sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Täydellinen nainen - vai käsilaukku

Hah! Siis tiedäthän sen hetken, kun olet varma, että olet oikeassa. Äiti, jonka kokemus elämästä peittoaa nuoren tietämyksen.

Vetelin eilen oikein antaumuksella omaa virttäni. Taistelin, kunnes aivoni vihdoin kuulivat, ilmeisesti jo pariin kertaan toistetut lauseet: "Tämä ei nyt toimi tällä tavalla. Mä hoidan asian kuntoon ihan itse."

Heh! Olen opettanut jotain tärkeää jälkeläiselleni. Äiti voidaan saada hiljaiseksi ja ymmärtämään, että jokainen ottaa vastuun omista asioistaan.

Jippii! Hyvä minä!
-vaikka tekihän se vähän kipeää mun egolle ;-)

* * *

Tänä aamuna ajattelin rauhoitella yliaktiivista mieltäni lukemalla pitkästä aikaa postauksia. Näin monen tehneen vanhan käsilaukku -haasteen ja päätin antaa pääkuupalleni todellista pohdittavaa: Onko laukkuni sisältö muuttunut vuosien saatossa?

Pystyn nykyään käyttämään pientä ja kevyttä olkalaukkua. Kädessä kannettava on edelleen paras vaihtoehto, mutta tämä pieni laukku ei vedä hermoja pinkeäksi olallakaan.

Laukun myyjä kertoi innoissaan, että yritys nimesi jokaisen laukku-gorillan Kiplingin työntekijän mukaan. Minä siis kannan mukanani Pauline nimistä pikku-gorillaa :)

Kun vertasin laukun sisältöä vuoden 2012 kuvaan, niin huomasin olevani todella tylsä tyyppi. Ihan samat kamat pyörii...

sisältö vuonna 2018




Kävin läpi mikä eroaa, josko mikään:

Lompakko on pienempi
musiikki on siirtynyt mp3 soittimesta kännykkään
leffaliputkin on olleet pitkään puhelimessa
ikänäköisen lukulasit on oltava aina mukana
särky- ja allergialääkkeille on oma pieni rasia
viikko sitten ostin nälkäisen naisen avuksi pähkinäpussin pyörimään laukkuun
ja joskus aiemmin muistilappukotelon

eikä mitään muuta uutta auringon alla
hämmästyttävää

Nyt laukusta on poistettu
  • muistilaput, joita en osannut hyödyntää. Yritin nimittäin pistää päivän kolme tärkeintä tehtävää muistilapulle ja hoitaa ne kerralla kuntoon. En muistanut muistilappuja enkä ehkä hoitanut asioitakaan ;-)
  • Rainbowin pähkinäsekoitus lähti kompostiin. Hankin ne äkkinäisen nälän estämiseksi kotimatkalle. No pussissa oli mauttomien pähkinöiden seassa jotain todella kovaa. Ei se kivi ollut, mutta ei paljoa puuttunut ettei hammas lohjennut. Shittiä möivät...
  • Lisäksi siivosin lompakosta kuitit pois ja mietin, että HAMin näyttelystä pitäisi tehdä postaus :)
sisältö vuonna 2012
Nyt on siis tämän naisen pääkoppa siivottu turhista luuloista ja käsilaukkukin käyty läpi. Eihän sitä viikonlopusta voi enempää odottaa.

Oikein mainiota alkavaa viikkoa sinulle :)

lauantai 3. helmikuuta 2018

Kolme huonoa - tai jotain

On vähän puristanut päästä. Niinpä SusuPetalin (ja ilmeisesti muidenkin) blogissa ollut "Kolme huonoa" tarttui minuun kuin purukumi kengän pohjaan.

1. kolme huonoa asiaa päivässäni (eilisen päivän elämää)
  • kotimatkalla huomasin, että tarkoituksella valittu paksu sukka puristi varpaat liian tiukkaan ja yksi kynsi nirhasi viereistä varvasta verille.
  • otin kesken matkan sukan pois jalasta ja kohta sen suojaamattomuus aiheutti, että kengän takana oleva paska sauma raapi nilkkaan uutta reikää.
  • ennen kotia mummo roistautti autollaan loskat päälleni nilkoista napaan asti. Minä siis seisoin suojatien kohdalla puolentoistametrin päässä ajotiestä. (Näin kuinka tien toisella puolella kävelevä mies luki huuliltani ruman sanan -tiedän että sillä on tosi huono kuulo, mutta luulen että se myös kuuli kiroiluni.)
  • neljäs on lisättävä, ruokakaupassa, mahani sanoi yllättäen mmmöööyr ja mun oli hiihdettävä pikapikaa vessaan. Siis ihan täydellinen tyhjennys, kesken kauppareissun, eikä kotona enää mitään oireilua, vaikka mitäs sitä oireilemaan, kun koko nainen on jo tyhjä ylhäältä alas.
2. kolme huonoa asiaa minussa
  • en ole täydellinen -en ymmärrä miksen voi olla - olen välillä täysi paska
  • kiukuttelin miehelle, olen sika -se on niin hyvä tyyppi, ettei sille pitäisi kiukutella aggressiivisesti
  • ärsytän itse itseäni 
3. kolme huonoa asiaa elämässäni
  • ei niitä oikeasti ole, mutta nyt on vaan 
  • ottanut aivoon oma itse ja media ja ihmisten tekemiset tai tekemättä jättämiset
  • olen vaan hiton turhautunut vähän niinkuin kaikkeen
4. kolme huonoa asiaa viimeksi kuluneen vuoden aikana
  • omat sairaudet
  • omat vaivat
  • ystävien sairaudet, en haluaisi kenellekään sairauksia, en osaa suhtauta niihin järkevästi, ne pelottaa mua
5. kolme huonoa asiaa blogissani
  • sanoja tulee liian harvakseen
  • ulkoasu on aina sama
  • valokuvaus on ollut jäissä, joten kuvapankki alkaa olla tyhjä

No sä tiedät, ettei tämä ole koko totuus. Mulla on suurin osa asioista tosi hyvin. On koti, on ruokaa, on työpaikka, on vaatetta lämmikkeeksi, on vanhemmat ja ystävät. Joo, ja sitten mulla on mut...

Eilisen päivän tila muuttui onneksi illalla. Pesin itseni ja liudan pyykkiä, no oli ihan pakko pestä ne kurat pois, heh heh. En siirtänyt omaa kiukkuani enää keneenkään - mahtavaa! Nuorimies tuli pitkästä aikaa kotiin ja meillä oli oikein hauskaa yhdessä. Huomasin, miten paljon piristyin siitä, että perhe on kasassa ja teemme asioita yhdessä. Olen todellakin ollut aivan liikaa oman pienen pääni kanssa kahden kesken ;-)

Eiköhän se taas tästä.

Parempia hetkiä meille kaikille toivottaen 

torstai 1. helmikuuta 2018

Tuprutuksen keskellä


Oli valkoinen aamu matkalla töihin. Tuiskutti niin vietävästi, että alkoi ihan naurattaa. Vaikka pakenin hupun sisään, niin lopulta oli peitettävä loputkin kasvoista molemmilla rukkasilla. Vain pieni rako jäi silmille, josko jotain tärkeää pitäisi nähdä.

Kotimatkalla mietin, että taidan ajaa junalla perille asti ja jätän kävelyosuuden tekemättä, sen verran kovasti tuuli riepotteli minua kaupungilla. Mutta sitten alkoi jalkapohjissa kutkutella ja jäin kotia edeltävällä asemalla pois. Suurin osa jalkakäytävistä oli auraamatta, toisille oli kylläkin aurattu ajotien lumet. Mutta mukavaa oli, kun ei ollut mihinkään kiire.

Jos huomenna tuiskuaa, niin työpaikalle pääsy voi olla jännittävää. Taidan herätä aikaisemmin ja lähteä kiitellen kohti VR:n junaa. Kiitos että olette liikenteessä huomenna, sillä muuten saisin kävellä 14 kilometriä töihin. Tällä tuiskulla matkaan menisi ehkä kolmisen tuntia yhteen suuntaan, hih.

Sen olen huomannut, että autoilijat on todella ystävällisiä näillä lumikeleillä. Niillä on jalkajarru herkässä ja näkymättömälle suojatielle pääsee "vihreällä aallolla" :)


maanantai 22. tammikuuta 2018

Ankeuttajia vastaan

Se tulee
Olen iloinen tammikuusta, sen virkistävästä sanomasta: tämä on se oikea talvikuukausi, aika jolloin lumi peittää maan, valon määrä lisääntyy ja jolloin minä olen taas valmiimpi taistoon!

Kun viime keskiviikon lumimyräkkäuutiskynnys saavutti tietoisuuteni, olin onnellinen. Antaa tuiskuta vaan, pistäkää pakkasta peliin ja laittakaa kaupungin miehet tekemään luisteluratoja lapsille ja lapsenmielisille. Minä en valita, lupaan ainoastaan nauttia. Minä tarvon mielelläni pehmeän valkoisessa kinoksessa.

Ne lähtee
Olen myös seurannut lähtijöitä, niitä työkavereita, jotka katoavat läheltäni. Kuka eläkkeelle, toiseen työpaikkaan, vaihtaa talon sisällä uuteen tehtävään tai siirtyy takaisin omalle paikalleen työkierron jälkeen. Muiden liikettä seuratessa olen kuunnellut sisäisiä tuntemuksiani. Onko oloni levollinen, miten kaipuu syntyy, haluanko saada tartunnan vaiko jäädä vielä tähän. Ehkä suurin huomio on ollut, miten ilo toisen liikkeestä eteenpäin voimaannuttaa itseä. Sillä katsos, toisen eteenpäin meno ei voi olla kuin hyvä asia. Elämä muuttuu jatkuvasti ja se on tämän jutun idea. Mikään ei säily sellaisenaan ikuisesti.

Ja kyllä mäkin haluan!
Olen lukenut montaa kirjaa samanaikaisesti, mutta tietokirjoista nyt Anders Hansenin Aivovoimaa. Selailin teoksen toistamiseen läpi ja mietin miten yksi kirja saa himon iskemään.  Juuri niin, tätä kirjaa lukiessa tulee himo -nähdä itsensä vuosikymmenten(kin) päästä supermummona - ihan todella!

Jos olet miettinyt miten saisit mielen kirkkaammaksi, muistin terävämmäksi, kehon terveemmäksi, olotilan kevyemmäksi ja elämäsi yksinkertaisesti vain  paremmaksi, niin tässäpä sinulle kirja.

Tule mukaan
Olen ymmärtänyt, että itseäni piristää parhaiten muiden hyvät älynväläykset ja esimerkit. Jos joku on löytänyt hyvän idean, joka toimii hänelle, huomaan juhlivani sisäisesti. Jos idea jää kutkuttamaan mieltäni ja saa kehossani kipinöintiä, alan sulatella koekaniini ajatusta tyyliin: Testaan kuukauden - jos se toimii, niin sitten voin vaikka jatkaa.

Näin olen saanut jonkun toisen esimerkin kautta upeita uusia elämyksiä. Esimerkiksi aikoinaan mieheni kirjoitti pienessä ryhmässä julkista blogia. Ensin ihmettelin: "miksi ihmeessä", seuraavaksi: "miksen minäkin". Blogimaailmaan tupsahdettuani löysin upeita tyyppejä, jotka olivat kiinnostuneet kuka mistäkin. Innoittamananne laajensin maailmankuvaani, löysin mielenkiintoisia paikkoja maailmankartalta, aloin lukea erilaisia kirjoja, kokata uusia makuja ja jopa askarrella. Vinkistä huomasin Luovan lauantain ja muistin miten hyvältä luovuus tuntuu. Blogin ulkopuolelta YOU-appsin kautta sain erinomaisia ideoita oman elämän parantamiseen pienillä askeleilla. Mieheni kautta löysin Miracle morningin, joka on muuttanut aamuni täysin.

Olen siis ehdottomasti antautunut ajatukselle, että ihmisten innostusta kannattaa juhlia. Niin myös omaa ja varsinkin lasten ja nuorten. Älä tapa kenenkään tulevaisuutta, iloitse, juhli ja kannusta mieluummin. Hauskinta on ihailla toisten taitoja, ja sitten miettiä olisiko niistä iloa tai hyötyä itselle. Älkää antako periksi tylsyydelle. Elämän tarkoitus ei ole pitää käsiä kylmentyneessä tiskivedessä.

Sen vuoksi käykin hetimmiten kirjaston sivuilla, varaa itsellesi yksi kirja. Tämä kirja voi muuttaa elämäsi ratkaisevasti. Et tarvitse tähän rahaa, et muuta kuin avoimen mielen. Lue Anders Hansenin Aivovoimaa :)

maanantai 1. tammikuuta 2018

Skool ja kaikkea hyvää

Se alkaa taas, uusi vuosi uusine kujeineen.

Kujeita kannattaa olla mielessä, jotten puudu samoihin ajatuksiin ja toimiin. Niitä kannattaa tehdä itselleen ja pieneksi virkistykseksi myös muille. Pieni hulluttelu ravistelee soluja, hieroo naurunystyröitä ja saa silmät kirkkaammiksi.

Minulla ei ole tapana tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta kuitenkin katselen tulevaa sillä silmällä, mitä kaipaisin lisää ja mistä haluaisin päästää irti.

Tällaisten ajatusten tarkoituksena ei ole listata liutaa tavoitteita, vaan miettiä tunnetiloja, jotka tuovat enemmän hyvää energiaa.

Jos edesmennyt vuosi verottikin ottoina aika paljon, niin en lannistu. Vuodet eivät ole veljeksiä (onks ne siskoja?), joten odotan tältä vuodelta enemmän sellaisia ajatuksia, tekoja ja valintoja, jotka tuovat minulle virkistynyttä, mehukkaampaa ja luovempaa olotilaa.

Sinulle toivon kaikkea hyvää tälle vuodelle. Tuokoon se sinulle monta hyvää ja mieleenpainuvaa kokemusta. Uusia hauskoja tapahtumia ja sellaisia ihmisiä ympärillesi, jotka tekevät olostasi herkullisen ja iloisen. Olkoon vuotesi juuri sellainen kuin itse siltä toivot ja jota muistelet rakkaudella.

Superonnekasta vuotta siis sinulle 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Parisuhdelahjoja

Miehen lahja naiselle

Kävelytielle oli syntynyt järvi, sellainen jossa oli 10  cm:n syvyydeltä vettä. Lätäkön toiselle puolelle saapui nuoripari. Nainen jäi epätoivoisena seisoskelemaan veden rajaan. Hän oli hämmentynyt, eikä oikein halunnut kastella jalkojaan. Sitten tapahtui jotain, mitä en ole koskaan nähnyt. Kaveri nappasi todella rennon näköisellä liikkeellä tytön olkapäällensä. Tyttö killotti kuin kahtia taitettuna hartioilla, kädet ja pää toisella puolen miestä ja jalat toisella puolen.

Ja niin tämä nuorimies käveli kaupunkitalvijärven toiselle puolen.
Astelimme juuri kohdalle ja totesin hymyillen: Hieno pelastus =D

Naisen lahja miehelle

Avasin television katsoakseni tallenteesta himoamaani reseptiä. Jostain syystä jäädyin hetkeksi katsomaan tosi-tv-höntsä-ohjelmaa. Siinä pukumies tuli juuri kotiin.

Puoliso löhöili isolla sohvalla one piece puvussaan, jota mies katsoi oudoksuen. Sitten hän kysyi: Meneekö tuo vetoketju koko matkan ylhäältä alas? Nainen nousi innostuneena seisomaan ja näytti kuinka vetoketju todellakin sujahti kuin makuupussissa ylös asti piilottaen koko pään. Samalla nainen totesi, että hänellä on miehelle oma kappale.

Ja niin kuvakulma vaihtui, mies pomppasi kulman takaa oma one piece päällänsä kuin supervoimat saaneena. Aikansa vetoketjulla leikkien hän istahti tyytyväisen näköisenä naisen viereen ja totesi miten hyvältä puku tuntui.


Sitten käytiin seuraavanlainen keskustelu:

M: Riisutaanko haalarit?
N: Ei
M: Ihan kuin olisimme jo naimisissa
N: Miten niin?
M: Näin siinä käy. Pukeudumme haalareihin ja kun kysyn riisutaanko haalarit sinä haluat nukkumaan. Meistä on tullut vanhoja...



*  *  *



Näihin levottomiin tapahtumiin uppoutuneena toivottelen sinulle oikein hauskaa ja mukavaa viikonlopun jatkoa. Ota rennosti ja muista, että aineeton lahja voi olla paras lahja. Ja että joitain lahjoja avatessa ei kannata pyytää televisiokuvaajia paikalle ;-)

perjantai 15. joulukuuta 2017

Silmäniloksi vähän mustaa

Olin viikko sitten lomalla,
olin myös lomalla sairaana
sitten sairauslomalla,
josta palasin töihin
mistä toisena työpäivänä lähdin kesken kaiken taas kotiin
todeten, että sairastetaan nyt sitten saamari.

No onnena onnettomuudessa, tänään sain molemmat miehet kotiin. Tällaisina hetkinä tunnen itseni erityisen kiitolliseksi, olenpa kuinka nuutunut tahansa.

Päiväni eteni aluksi kuten edellisetkin. Tyhjää täynnä olevaa päätäni hakattiin vasaralla ihan olan takaa. Olin varma, että kumajaminen kuuluu naapuriin asti,  olihan lyönti komeampi kuin Kölnin kirkon kelloissa. Laahustin jossain vaiheessa peilin ohitse ja näin kasvoillani kuoleman mustat silmänaluset, valkoiset poskipäät sekä tarhapöllön haituvat ylhäällä valtoimenaan.

Tiedän että aasiassa kaunistetaan itseä meikkaamalla krapulaiset silmänaluset ja mietin rohkeana, että ehkä tällä ulkomuodolla kannattaa kokeilla onneaan.

Niinpä käännyin anovasti miesten puoleen ja pyysin pientä joulukuusta kotiin.  Kyllä kuulkaa kannatti. Miehet menivät ja tulivat ja toivat mitä kauneimman kuusen taloon. Laittoivat sen jalkaan, leikkasivat tukevan verkon ympäriltä pois, antoivat oksien laskeutua rauhassa paikalleen ja siivosivat vielä pienet roskat pois.


Olin niin onnellinen, että laitoin samantien päiväkahvit porisemaan ja etsin piparkakut kaapista. Katselin hetken tarjoiluani ja totesin: Kahvikupin pitää olla pieni, jotta kahvi maistuu hyvälle. Piparin näköjään ei pidä olla pieni ;-)

Että ei mulla sitten muuta...

kuin

voikaa hyvin