sunnuntai 21. toukokuuta 2017

olen ollut... epämääräinen

olen ihan vaan ollut
olen hakenut varaamani Zoolander 2 -leffan kirjastosta ja pettynyt siinä kaikkeen muuhun paitsi Benedict Cumberbatchiin ;-)
olen tuntenut kipua
olen päättänyt tuulettaa päätäni
olen lähtenyt kävelylle

olen herännyt uuteen kirkkaaseen aamuun
olen tietoisesti ollut poissa koneelta
olen kuunnellut kehoani
olen ollut pettynyt
olen pelännyt
olen lähtenyt kävelylle

olen kirjoittanut hyvänyön toivotukset miehilleni
olen kuunnellut lintujen laulua iltamyöhään
olen herännyt uuteen päivään
olen ollut onnellinen
olen pukeutunut kauniisti
olen miettinyt kesälomaa
olen pelännyt sen menevän pilalle
olen yrittänyt olla huomaamatta olotilaani
olen pettynyt yritykseeni
olen lähtenyt kävelylle


olen nähnyt miehen, joka heittää vimmaisesti pyöränsä repusta tyhjiä tölkkejä tien toiselle puolen
olen ollut kommentoimatta, koska ajattelin saavani ennemmin turpaan kuin mitään hyvää aikaiseksi
olen nähnyt vanhalla mummolla -kävelykepin kaverina- jaloissa upeat varrelliset siniset converset
olen hymyillyt sille mummolle ja nähnyt mummon hymyilevän takaisin


olen nauttinut auringonpaisteesta
olen tallustellut minne nenä näyttää
olen kuunnellut tennispallon lyöntiääntä
olen joka lyönnillä virittynyt tähän biisiin
olen virnistellyt kävellessäni
olen käynyt monesti suihkussa
olen laittanut hiuksiini kiharat
olen kuunnellut tuntikaupalla musiikkia
olen katsonut lehtien kasvua pihakoivuissa
olen aivastellut
olen nauttinut olostani
olen vihannut olotilaani
olen pettynyt
olen lähtenyt kävelylle


olen syönyt herkullisia aamiaisia
olen istunut lattialla enemmän kuin sohvalla
olen hermostunut itseeni
olen lähtenyt kävelylle

olen istunut suurkirkon portailla
olen kuunnellut ulkoilmakonserttia ja notkistellut lantiotani ja vipattanut varpaitani
olen syönyt lounasta polttariporukan kyljessä ja ihaillut morsiammen keppihevosta 
olen katsonut leffatarjonnan, mutta jättänyt menemättä yhteenkään viidestä mielenkiintoisesta
olen laulanut kotona hävyttömän kovaa ja hävettävän hiljaa hyräillyt ulkona
olen katsonut ystävän lainaaman Almodóvaren Julietan ja pitänyt siitä
olen seurannut kuinka pieni mäyräkoira haukkuen vaatii, että isäntä potkaisee hänelle ison jalkapallon
olen mennyt kauppaan klo 22 jälkeen, ostanut kaksi jäätelöä ja syönyt ne molemmat kotona ennen puolta yötä


olen istunut kivellä ja juonut pullosta vettä
olen nauttinut kevyen repun kantamisesta
olen tunkeutunut outoihin tunneleihin
olen sanonut yhtenä päivänä ääneen yhden sanan
olen toisena päivänä turissut satoja sanoja
olen nauranut
olen jättänyt pyyhkimättä märkiä poskiani
olen ollut kaunis ja olen ollut ruma
olen pakahtuvasti rakastanut koko maailmaa
olen vihannut omaa mieltäni
olen lähtenyt useasti
olen tullut yhtä monta kertaa takaisin

olen ollut epämääräinen, mutta samalla
olen edennyt ulkona perjantai mukaan lukien  40,65 kilometriä
-ei paha ;-)


lauantai 13. toukokuuta 2017

Kuollut sirolilja-aralia -ai mikä viherpeukalo

Muistatkos, kun se keväthuuma iski minuun ja kävin piristämässä mieltäni ja kotiani viherkasveilla. Niillä, jotka hengittävät puhdasta ilmaa kotiin, sellaisilla, joiden katseleminen rauhoittaa mielen levolliseksi ja joille puhuminen tekee ihmiselle hyvää.

Noh, menikö kuukausi ja lopputulos on kuin emännän mieli:

Birgitan hoidossa ollut
ennen Birgitan kohtaamista
Tähän ei kai voi muuta kuin suhtautua pitkämielisesti.  Onneksi sää on ollut niin kylmää, etten ole ehtinyt vielä innostua parvekekasvien hankkimisesta ;-)

Haluaa lomalle!!

torstai 4. toukokuuta 2017

Kuukauden viimeinen ja ensimmäinen

Jos huhtikuu(kinko) meni minulta niin sanotusti penkin alle, niin huipentui se sentään vipattavaan jalkaan ja onnelliseen hymyyn.

Kun vapun aattoilta sai (ja ystävämme tekivät meille oharit), me emme hätkähtäneet tilannetta, vaan otimme pienet lasilliset kuplivaa ja lähdimme kaksin kohti Korjaamon vaunusalia.

Ulko-ovella myimme kahdelle jonottajalle ylimääräiseksi jääneet liput ja tuotimme toivottavasti heille enemmän iloa kuin murtuneita varpaita.

Seuraavaksi jätimme ulkotakkimme narikkaan ja suuntasimme suoraan vaunusaliin ja tangon pyörteisiin. Se oli Olavi Virtaa, aaahhhh....

Tunnustan, että avitin miestä viemisessä, sillä välillä hän suorastaan odotti apuani. Mitä pidemmälle ilta kului, huomasin, että siipan tanssijalka ja lantio oli vetreytynyt paremmaksi kuin ikinä ja ilostuin tästä niin, että vein vielä vähän enemmän...

Pienen tanssihekuman jälkeen nousimme portaat ylös Vintille ja tunsin heti perille päästyäni, että tämän lähemmäs taivasta on vaikeaa päästä. Dj:t soittivat swingiä, dixielandia, charlestonia, jazzia ja boogie woogia. Lattialla näin upean raitapukuun sonnustautuneen miehen hattu päässään. Sen musta-valkoinen kiiltonahkakenkä napsahti jämäkästi tanssikaveria pyöritellessä. Toisaalla kaunis nainen housupuvussaan oli mitä viehkein ja vetovoimaisin -kuin vuosikymmenten takaa tänne tupsahtanut. Ensin istahdimme lavan reunalle ihailemaan toisia, mutta pikkuhiljaa oma keho vaati päästä lattialle ja niin meidän salakapakan tanssilattianeitsyys oli menetetty. En miettinyt enää muuta kuin säveliä ja vetävää rytmiä. Minä kuuntelin toisten askeleita, suloista puheensorinaa, miehen hengitystä sekä oman kehoni kehräävää ääntä...

Mitä pidemmälle yö kului, sitä onnellisempi olin ilmavasta hameestani sekä tennareistani, jotka siivittivät minua kevyesti tanssisalista toiseen ja tunnista seuraavaan. Lopulta astelimme yössä kotia kohti, elo oli lämmin ja unelman raukea. Katsoin kirkasta taivasta ja ajattelin, että josko nyt olisin siirtynyt parempien tähtien alle. Ja kyllä näin oli, sillä aamulla sää oli päinvastainen kuin edellisenä. Nyt ei ollut lunta maassa, vaan nurmi oli paljaana ja aurinko helotti taivaalla. Vielä kerran me innostuimme ja päätimme lähteä muiden hattupäisten seuraan Ullanlinnanmäelle poksauttamaan pieni pullonkorkki ilmaan ja haukkaamaan uunituoretta munkkia, jonka sokerit huurruttivat huulet valkoisiksi.

Salakapakan lääkityksestä ja tangon pyörityksistä huumaantuneena olen selvinnyt kohtuullisen hyvin jo neljä päivää. Olen myös nimennyt kuluvan kuukauden Uudeksi Upeaksi Toukokuuksi. Näin hyvästä alusta on hyvä ponnistaa eteenpäin :)

Oikein ihanaa toukokuuta sinullekin ystäväni!


sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Salakapakkaa ja muita lääkkeitä

Nainen
sen kanssa ei ole aina helppoa
eilen se oli kuin persiiseen ammuttu karhu
naarasolio, jonka pahalle tuulelle ei vetänyt vertaa mitkään
myrskyt, lumisateet eivätkä vaakaan sataneet jäätävät rakeet...

Tänään
se heräsi tukka sekaisin yön pyörimisistä,
mietti, ettei tartuta pahaa tuultaan yhtään kehenkään
jäi kotiin, sanoi heit talosta poistuville miehille
katsoi yhden leffan
nukkui pari tuntia päiväunia
kuunteli omaa kehoaan ja totesi, että aamun ajatus oli ollut hyvä.

Toinen mies saapui illemmalla kotiin
sen kanssa laitettiin auton ikkuna-aukkoon pahvia ja suojamuovia.
Todettiin, että oli se sitten hyvä, ettei takapenkillä ollut ystävä loukkaantunut, kun sivuikkuna tuli sisälle motarilla ja sirpaleet lensivät ympäri autoa.

Sitten valmistauduttiin myöhäisillan sovittuun ohjelmaan.
Koska neljäskään lääkekuuri ei näytä tehoavan naiseen, niin nyt se lähtee

Korjaamoon

Tänä iltana Korjaamo tarjoaa Wapputanssit
odotamme paikalta parempia lääkkeitä kuin mitä tähän asti on annettu
odotamme järisyttäviä rytmejä, joilla ravistellaan kaikenmaailman virukset irti pysyvästi ja lopullisesti...

Kai edes salakapakassa löytyy riittäviä troppeja ;-)

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Isot murheet ja pienet murheet - taidan tanssia kuitenkin

Huh! Olen ollut sekaisin, mutta mikäs yllätys se kenellekään on =D

Olin merkinnyt kalenteriini tälle kuulle hoida-itsesi-kuntoon lääkärikeikan. No, minä menin yhdelle, jota seurasi toinen.  Etupainotteisen terveydenhoidon sijaan sainkin yhtä ja toista vaivaa, jonka jälkeen olen vain todennut, ettei olisi pitänyt ajatella terveyttä, kun sain sairautta tilalle. Kun viimeisen lääkkeen papereista luin, että lääke saattaa vaikuttaa mielenterveyteen, aloin jo nikotella ja taittelin lapun pieneen tilaan. Mies sitten sai lukea, että mitä ruokia pitää vältellä ja kuinka monen tunnin välein saa tehdä sitä ja tätä, heh heh.

Moni asia, joka aiemmin olisi harmittanut, on jäänyt ärsyttämättä. Pihalta kaadetaan puita ja tilalle tulee autoparkkipaikkaa... Uusi kukkani tiputtaa aivan kaikki lehtensä pois. Makuuhuone on ollut kolme kuukautta kuin räjähdyksen saanut. Matkalevarini, jonka vein huoltoon ei tullut kuntoon, eikä sitä voi enää soittaa (vaikka ennen huoltoa pystyi).

Kaikesta shitistä huolimatta on tapahtunut myös mukavia asioita:

  • Olen saanut viettää pääsiäisen Hangon kauniissa maisemissa, kävellä hiekkarannoilla ja mäntymetsissä, haistella tuulta ja kuunnella meren aaltojen ääniä
  • Sain saunoa ja katsella takkatulen loimua kuukausien taukojen jälkeen
  • Olen saanut uuden oman kirjan painosta ulos. Tässä kohdin huudan kotonani: Jippii!

Tänä aamuna olen katsellut kuinka lumi sataa isona lämpäreinä pihamaalla. Koska olen elossa ja luonani on nuo kaksi ihanaa, niin mitäs minä hiutaleista mutisisin, vaikka kesää tekee jo kovasti mieli. Minä katselen sen sijaan pari kertaa tämän kaverin liikkeitä ja mietin, josko ottaisin lattialta maton sivuun ja aloittaisin muuvien harjoittelun.



Jos oma olotilasi on hyvä, niin muista nauttia siitä. Jos olosi on hutera tai kivulias, ole itsellesi armollinen. Tee kaikkea sitä mikä tuntuu oikeasti hyvältä teolta itsellesi. Mieti enemmän hyviä asioita kuin maailman murheita. Yksikään maailman murhe ei juuri nyt auta sinua parempaan olotilaan.

Silitä omaa olkaasi ja sano itsellesi: Mä olen hyvä tyyppi. Kaikesta huolimatta mä olen tosi hyvä tyyppi 

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Enemmän on ehjää kuin rikkonaista

Aamulla junassa
viereisessä penkissä mies kysyy naiselta
pitikö hän niistä tillinsiemenistä, jotka mies antoi lahjaksi

Ennen pääteasemaa huomaan aikuisen kaverin kävelevän ovelle päin
sillä on siisti lämpenevään kevääseen sopiva takki
ja käsissään muusta asusta täysin poiketen
hupaisat luurankosormikkaat

Laiturilla astelen kolmekymppisen miehen jalanjäljissä
näen kädessä pikkuruisen lahjakassin
valkoiset ulkokuoret, vähän kimalletta reunoissa,
ja sisällä paljon vaaleanpunaista pientä nuttua

Rautatieaseman portailla vähän vanhempi mies taas tarjoaa terhakkaasti ilmaisjakelulehteä
...tässä sytykettä perjantaisaunaan, ota lehti kouraan ja ei kun aamukahville,
tykkäätkö sä perjantaista, no oikein mukavaa perjantaita sulle...

Ja vielä ennen töihin saapumista lähestyn suojatietä
sen edessä seisoo poliisiauto ja toisella kaistalla postin auto
hidastelen tarkoituksella, jotta jatkaisivat suojatien toisella puolen olevalle vihreälle aallolle
mutta ei, siinä ne vaan seisoo ja lopulta minä astelen valkoisille viivoille ja heilautan kättäni

Kotimatkalla mietin, että jos oikein hyvin käy, niin ehdin kävellä junaan -tai sitten en
edelläni oleva nuorimies juoksee letkeällä askeleella ovelle
hidastaa kohdalla ja odottaa että tulen ja astun sisään
minä kiitän ja sen kasvot hymyilevät

Ja siinä junassa istuessani minä mietin miten ihania ihmisiä onkaan olemassa

Sellaisia
pyyteettömiä
hassuttelevia, romanttisia
sosiaalisia, ystävällisiä, itsenäisiä
suojelevia, uskollisia ja kohteliaita

Tämä kaikki tapahtui oikeasti juuri tänään, perjantaina.

Illalla kotona avaan television. Räpyttelen silmiäni ja hengitän syvään. Nyt on parempi muistaa kaikki ne hyvät, tuntemattomatkin ihmiset, joita olen tänään kohdannut.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keikkaa pukkaa

Musiikki -tuo elämän eliksiiri (ei siis punaviini ;-))

Jostain kumman syystä siipalla ei ole ihan yhtä hyvä musiikkimaku kuin minulla ja hän varmaan ajattelee toisinpäin ;-). Tästäkin huolimatta yritämme saada toisistamme kaveria keikoille. Mieheen uppoaa sellaiset melankolisen mollivoittoiset ja kauniit sävyt. Minuun taas rosoisempi, sapekkaampi tai kerrassaan hervottoman iloluontoinen meno.

Joskus kuitenkin kehittyy taikamainen yhdistelmä, joka saa meidät molemmat syttymään. Näin teki Nosturissa lauantaina Yari & Se Tuntematon numero. Minä pääsin kertaheitolla nuoruuden hekumaan, kunnon asenteeseen ja rytmiin. Mies taas sulautui sanoihin ja niiden paloon. Täydelliset yhdessä!

Täydelliset yhdessä oli myös Yari ja bändi. Jos koskaan Yari pyöräytti sinut sormensa ympärille, niin suosittelen hankkiutumaan heti keikalle. En tiedä miten pitkään tämä kokoonpano on yhdessä, joten sitäkin suuremmalla syyllä ja sydämellä kannattaa etsiytyä lavan eteen pomppimaan ja laulamaan sielunsa kyllyydestä. Ainakin maaliskuussa Yari, Litku Klemetti ja Tuntematon numero esiintyvät Jyväskylässä, Tampereella ja Porvoossa. Joten ei kun menoksi.

Ensikuussa on kaksi keikkaa, toinen miehen valitsema ja toinen minun. Luulen, että olen valinnut taas paremman vedon...

Ei liity kuvaan, mutta Litku Klemetti on tosi hyvä, kuunnelkaa vaikka!