perjantai 27. elokuuta 2021

Sametin pehmeää iholla ja kenties suklaatakin

Kuuman polttavan auringon paahteessa minä autuaana puraisin mansikan halki. Mehustin sen huulieni välissä kuin vampyyri ja näytin lapsellisuuteni maailmalle. Näinä hetkinä minä sulin rakkaudesta kesään ja valoon, tietäen kuitenkin, ettei tämä autuus ikuisesti kestä. 

Minä mietin, että kun kesän lapsi olen, niin rento tuuleni saattaa hukkua syksyn vaateisiin. Jossain vaiheessa tuntien ja päivien tietokoneen sisuksiin tuijottaminen aiheuttaa jäykkyyttä ja ähkinää, kenties pahimmillaan takahampaiden kirskuntaa, ehkä jopa niiden näyttämistä julkisesti (se on kuulkaa paha, paha, paha tilanne). Niinpä laitoin kesäloma-anomukseeni ensin sen varsinaisen loman ja kuuden viikon työrupeaman jälkeen vielä huoltovarmuus-loman.

Luulen oppineeni jotain palautumisesta ja jaksamisesta. Kannattaa toimia ennemmin kuin liian myöhään. Vaikka pomo sanoo silmiin tiukasti tuijottaen, että ilmoita ennen kuin olet sippi ja kuitti, niin olen vähän nuhju tekemään niin. Minä olen sitkittelijöiden sukua. Mutta tällainen etukäteen miettiminen, loman ajoissa anominen, se voi toimia. 

Nyt, ennen kuin kukaan ehtii painaa syksyn kaikki-satakymmenprosenttisesti-hommiin nappia, minä pidän viikon itseäni latauksessa. Sujahdan nautinnollisin tunnelmin valtavaan siniseen nojatuoliin. Heitän kannat kattoon, otan kirjan käteen, luen otsa jännityksestä sileänä hurjia kertomuksia ja piirrän välillä pieneen vihkoon omituisia naisia.

Ja kun nojatuoli ei kutsu, niin minä lähden ulos. Toivottavasti poimimaan variksenmarjoja ja katsomaan taivaalle linnunrataa...

Ai niin, eihän lomasuklaata voi unohtaa. Kumpaa suosittelisit, konvehteja vai reilusti suklaalevyjä? 

4 kommenttia:

  1. Ihana teksti! Hmmm... reilusti suklaata! Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja, on ilo olla hetki tauolla ja tehdä omalta tuntuvia asioita. Myös herkutella 😁

      Poista
  2. Ensin reilusti suklaalevyä ja sitten marraskuun lopulla putoamme konvehtirasioihin. Ostin oikein kotiin palatessa kaksi Fazerin sinistä jääkaappiin. Kohta taitan sieltä kaksi viivaa ja otan vahvan kirjan käteeni. Syksyä minä rakastan, sinä kesää. Syksyssä olen enempi minä.

    Opettelen kyllä parhaillaan itseni armahtamista eli sellaisia kirjoja luen joka ilta hetken. Kynttilä on palanut molemmista päistä..

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen alkanut haikailla oikein hyviä konvehteja, sellaisia belgialaisia herkkuja. Jostain syystä haikailu ei ole vielä siirtynyt toteutukseen, eli istun kotona ilman suklaata. Nyt kun luen, että sinulla on Fazerin sinistä jääkaapissa alkaa tuntua siltä, että olisi lähdettävä piakkoin lähikauppaan :D

      Olen tosiaankin kesäihminen, mutta kyllä nämä syksyn päivätkin ovat ihania. Tänä aamuna oli upea kävelysää, vaikka pikkuisen satoikin samalla. Kohta luonnon väritkin alkavat olla täydellisiä.

      Pidä nyt itsestäsi huolta. Tekemistä on paljon ja tulevina kuukausina on jännittäviä asioita edessä, siltikin rauhoita aina välillä aikaa itsellesi.

      Suloista viikonloppua teille ♥♥

      Poista