Kun viikkokausia matkalla ollessani käytin samoja vaatteita kerta toisensa jälkeen, oli vaatteiden valinta aamuisin ja keskellä päivääkin erittäin helppoa. Arvelin jo tuolloin, että reissu poikii muutoksia tulevaisuuteen, mutten arvannut miten nopeasti.
Kotiin palattua mies eräänä päivänä luki vaaleanpunakantista kirjaa ja minä ihmettelin, että mikä sillä nyt oli luvun alla. Mies näytti Marie Kondon KonMari -kirjaa (siivouksen elämänmullistava taika) ja selitti mistä kirjassa oli kyse.
 |
| tilanne päällä |
Seuraavana päivänä minä otin kirjan käteeni ja luin sen himoiten läpi. Jos joku oli saanut mieheni koukkuun ylimääräisen kaman irtipäästämisestä, niin olin haltioitunut. Samalla sain mitä hurjimman vision, jossa kaapeissani olisi vain mieluisia ja ihania asioita, sellaisia hyviä fiiliksiä tuottavia.
 |
ja kuvasta puuttui vielä alusvaatteet ja sukat
ja osa kengistä |
Niinpä reilu viikko sitten perjantaina minä kaivoin kaikki vaatteeni makuuhuoneeseen. Takit, kengät, asusteet, laukut, hatut ja ne muut vaatteet. Läjä oli aivan kamala, vaikka olin mielestäni hoitanut kaksi kertaa vuodessa vaatekaappien läpikäynnin.
Sitten kirjan ohjeiden mukaan otin yksi kerrallaan käteeni vaatteen ja tunnustelin tunteitani.
Jos tämän työn piti tuottaa jotain iloa, niin minun täytyy sanoa, että tuntien jälkeen olin todella ärsyyntynyt ja pahalla tuulella. Minä olin säilyttänyt niin paljon kaikenlaista mahdollista sopimatonta, tylsää, ikävää, puristavaa, hintalapullista mutta käyttämätöntä vaatetta, että ihan hirvitti.
Jäljelle tuntui jääneen vain murto-osa vaatteita ja niistäkin vielä mietin, että osa olisi poisheitettävää...
Toisaalta opin vaatteita kaappiin takaisin laittaessani, että todellakin pidän mekoista. Ja totesin, että jos kaappiini jäikin melkein vain heiluvia hapsuja, niin olkoon niin. Ei minusta saa farkkukansaa taikka jakkupuku-ihmistä, vaikka kuinka päästä puristaisi. Tajusin siis, mikä minulle tuottaa vaatteessa iloa ja päätin nauttia niistä vähistä hepenistä, jotka vielä jäljelle jäivät =)
 |
...tai no
eteiseen olin vienyt jo kolmet kenkäparit |
Kun pari päivää oli kulunut tunsin siivouksen jäljet nahoissani. Joka kerta kun avasin vaatekaapin oven koin ilon tunteen:
vaatteilla oli tilaa hengittää -no todellakin oli ;-),
ne oli helppo nähdä yhdellä silmäyksellä ja
päälle pantavaa löytyi alta aikayksikön.
Kirjasta innostuneena luin sen vielä toistamiseen sekä kävin seitsemän päivän aikana läpi kaikki kirjani, paperini, sekalaiset tavarat, keittiön kaapit, vessan kaapit ja liinavaatteet. No vielä on valokuvia liuta jäljellä (ja jotain kamalaa kellarikamaa). Päivät olivat pitkiä ja olo oli kaikkensa antanut, mutta vau miltä tuntuu vapaa tila ja se että turha kama on poissa kotoa.
Minulle kaikista vaikeinta oli vaatteiden läpikäymiset. Paperit ja muut siivosin hyvinkin helposti. Miehellä taas kirjojen ja papereiden läpikäynti on tuskaa.
Kuten
Helmi postasi KonMarin viikkauksesta saa kiksit. Miten voikin pienet muutokset vaikkapa sukkien laitossa laatikkoon tehdä ihmiselle virneen naamalle, heh heh.
Mies hankki
Marie Kondon kirjan
Positiivareilta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat elää uskossa, että kun kerran siivoaa kunnolla, ei kaaosta synny enää koskaan =D
Siitäkin huolimatta, ettei sinua kiinnosta aihe ollenkaan etkä tiedä mitään ikävämpää kuin siivous, niin toivottelen sinulle oikein ihanaa alkuviikkoa! Muista silittää olkapäätäsi ja taputella itseäsi hellästi. Olet ihana tyyppi
❤️
Mies tuli lukukinkereihin ja tavallisuudesta poiketen uinahti ennen minua. Minä katsahdin kysyvästi viereeni, mutta syvennyin sitten intohimoiseen kirjaan ja odotin väsymystä.
