata vastaan otteluita. Kuka voittaa, mikä on pohjoismaiden oikea järjestys, kumpi on paremmalla sijalla Ranska vai Malta jne. Lista oli pitkä ja hankala. Mun olisi kannattanut veikata pelkästään omia suosikkeja ja luottaa mielipiteeseeni, mutta ei, aloin miettiä minkälaisia euroviisukuuntelijat ja raadit ovat. Jäin kisassamme kolmannelle sijalle ja jos joku toimittaja olisi tullut mikrofonin kanssa kysymään mielipidettä, olisin todennut murtuneena: pettynyt. Mutta toistaalta, tärkeintä oli, että Italialaiset voitti. Hyvä hyvä Måneskin ja Zitti E Buoni!

Neljä

Numero neljä ei herätä minussa minkäänlaisia tuntemuksia. Eli siirryn seuraavaan numeroon ja totean, että kohta koittaa se päivä, jolloin pääsen neljä plus yksi kesälaidunviikolle. Kyllä tulee tarpeeseen. 

Pari iltaa sitten pyörähdettiin hautausmaalla. Hautausmaan takana kulki tie vanhalle myllylle. Otin viisi tien viereen niitettyä lupiinia. Nyt ne on parvekkeella koiranputkien kanssa suloisesti sekaisin.

Kuusi

entisessä normaalissa heräisin aina kuudelta. Nyt kun toimisto on kotona venytän herätyksen puoli seiskaan ja lähden samantien ulos kävelylle. 

Aamut on parasta aikaa päivästä. Ulkona on rauhallista ja sää usein tuuletonta. Kun kävelyltä palaa takaisin kotiin on keho lämmin ja vertynyt, voi syödä hyvällä fiiliksellä aamupuuron ja sitten alkaa takoa jokapäiväistä muonarahaa.

Seitsemän

on mun miehen onnennumero. Mulla ei ole onnennumeroa tainnut koskaan olla ja ehkä sen vuoksi en voittanut viime eurojackpotissa mitään, vaikka tilasin mielessäni enemmän kuin 20 tonnia mutta vähemmän kuin millin. 

Lottoan ehkä muutaman kerran vuodessa ja odottaisin, että näinkin suurella panostuksella iskisi onni kohdalle, mutta vielä ei ole tärpännyt. Pitää ensikerralla pyytää miestä valitsemaan voittoisampi kuponki, se seitsemäs oikealta laskettuna.

Kahdeksan

Se oli kahdeksan päivää sitten, kun Hangon R-kioskilla pyysin myyjää valitsemaan meille tuon epäonnisen eurojackpotin voittokupongin. 

Samaiseksi päiväksi siippa oli järjestänyt Tähtikujalle majapaikan ja vei meidät rentoutumaan. 

Kävelyiden lomassa istuskeltiin monesti. Iltapäivällä istuttiin pikkuisen kahvilan ulkopöydässä tyhjän kävelykadun varrella, ilta-auringon loisteessa nautittiin vuorostaan makaronitehtaan terassilla maukasta pastaa ja viiniä. Aamiaisella taas oltiin suloisen villan aamiaispöydässä. Samalla ihailin viereisen olohuoneen rauhallista tunnelmaa. Noista mustavalkoisista valokuvista tuli mieleen vuosien takainen matka Pariisiin, jossa asuimme rohkean nuorenmiehen upeassa loft-asunnossa. Se oli täynnä taidetta ja särmää. Oi niitä aikoja. Oi kaikkia ihania puutaloja. Oi oi oi...

Yhdeksän

päivää sitten kävin Meilahden arboretumissa ja näin valkoisen magnolian. 

Tänä viikonloppuna lähdimme uudestaan Meilahteen. Ihmisiä oli tullut piknikille arboretumiin, siellä oli pieniä ja isoja juhlijoita ja kuten arvata saattaa iloinen tunnelma. Me kävelimme Seurasaaren ympäri ja ihailimme Meilahden huviloita. Voisipa asua tuollaisessa pienessä satumaassa, liikenteen metelin tuolla puolen.

Seurasaaren jäätelökioskilla oli jonoa molempina viikonloppuina. Kahvilatkin ovat avoinna. 

Yhdeksän päivää sitten palautin myöskin viimeisen luovan kirjoittamisen perusopintojen lopputyön ja oppimispäiväkirjan. Kyllä oli antoisa vuosi, vaikka työn ohella lukemista ja tehtäviä oli paljon ja zoomluentoihin ja -pienryhmiin meni hirvittävä määrä iltoja. Nyt fiilis on opiskelun osalta todella hyvä ja luulenpa, että anti vaikuttaa jollain tavalla tuleviin kirjoituksiini. Ehkei muutos näy täällä blogissa niinkään, mutta muissa kirjoituksissa. 

Kymmenen

se oli joku mennyt viikonloppu, kun suunnittelin ulos lähtöä ja katsoin lämpötilaa. Ilmatieteenlaitos sanoi, että lämpötila on +10 astetta ja tuntuu kuin +12. 

En ihan tajunnut miten tuo on mahdollista, mutta kai se jonkin mutkan mukaan voi olla noinkin ;-)

* * *

No niin. Kirjoitustauko on nyt rikottu. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa sinulle!