maanantai 8. lokakuuta 2018

Viimeisin

Nappasin Kristiinalta mukaani pienen haasteen. Nyt keskitytään viimeisimpiin asioihin.

Viimeisin nauru
Siivosin tietokoneen tiedostoja ja löysin kysymyspatterin, jota olin udellut pojaltani hänen ollessa 15 ja 18 -vuotias. Nyt huutelin toisesta huoneesta  kysymyksiä ja nauraa hekottelin odotellessani vastausta kysymykseen: Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?

Ensinnäkin aivan kummallisesti asetettu kysymys. Ja miten niin en ole hyvä jossain? Mutta lisäksi nuorimies mietti niin pitkään vastausta, joka tuli minulle heti mieleen: Lautapelissä ryöstetyksi tulemisessa!

Viimeisin itku
Viikonloppuna katsoessani elokuvaa Hidden Figures. Suosittelen leffaa ja kyllä kai itkemistäkin voi suositella silloin tällöin.

Viimeisin viesti
Viimeisin tekstiviesti oli äidilleni, jossa totesin, ettei lautasia kannattanut ostaa. Viimeisin whatsappviesti oli ystävälleni, jossa sovimme tapaamisesta. Viimeisin sähköpostiviesti oli itselleni töihin, jotta muistaisin vinkata työkaverille yhdestä leffasta. No, en muistanut vinkata...

Viimeisin hermostumiseni
Pelatessamme viikonloppuna lautapeliä. (Hahhaa, olen niin nössö, että suutun kun muut tekee sallittuja ryöstöjä, enkä koskaan sabotoi muita, kun joku vähänkin narisee aikeistani) Kuten tavallisesti kiukustuin jatkuvasta ryöstämisestä todella pahasti ja pelasin seuraavan pelin niin röyhkeästi ja ilkeästi kuin ikinä osasin. Voitin pelin ja tunsin itseni... voittajaksi ja siaksi samaan aikaan ;-)

Viimeisin muutos sisustuksessa
Ostin loppukesästä hedelmäkärpäsillä nautiskelevan kasvin keittiöön. Kukka on vielä hengissä, vaikka meillä ei mielestäni enää ole pikkuruisia kärpäsiä.

Jaa-a, parvekkeenkin siivosin talven varalle, joten sisustus on ennemminkin riisuvaa kuin pukevaa meillä päin.

Viimeisin kosmetiikkaostokseni
Olen huono tällaisessa. Hankin mielelläni vain tarpeeseen, olen klikkiytynyt käyttämiini tuotteisiin, enkä helposti lankea uusiin juttuihin.

Ehkä parisen kuukautta sitten olen hankkinut jonkin voiteen. Olisiko ollut silmänympärysvoide.

Viimeisin ruoka
Ruokaisaa salaattia ja sen kaverina eilistä lohi-katkarapupiirakan jämää. Ruokailun jälkeen leikimme sitruunaoliiviöljypullolla. Keksimme lopulta miten pullon sisällön saa sekoitettua niin, ettei sitruuna ja öljy erotu heti ravistelun lopettamisesta.

Viimeisin juoma
Keitin jälkiruuaksi kahvia. Nautiskelin sen maidon kera.

* * *

Että tällä tavalla viimeaikoina :D



tiistai 2. lokakuuta 2018

Vuoden neljätoista kuukautta

Havahduin moottorisahan ääneen.
Taas ne kaataa puita meidän pihalta. Viimevuonna lähti mm. ihana verivaahtera parkkipaikan tieltä, nyt kaatuu terijoensalava koska se on kasvanut liian isoksi ja lähentelee kerrostalon seinää. Ja vaikka muut onkin ehkä huonokuntoisia, niin kyllä pistää vanhaa naista sydämeen tällainen puiden kaato.

Niin kuin pihaltamme katoaa kauniit isot puut, niin vuodestani on huvennut kuukaudet. Heräsin huomioon, että marraskuu on kuukauden päästä. Tuosta kuukaudesta on tulossa niin vauhdikas, että tuskin huomaan pimeyttä, joka silloin ulkona huokuu. Samalla mietin olenko tänä vuonna saanut aikaan mitään ja palasin muistiooni, johon merkitsin alkuvuonna elämänlaatuani parantavia ja piristäviä teemoja.

Hah. Neljästätoista teemasta olen oikeasti yrittänyt toteuttaa kuutta. (Olin laatinut teemoja 14 kpl, eli yhden jokaiselle vuoden kuukaudelle, hehhehheee). Toivoin toki teeman jatkuvan tulevinakin kuukausina, mutta miten mahtoi käydä. Tässä harhailevaa pohdintaa aikaansaannoksistani:

Makaa sinä tyttö vaan, teippi ei auta
vaikka iloisen värinen onkin...
Liikunta (Teema 11)
Alkuvuonna innostuin kävelemään osan työmatkastani ja tunsin itseni hyväksi ihmiseksi. Lisäsin iltoihini punnerrukset, jotta ylävartaloonkin tulisi pientä voimansäiettä. No, maaliskuussa kaaduin työpaikallani ja senpä vuoksi seuraavat nelisen viikkoa kului koko kropan lihasten täysjumissa, eikä kävely tai punnerrus onnistunut. Pienen vertymisen johdosta alotin todella varovaiset juoksulenkit kesäkuussa, mutta kuinkas sattuikaan, heinäkuun puolivälissä vasen jalkani sanoi itsensä irti ja siitä seurasi puolentoista kuukauden kävelystoppi. Olin ollut innoissani osallistumassa syksyllä tanssikurssille (Teema 9 Tanssi), mutta peruin ilmottautumisen, koska jalan parantumisesta ei ollut tietoakaan ja Lindy Hopissa ja Jazz Rootsissa pitäisi hypellä enemmän kuin tarpeeksi.

Nyt vihdoin näyttää siltä, että keväisen työpaikkakaatumisen aiheuttamat jumit alkaa selvitä. Ehkä oikeasti pääsen kohta lenkille, tai ehkä en. Ehkä voisin aloittaa taas ne punnerrukset, jotka unohdin kokonaan sen jälkeen, kun polvet sietivät minkäänlaista kosketusta...

Eli hyvä teema mutta paska toteutus, sanoisin ;-)

Paljonkohan ne maksaa malleille :)
Kun loppukesästä etsin itselleni sopivaa pilates-ryhmää silmäni harhautuivat taidekurssin esitteeseen (Teema 6 Piirtäminen). Unohdin pilateksen ja innostuin elävänmallinpiirustuskurssista. Sitten näin valokuvan millaista tällaisella kurssilla oikein on ja päätin siirtyä ensin harjoittelemaan kurssille, jossa saa pitää vaatteet päällä.

Kolme piirustuskertaa on nyt takana, joka kerta olen ollut pääosin kauhuissani ja huomannut miten harjoittelemattomuus ei tee miksikään. Kynää en osaa pitää oikein kädessä ja hiili tuntuu todella kamalalta. Koska saan kuitenkin jotain mielihyvää käsillä tekemisestä, niin olen päättänyt alkaa harjoitella kotona pelkkää viivan piirtämistä toisen viereen. Ehkä kevyt ranneliike vahvistaa minussa muutakin kuin luonnetta.

ensimmäinen bargue
Näin ollen olen tämän vuoden aikana saanut kuitenkin jotain uutta luovaa alulle. Vielä kun kehitän itselleni lisäaikaa, niin osallistun Luovan lauantain haasteeseen muutenkin kuin mielessäni. Ehkä sen aika on ihanassa marraskuussa, jolloin tarkoituksenani on pitää Ei televisiota -kuukausi (Teema 3).

Vaikka teemat ovat osin vain sanoja muistiossani, olen kuitenkin iloinen, että kirjasin ne itselleni ylös. Muuten en olisi varmasti huomannut piirustuskurssia tai Jazz Rootsia, en ehkä olisi lukenut vieraalla kielellä kirjoja tai ollut niinkään sosiaalinen kuin mitä olen tänä vuonna ollut.

Puunkaatajat ovat kaataneet nyt viisi puuta, ainakin muutama kaatuu vielä. Minä taidan hengitellä vähän aikaan syvään (Teema 4 Meditointi) ja keitän itselleni hyvää iltapäiväkahvia.

Sinulle toivon oikein ihanaa viikonjatkoa. Pidä huolta itsestäsi :)

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Omenapiirakan taikaa

Talo hiljeni miehistä,
olin lopettanut juuri ikuisen-maton etsintää (huomaatko, miten huonosti manifestoin itselleni mattoa)
ja mietin miksi roskis haisee, vaikka olin pessyt alakaapin eilen kiiltäväksi ja vienyt aamulla kompostin.

Ensiratkaisuksi sytytin kynttilän ja löyhyttelin sammuvaa tulitikkua - ihan niin kuin se ratkaisisi kaikki maailman hajuongelmat. Seuraavaksi menin parvekkeelle, toin valtavan omenakassin sisälle ja valikoin ystäväni äidin pihamaan omenoista kirpeimmän näköiset. Lohkoin valtavia omenoita isolla veitsellä, ronskisti, sillä olin juuri sellaisella tuulella.

Etsin äidin omenapiirakan ohjeen. Rikoin kananmunia ja vatkasin innolla sokereita sekaan. Kesken kaiken sipaisin radion päälle ja keittiön täytti nuoren Olivia Newton-Johnin ääni. Minä matkasin muistoissani Greasen maailmaan... miten kauan siitä olikaan, elokuvasta, johon isäni juuri ja juuri antoi luvan mennä.

Olivia pehmensi liikkeeni, se sulatti melkein voin lautasella. En voinut olla laulamatta mukana, vaikka se pilasi kodin äänimaailman.

Taikinan valmistuttua ladoin omenalohkot kauniisiin riveihin, suihkautin päälle reilusti kanelia ja laitoin pellin uuniin.

Jäin seisomaan keittiön ikkunanpieleen, aurinko paistoi ja piha näytti raikkaan kesäiseltä, vaikka pihlajan lehdissä olikin hiukan punaa. Sitten alkoi tippua valkoisia palloja taivaasta, rakeet hakkasivat ikkunalautaa, ne kimpoilivat asfaltilla ja minä tuijotin hämmentyneenä sinistä taivasta ja auringon paistetta rakeiden takana.

Siinä säätilaa ihmetellessäni kävin laittamassa juutuubista lisää Grease kamaa. Kesken mehevää vetoani Grease Lightning -biisistä soi uunin kello ja taivaallinen tuoksu tulvahti kotiin.


Nyt jälkeenpäin toivon vain ettei naapuritalon mies ollut parvekkeellaan tupakalla samanaikaisesti kun minä muistelin leffan muuveja ;-)

perjantai 14. syyskuuta 2018

Kävelee - ei kävele - Ajattelee - on ajattelematon

Viisas ihminen tuntee itsensä, sanoi joku asiaa ymmärtänyt. Minä en kyllä tunne itseäni. Olen aivan omituinen.

Ei kävele
Muutuin kesälomaa ennen klonkuksi. Jos tämä on psykosomaattista niin loma auttaa, ajattelin. Mutta kattia kanssa. En päässyt kivulta kävelemään, olin liikkumaton ja mieleni muuttui mustaksi, oli kuin minut olisi tiputettu manalan syvimpään kuoppaan.

Kävelee vähän
Töihinpaluun ja puolentoistakuukauden jatkuvan säryn kunniaksi päätin käydä taikasormen luona. Kärsin pariin otteeseen naisen käsittelyä, mutta ilolla, sillä tuska hellitti hiukan ja pääsin kulkemaan jopa korttelin ympäri. Jottei uusi kiva alku olisi ollut liian helppoa, totesin että klenkkaaminen oli muuttanut kroppaa niin paljon, että sain alaselkään hermosäryn. Jos tää on psykosomaattista, tämä menee kohta varmaan ohi, ajattelin. Joo, arvaat miten menee ;-)

Takaperin
Eilen pyysin miestä kaveriksi kävelemään rinnallani oikeinpäin, kun minä kävelisin ylämäkeä takaperin (fyssarin suositus). No me vedeltiin ylämäkeä, kun kolme miestä ohitti meidät alas mennessään. Jokainen kääntyi kummeksuen katsomaan minua ja siinä sitten huikkailtiin:

Are you all right?
Jeah, I´m just fine.
OK :D

Etuperin
Muutaman ylämäkikävelyn jälkeen jatkettiin yhdessä oikeinpäin kävelyä...

Mun tekis mieli lähteä caminolle, sanoi mies.
Joo, se olis kivaa, vastasin.
Mitäs jos mentäis ensivuonna, huomasin päästäväni hetken kuluttua suustani.

Pitkää matkaa
Sitten jo alettiin suunnitella: milloin pitäisi lähteä, miten lomat riittäisivät, miten pomot suhtautuisivat asiaan. Ja melkein siinä samassa lyötiin asia keskenämme lukkoon.

Ei vielä sataa metriäkään
Tänä aamuna tein tarvittavat kehonhuoltoaamuliikkeet, jotta pääsin lähtemään töihin. Kipu riipi selästä varpaisiin ja minä aloin miettiä, että millähän ilveellä mä kuvittelen käveleväni kilometritolkulla ensi keväänä. Vaikka viimeksi vaellus onnistui hyvin, niin olin kuitenkin lähtiessäni terve selästä ja jaloista. Palatessani en niinkään, heh heh.

Mietin hetken itseäni. Ja lopulta sanoin: Höh! Laskin mielessäni viiteen, työnsin epäröivät ajatukseni sivuun ja päätin olla huolehtimatta ennenkuin pomo on antanut suostumuksensa pitkään lomaan, olen tilannut liput Espanjaan ja olen matkalla lentokentälle.

Kyllä mä niin tykkään tästä kyltistä :)
Jos en huolestu turhaan nyt, niin kenties kaikki menee aivan mahdottoman hyvin :D

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Pikkuisen hupia kuuppaan

Olen maksanut laskut.
Olen kävellyt kolme pientä kierrosta korttelin ympäri.
Olen löytänyt keinon helpottaa penikoita.
Olen katsellut punarinnan hyppelyä ja pienen kanin juoksua auton alta toiselle.
Olen laittanut viestiä enolle.
Olen suunnitellut tulevaisuuttani.
Olen nähnyt ystävän.
Olen tullut paremmalle tuulelle.
Olen laittanut papiljotit päähän.


Ja juuri nyt tunnen olevani onnellinen :D



maanantai 20. elokuuta 2018

Yöväenopistossa tapahtuu

"ilmoittautuminen Helsingin Yöväenopisto", kirjoitti kamuni hakukenttään :). Mietin, että mitähän siellä oikein tarjotaan yön sankareille? Olisiko jotain tällaista:

Luonto
Ulvo kuuta kanssani - Kokoontuminen täysikuun aikaan. Yhteinen äänenavaus ennen retkelle lähtöä luokassa L302b.
Valmistautuminen yö-luonnossa retkelle - Opetellaan kokoamaan säkkipimeässä huoneessa teltta. Mahdollisuus testata 1-6 hengen telttoja. Harjoitus kestää koko yön. Ohjaaja paikalla tarvittaessa. Yhteinen retki loka-marraskuussa.

Käsityöt
Hiljaisten virkkaajien yökurssi - Harmaa ja mustasävyiset langat ja ohjeet.
Viettelevät yöasut - Ompele itsellesi vetävä yöasu seuraavaa kertaa varten tai tuunaa päälläsi olevaa. Vältetään flanellikankaita.

Yhteiskunta ja historia
Pimeä historia - Diaesityksiä historian synkistä ja mustista vaiheista. Kurssilla ei tarvitse keskustella, mutta matalaääninen murahtelu on suotavaa esitysten aikana. Ohjaajalla aiheeseen sopiva yönkäheä ääni.

Ruoka
Ranskalaisen keittiön ruuanlaittokurssi yösyöpöille - Ruuanlaittoa alusta loppuun. Aterioiden valmistusaika vähintään kuusi tuntia, jonka jälkeen syömme yksin tai yhdessä antaumuksellisesti nauttien. Kurssille voi tuoda omat viinit. Kurssilta poistuttava viimeistään kello 8.
Uniongelmaisen pastankeittokurssi - Opetellaan laadukkaan pastan oikea keittotapa ja lopuksi syödään tehdyt annokset. Taattu nukahtaminen tunnin sisällä ateriasta.

Elokuvat
Nonstop Yökino: Lampaiden laskua Sveitsin alpeilla
Kohtaa pelkosi elokuvapiiri - Mitä et uskalla katsoa yksin, katso se kanssamme. Elokuvasaliin ovat tervetulleet myös vampyyrit ja muut yön oliot.

Liikunta
Venytellen aamuun - Lopeta turha sängyssä kieriskely. Keskellä yötä heräävien neljä viimeistä nukkumatonta tuntia erilaiseen käyttöön.

Tummat hetket
Veettää-nämä-yöt - Unettomien napinanurkka.
Sudenhetki - Tukiryhmä mustimmille ajatuksille ja tunteille.


Kevyet keskusteluryhmät
Puhuvat koukut - Sinulle, jonka puolison unta häiritsee puhe ja puikkojen kilke.
Yö on parasta aikaa - Yökyöpeleiden parhaat keskustelut.
Valmiita fraaseja - Keksitään yhdessä lauseita aamun myöhästymisiin.
Syvä uni dekkaripiiri - Ryhmä kokoontuu divaanisaliin lukemaan ja keskustelemaan syyllisestä. Omat suklaat mukaan.
Remakat - Nauti hervottomista nauruhepuleista. Tule paikanpäälle mahdollisimman väsyneenä.
Yöherääjät - Piipahda pissalle tai juomaan samanhenkisten nestenurkkaukseen.
Viriilit seniorit - Mukavaa rupatteluseuraa. Tarjoamme teen, kahvin ja lehdet. Aamun sanomalehdet jaetaan kurssipaikalle jo kello 02.18.

Marraskuun avoimet ovet - Tiedät kyllä miksi.


Kursseille ei tarvitse ilmoittautua erikseen. Tule sellaisena kuin olet.
Ovet avoinna 20:00 - 08:00

ps. Uusia kurssitoiveita otetaan vastaan!

torstai 16. elokuuta 2018

Viivoja hiekassa

Herääminen
Olen venytellyt huomeneen. Olen istahtanut kahdeksantoista portaan kuudennelletoista rappuselle. Se tuntuu täällä parhaimmalta paikalta nauttia aamiaista, olla korkealla ja kuitenkin suojassa.

Olen tuntenut miehen kyljen vierelläni. Jutellut hiljaa hänen kanssaan katsellen järvelle. Seuraten milloin tyyni vedenpinta alkaa väreillä. Miten tuulen suunta kääntyy idästä länteen ja kohta taas takaisin.

Eikä kellolla ole väliä. Se on sitä mitä se on. Ja minä olen juuri tässä juuri nyt.

Minä niin rakastan tällaisia aamuja.



Keskellä
Olen seurannut itseäni. Näen miten tappelen kuin raivohärkä kipua vastaan, mutta samalla jään kiinni siihen ja mielipahaan. Revin piraijan lailla rikki sen rakkauden jota minun juuri nyt pitäisi tuntea itseäni kohtaan. Ja täällä, täällä kaukana jossain, ymmärrän etten ole kartalla. Minun on löydettävä uusi reitti, uudet keinot olla, kun en kerran voi olla kuten ennen.

Välillä heitän filtin nurmelle. Katson Voi hyvin -lehdestä ihanan Kylli Kukkin joogaliikkeitä. Minä venyn ja muutun ja keinuttelen itseni pitkästä aikaa hyväntuuliseksi. Samalla katselen viuhuvaa taivasta, sen pilviä ja ylitse lentäviä sudenkorentoja.

Lopulta jään makaamaan paikoilleni ja seuraan perhosia, jotka vielä lentävät kukasta toiseen. Tässä lojuessani tiedän, että asiat ympärilläni ovat olleet yhtä kauniita, olenpa ajatellut mielessäni mitä tahansa, tai ollut millainen tahansa.

Kun ilta saa
Mökki on tyhjä ja minä olen yksin rannalla. Istun kuin pienenä tyttönä jalat harallaan ja pyyhin pehmeää hiekkaa kädelläni.

Sitten huomaan leikkiväni: käsi tekee viivaa ja pyyhkii kaiken pois. Syntyy uusia kuvioita, jotka katoavat muutamalla käden liikkeellä. Viivoja tulee ja samantien ne jo menevät matkoihinsa.

Jokaisen kuvan aikana yritän löytää uuden ajatuksen. Mitä voin tehdä? Mikä olisi toisenlainen ratkaisu? Ja pikkuhiljaa liikkeeni on rennompaa ja kevyempää.

Alkaa olla myöhä kun nostan katseeni järvelle. Siellä tuuli tekee samaa, se luo vedessä aaltoja jotka nousevat ja laskevat. Kuten myös kurjet, jotka taas kerran huutelevat vastarannalla. Ne tulevat, lentävät ylitseni ja katoavat takanani olevaan viljapeltoon.

Asiat muuttuvat joka hetki. Ehkä yritän taas mennä myötävirtaan, se voisi olla helpompaa ;-)