perjantai 28. heinäkuuta 2017

Jekku -se ei saa joka ei kokeile

Nuoruuden kuukauteni on kohta ollutta ja mennyttä.
Olin ensin töissä ja nyt vielä vähän aikaa lomalla.
Kehoni on ollut välillä armollinen ja viriilin innostunut ja toisinaan se saa minut epätoivoiseksi.
Mutta yksitoikkoista ei siis ole ollut, hehheh...

Koska olen ollut kovin hiljaa täällä blogissa, ajattelin antaa pieniä makupaloja tapahtumista. Näin saan hiukan kirjoittamisesta kiinni ja jokunen vanha blogiystäväni huomaa, etten ole poistunut maailmasta ;-)

Matti Peltokangas -Kuiskaus
Kesälomamatkamme yksi osa päättyi Mäntyharjun taidekeskus Salmelaan. Mustat sadepilvet käänsivät suuntansa toisaalle, kun me etenimme taulusta ja patsaasta toiseen.

Minä ihailin eniten Matti Peltokankaan Kuiskausta ulkona ja sisällä taas Veikko Myllerin soittajia.

Hetkisen verran huokailin ja mietin, että ... Olisinpa kouluttautunut kuvanveistäjäksi (siis olisipa minulla ollut lahjoja :) ja kiihkeää nuoruuden sitkeää paloa). Sitten huokailin lisää ja toivoin, että olisipa edes kamalan paljon rahaa, jotta voisi ostaa kaikki upeat veistokset omaan isoon kotiin, jonka siivoisi joku toinen kuin minä itse =D.

Kun kyldyyri ja kyrkan on katsottu, kioskijäätelöt syöty, olemme mielestämme kokeneet täällä kaiken mahdollisen ja astelemme kohti parkkipaikkaa. Sitten kuuluu kirkkaalla naisen äänellä huudettu:
J E K K U!

Katsomme vastarannalle. Siellä kolme naista seisoo laiturilla. Jekku! .... Jekku!!  ..... ..... Jekku!!! sitkeä huuto kaikuu veden päällä.

Koira on saanut hyvän vainun sorsapoikueesta. Emot -kaksi kappaletta- uivat pienokaiset mukanaan Jekkua pakoon. Ensin kierretään lenkkiä vasemmalle ja sitten kaarretaan oikealle. Lintuja himoiten Jekku ei korvaansa lotkauta rannalla huutelevalle emännälle. Viisaat lintuemot lyövät päänsä yhteen ja hajaantuvat. Toinen antaa koiran lähestyä itseään, samalla kun toinen siirtyy poikueen kanssa sivummalle.

Ero-emo vetelee siksakkia Jekku perässään. Ensin mennään tuohon suuntaan ja kohta taas toiseen. Emännän kimeät Jekku! -huudot kiirivät ympäri aluetta, muuten on aivan hiljaista. Sitten koira kääntyy ja alkaa uida laituria kohti. Mutta mitä tekee ero-emo? Se lennähtää Jekun viereen, liekö näyttää kieltäkin ilkeästi, sillä himo iskee ja Jekku alkaa taas uida kilpaa sorsan kanssa.

Toinen naisista on kiertänyt rannan viereemme. Ero-emo on jo kolmesti lennähtänyt laituria kohti uivan Jekun viereen ja saanut koiran sekaisin. Naisilla hätä kasvaa ja lopulta vastarannalla kolmas nainen riisuu housunsa ja paitansa ja astuu veteen. Arvaan, ettei vesi ole lämmintä, mutta sitä ei naisen eleistä huomaa. Hän ui koiraa kohti, samoin tekee ero-emo. Hölmö lintu, ajattelen, se tuskin ymmärtää että koira uisi laiturille, jos sen antaisi olla jo rauhassa. Lopulta nainen tavoittaa Jekun, saa siitä kiinni ja vetää sen rantaan. Jekku nostetaan kuivalle maalle, emäntä vie sen kauemmas, kolmas nainen nousee laiturille ja jää kuivattamaan itseään. Minä mietin, että taidepläjäys taitaa olla hänen osaltaan uitu.

Ja mitä jäi siis eniten mieleen Mäntyharjun keikalta:

Jekku -mitä reippain lintukoira, jolla on oikein sopiva kutsumanimi
Kolmas nainen, joka oli viisain (toimi ei vain huudellut) ja joka olisi pitänyt pyytää lämmittelemään kuumaan autoon, sekä saksalaismiehet jotka hihittelivät vieressämme kuin pahaiset kakarat ;-)

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Torstai on edelleen toivoa täynnä

Yhtenä aamuna minä astun portaita alas, kohti pimeää pitkää tunnelia.
Viimeisillä rappusilla vastaani tulee nainen. Vilkaisen hänen oikeassa kädessään olevaa valko-ruskeaa keppihevosta ja toisessa suloisesti pursuilevaa käsilaukkua.  Hepalla on kaunis villi harja ja naisella tiukka ote. Melkein käännyn katsomaan, mutten aivan kehtaa... Niinpä kuuntelen mielenkiinnolla, nouseeko nainen hevosensa selkään ja kopisuttaa rappuset klo klop klo klop.  Näen sieluni silmillä, kuinka hän ylös päästyään läpsäyttää omaa reittään terävästi, huudahtaa Jiiihaaa! ja tuuli hiuksia heiluttaen jatkaa aamuista matkaansa työpaikalleen...

Usean tunnin jälkeen, sinä samaisena päivänä.
Minä avaan ulko-oven, nousen pieniä portaita ylös ja raikas ilma ravisuttaa päivän aikana kuolleet aistini hereille. Kuurosade on pessyt kaiken turhan pois, se on antanut tilaa auringolle. En mieti onko se vain vapaus, joka tuntuu nyt täydelliseltä, vaan katsahdan taivaalle ja huomaan hymyileväni. Kun käännyn talon kulmalta, näen edessäni kiiltävän, rakkauden punaisen, avoauton. Sen pintaa koristaa isot sadepisarat, ja kuin timantit ne häikäisevät kauneudellaan. Minä mietin voisinko saada kuvan noista valtavan kokoisista vesipisaroista kaarevan konepellin päällä, mutta nuoren miehen vapauden kaipuu on nopeampi. Hän kääntää avainta, kevyesti rattia ja kaartaa kohta vasemmalle kaupungin huumaan...

Ja kun ilta saa,
minä lähden merenrannalle, keinonurmelle seisomaan ja kuuntelemaan Paula Vesalaa. Lähden vain sillä ehdolla, että lupaat ilman olevan kuivan ja lämpimän. Siellä minä seison, tuulessa ja tuiverruksessa, tihkusateessa ja tummien pilvien alla, enkä mutrista kuitenkaan suutani, vaan tunnustan, ettet ehkä voi luonnonvoimille mitään. Luultavasti se on juuri Vesala, joka puhaltaa sadepilvet pois, sillä kotimatkalla aurinko laskeutuessaan paistaa ja kasvaa uskomattoman suureksi valopalloksi. Ajotie edessämme värisee kirkkaan keltaisena...  On järisyttävän kaunista.

Me pysähdymme liikennevaloihin, kukaan ei liiku, edessä on tyhjä, tyhjä pitkä tie. Katsahdan sivulle liikennetolppaan ja näen jonkun kirjoittaneen siihen pystyyn E V I L. Huomaan kieron mieleni leikin ja huvitan itsenäni toteamalla, että onneksi osaan lukea sanoja väärinpäin ;-)

Torstaissa on jotenkin aina sellaista taikaa :)



perjantai 23. kesäkuuta 2017

Ettei totuus unohtuisi

Haloo...

Joo, kyllä soitit oikeaan numeroon.

Mitä! Oletko jo kotona?

Minäkin laitan nyt heti toimiston oven kiinni ja lähden täältä.

Haluan ehdottomasti ainakin lakata varpaan kynnet vaaleanpunaiseksi, hyppiä kotona yksin ympyrää tehden, syödä kolme mansikkaa, kieriä lupiinipellossa ja ehkä väistellä samalla villisti sadepisaroita.

Sitten minäkin olen valmis.

* * *

Sinulle toivotan,

rauhallista menomatkaa minne tiesi näinä päivinä viekin
olkoon mahdollinen saunasi sopivan lämmin
uimavesi sellainen, että pysyt pinnalla takaisin rantaan asti
paljon maukkaita makuja
runsaasti hauskoja hetkiä ja sopivasti käytöstapoja.

Jos kuulut niihin ahkerasti työtä läpi viikonlopun tekeviin, niin oikein hyvää juhannusta sinullekin. Taikoja voi tehdä monenlaisia, valitse itsellesi sellaiset, joista tulee hyvä mieli :)

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Hengähdyspaikka

Minä vihdoin näen unia öisin
Ja päivisin kirkkaita kuvia

Uppoan usein kirjaimien väliin
kuuntelen sanoja tai jätän ne ilmaan leijumaan
Yhtä kevyesti avaudun katsomaan aavalla valkoista purjetta ja meren hiljaista liikettä

Kun puraisen kirsikan murskaksi
väritän sillä huuleni ja sieluni
Ja kun astun korkealle kivelle horjuen
kättäsi tiukasti puristan
yhdessä elämän kanssa

Niin kuin meri kutittaa kiven vatsapuolta
minun rauhallisen kuoreni alla kuplii
varsinkin kun huvitan itseäni katsomalla meitä

Olen elossa taas.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

puiston penkillä

keskellä kirkasta päivää
näen liikkeesi sivulta eteeni
kulmakarvasi nousevan kurkistuksen

en tiedä miten teet sen
mutta kupliva kiherrys nousee sisällä
silmissä sumenee
   -eikä vain ikänäön vuoksi

rakastan nopeita liikkeitäsi
  ohikulkijoiden jälkeen
harmaiden viiksien kutitusta

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

olen ollut... epämääräinen

olen ihan vaan ollut
olen hakenut varaamani Zoolander 2 -leffan kirjastosta ja pettynyt siinä kaikkeen muuhun paitsi Benedict Cumberbatchiin ;-)
olen tuntenut kipua
olen päättänyt tuulettaa päätäni
olen lähtenyt kävelylle

olen herännyt uuteen kirkkaaseen aamuun
olen tietoisesti ollut poissa koneelta
olen kuunnellut kehoani
olen ollut pettynyt
olen pelännyt
olen lähtenyt kävelylle

olen kirjoittanut hyvänyön toivotukset miehilleni
olen kuunnellut lintujen laulua iltamyöhään
olen herännyt uuteen päivään
olen ollut onnellinen
olen pukeutunut kauniisti
olen miettinyt kesälomaa
olen pelännyt sen menevän pilalle
olen yrittänyt olla huomaamatta olotilaani
olen pettynyt yritykseeni
olen lähtenyt kävelylle


olen nähnyt miehen, joka heittää vimmaisesti pyöränsä repusta tyhjiä tölkkejä tien toiselle puolen
olen ollut kommentoimatta, koska ajattelin saavani ennemmin turpaan kuin mitään hyvää aikaiseksi
olen nähnyt vanhalla mummolla -kävelykepin kaverina- jaloissa upeat varrelliset siniset converset
olen hymyillyt sille mummolle ja nähnyt mummon hymyilevän takaisin


olen nauttinut auringonpaisteesta
olen tallustellut minne nenä näyttää
olen kuunnellut tennispallon lyöntiääntä
olen joka lyönnillä virittynyt tähän biisiin
olen virnistellyt kävellessäni
olen käynyt monesti suihkussa
olen laittanut hiuksiini kiharat
olen kuunnellut tuntikaupalla musiikkia
olen katsonut lehtien kasvua pihakoivuissa
olen aivastellut
olen nauttinut olostani
olen vihannut olotilaani
olen pettynyt
olen lähtenyt kävelylle


olen syönyt herkullisia aamiaisia
olen istunut lattialla enemmän kuin sohvalla
olen hermostunut itseeni
olen lähtenyt kävelylle

olen istunut suurkirkon portailla
olen kuunnellut ulkoilmakonserttia ja notkistellut lantiotani ja vipattanut varpaitani
olen syönyt lounasta polttariporukan kyljessä ja ihaillut morsiammen keppihevosta 
olen katsonut leffatarjonnan, mutta jättänyt menemättä yhteenkään viidestä mielenkiintoisesta
olen laulanut kotona hävyttömän kovaa ja hävettävän hiljaa hyräillyt ulkona
olen katsonut ystävän lainaaman Almodóvaren Julietan ja pitänyt siitä
olen seurannut kuinka pieni mäyräkoira haukkuen vaatii, että isäntä potkaisee hänelle ison jalkapallon
olen mennyt kauppaan klo 22 jälkeen, ostanut kaksi jäätelöä ja syönyt ne molemmat kotona ennen puolta yötä


olen istunut kivellä ja juonut pullosta vettä
olen nauttinut kevyen repun kantamisesta
olen tunkeutunut outoihin tunneleihin
olen sanonut yhtenä päivänä ääneen yhden sanan
olen toisena päivänä turissut satoja sanoja
olen nauranut
olen jättänyt pyyhkimättä märkiä poskiani
olen ollut kaunis ja olen ollut ruma
olen pakahtuvasti rakastanut koko maailmaa
olen vihannut omaa mieltäni
olen lähtenyt useasti
olen tullut yhtä monta kertaa takaisin

olen ollut epämääräinen, mutta samalla
olen edennyt ulkona perjantai mukaan lukien  40,65 kilometriä
-ei paha ;-)


lauantai 13. toukokuuta 2017

Kuollut sirolilja-aralia -ai mikä viherpeukalo

Muistatkos, kun se keväthuuma iski minuun ja kävin piristämässä mieltäni ja kotiani viherkasveilla. Niillä, jotka hengittävät puhdasta ilmaa kotiin, sellaisilla, joiden katseleminen rauhoittaa mielen levolliseksi ja joille puhuminen tekee ihmiselle hyvää.

Noh, menikö kuukausi ja lopputulos on kuin emännän mieli:

Birgitan hoidossa ollut
ennen Birgitan kohtaamista
Tähän ei kai voi muuta kuin suhtautua pitkämielisesti.  Onneksi sää on ollut niin kylmää, etten ole ehtinyt vielä innostua parvekekasvien hankkimisesta ;-)

Haluaa lomalle!!