keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kohtalokkaita katseita

Eilen jäin räntäsateessa katselemaan jäällä liukuvia kaveruksia. Vihdoinkin työmatkallani on jotain päivittäistä valoa, vaikka muuten taivas on musta aamulla ja illalla.

Tänään hekumoin aamulla kylmää ilmanalaa. Ihanaa, tuulkoon pohjoisen puolelta. Tulkoon niin vilu, että jokainen mahdollinen pisara jäätyy matkallaan maahan ja valaisee siten enemmän kuin kaupungin valojen värjäämä märkä maa.

Otin aamulla pari harha-askelta ja katsastin miltä Helsinki näyttää suurkirkon rappusilta. Edessäni oli upea sininen taivas, ilma raikkaan jäätävä ja valot loistivat kuusessa sekä ikkunoissa. Heräsin vihdoin tulevan kuukauden hekumaan...

Iltapäivällä olen vieläkin hämmästyttävän pirteä ja huomaan olevani valmis ison tontun hakemiseen.

Olen valmis tulevaan juhlaan ja rentoon oloon ... ja sitten katseeni osuu taas johonkin hämmentävään...

ja huomaan miettiväni, miksei henkkamaukka ota kuvia uroista alusvaatteissaan tai kireissä yöasuissaan. Ei sitten tarvitsisi julisteita tuijotellessaan pelkästään miettiä, miten erilaiselta itse näyttää verrattuna joulunalusmainoshoukutuksiin.

Rautatieasemalla
odotetaan
pehmeitä paketteja
Mutten taida napista tästä enempää. Jos haluaisin oikeasti olla langanlaiha, niin kenties tekisin asialle tosissani jotain ;-)  Lisäksi voin halutessani yrittää kokeilla kohtalokasta katsetta, mutta tuskin se menee kenellekään läpi  -sisäinen virneeni paljastaisi kuitenkin todellisen luonteeni.

Ja ajattelenpa vielä, että miehiä, upeita sellaisia, näkee kunhan vaan uskaltaa katsoa ympärilleen, ja sitäkin mieltä oikeasti olen, että ne on reilusti vaatetettuinakin erittäin vetovoimaisia =)

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Verevää toiveen paloa

Ojennan käteni
kurotan sinua kohti.
Otan kiinni
kevyesti mutta kuitenkin varmasti.

Soisitko tänään kädessäni?
Voisitko kiltisti tehdä sen mitä pyydän?
Voisitko?

Etkä ole samalla aaltopituudella kanssani.
Kiemurtelet ja kaartelet
teet jotain ihan muuta,
suorastaan rumia asioita
ja minä hermostun.

Lähden pois
toisaalle, niin kauas kuin vain pystyn,
punaiseen verevään sävyyn,
valkoisen peiton pehmeään huomaan...

kohta kuitenkin palaan luoksesi
tyhjästä täytettynä
ja päätän antaa sinun linjata kuvani miten itse haluat:
   Tee rumaa jos niin kerran tahdot,
   tee jotain sellaista josta alkuperäinen toiveeni ei täyty sitten millään.

Otat vallan
sinä heilutat minua
vedät vetoja
annat värejä

ja huomaan olevani vain energiaa
tila jossain toisessa paikassa
pelkkä käsi
ja liike
jota jokin ohjaa
enkä tiedä mikä ihme se on...








Liekö jazzin puolella, mutta olkoon: 

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kun musta ja kostea valtaa alaa

Olo oli kuin rahisevalla neulalla
ilman säveltä jota soittaa
ja vain pölyä jota liikuttaa.

Niin kova nälkä oli kun lähdin töistä pois.

Kiedoin takkia tiukemmin ylle,
tuuli riepotteli kovin, kulkeutui väkisin nahkoihini
mutta onneksi sade oli juuri lakannut.

Korkoni kopisivat yksin kadulla,
hiljaisella sellaisella
ja sitten katsoin oikealle mäkeä ylös.

Yllätyin tien kaunista pintaa,
sen lempeää sävyä.

Puuttui vain tummasävyiset sävelet
ja pariskunta kävelemässä keskellä katua
tai kaasuvalon hehku katulampussa ja hevosrattaat ajureineen.

Voi miten yksi pieni hetki
saa ajatukset muualle
ja nälän kaikkoamaan kauas.

Minä niin huomaan kaipaavani jonnekin epätodelliseen ja kauniiseen
huumaan ja hekumaan.

Järjestäisiköhän joku matkoja romantiikan täyteisille keväisen lämpimille kivikaduille
hevosen kavioiden kapseen ja saksofonin syvään äänimaailmaan
kapeiden katujen illan hämyyn
kahviloihin tai

jonnekin vaan...

perjantai 16. marraskuuta 2012

Ole nyt kunnolla

Käyttäytymissäännöt

En halua noudattaa niitä
vaikka pyrin aina kiltisti toteuttamaan.

Siksi pysähdyn kesken kävelyn
käännyn puoleesi
ja nostan katseeni
hymyillen
kuin kahjo keskellä tätä kaunista iltaa.

Liimaan nenänpääni kiinni sinuun
aistin ihosi väreilyn ja tuoksun.
Hivutan sormeni sormiesi lomitse
ja pyörähdän sinut mukaani temmaten.
Olemme pieni hyrrä keskellä elämää,
sillä kevyesti saan sinut irti maasta
keinumaan kanssani
ihmisten ohittaessa meidät,
meitä ihmetellen.

Ja kun pysähdyn huumaantuneena
pää pyörryksissä
lasken kätesi vapaaksi
nostan omani kasvoillesi.
Annan aivoituksieni nousta ilmaan huminan ja pyörtymyksen kierteessä
ja kevyesti kosketan huuliasi
punaten ne lopulta kokonaan.

Käyttäytymissäännöt

En pidä niistä,
vaikka aina niitä kovin toteutan.

Ja nauran miten helposti huulipuna leviää huulilta toiselle =)


perjantai 9. marraskuuta 2012

Luulin tekeväni oikein

Oli yö jolloin en nukkunut,
oli päiviä joina yritin vain selvitä.

Tuli perjantai. Ja aloitin aamuni ajatuksella alhaalta ylös.
Huomasin arvostavani jalkojani, jotka jaksoivat kannatella minua pitkin päivää.

Kuten myös kenkiä, joilla taiteileminen mukulakivikadulla oli joskus helpompaa,
mutta jäisellä säällä sain yllättäen vaarallisen tehtävän tuomaa hekumaa.

Elämän makua, jota koin vihdoin tämän viikon jälkeen,
laajentumalla osaksi karvalankamattoani, nostamalla kinttuni ylös,
katsomalla anovasti miestä...

...voisitko kiltti tuoda minulle...

Ja hän toi.

Mä arvostan tätä perjantai-iltaa,
jolloin olen saanut itseni irti monista turhista ajatuksista
sekä monesta tekemättömästä tehtävästä.

Ja mä todella rakastan näitä käsiä,
jotka vielä kykenevät kulkemaan näppäimistöllä.

Sillä tajuan olleeni uskoton.
Itselleni.

Taidan siis palata takaisin ja kuunnella mitä minä oikeasti nyt tarvitsen.

Sen kunniaksi vietän muutaman herkullisen hetken kuninkaan seurassa. Lepäilen ja virnistelen ajatuksella olla osa villiä ja vapaata lantiota =)





Oikein ihanaa viikonloppua!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Olkoon sitten tiistai

Kuin olisi otettu nilkoista jalat nippuun, nostettu koko ruumis ylösalaisin ja pyöritetty ilmassa vinhaa vauhtia. Niin silmäni kieppuivat ja sekavina yrittivät kohdistaa katsettaan, kun lähdin töistä tänään.

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa rauhoittelin mieltäni, kun mustassa illassa jätin konttorin taakseni. Ehkei minun kannata tässä tilassa mennä heti kotiin, muuten siellä olevat voivat kokea kovia.

Niinpä ajattelin hengittää ulkoilmaa ja kävellä kohti keskustaa. Mustat mukulakivet kiilsivät katulamppujen sävyjä. Talojen suljetut ovet ja pimeät kyljet muuttuivat näyteikkunoiksi ja ihmisvilinäksi. En osannut kiirehtiä, olin niin pihalla päässäni, sen sijaan nautin sateettomasta hetkestä, siitä että saatoin kävellä ilman tuulta ja riekkuvaa sateenvarjoa. Ihailin ihmisten tapaa kulkea kaduilla, osa hitaasti toistensa kanssa keskustellen ja toiset tehokkaasti astellen ja kärsimättömästi hitaampia ohitellen.

Houkutusten äärellä mietin kahvilaa... ei, ei kahvilaa nyt, vaikka nälkä kyllä on... olisikohan kirjakaupan ilmapiiri sopivan rentouttava ... ei näin isänpäivän aikoihin... ja sitten näin punaisena hohkaavan kyltin ja räväytin silmäni auki.

Elokuviin! En olekaan ollut pitkään aikaan samettisen tuolin uumenissa.

Soitin siipalle ja kyselin sopiiko pakoiluni muutamaksi tunniksi. Ja kiltti mies toivotti mukavaa elokuvailtaa.

Kohta siis seisoin Maximin ulkopuolella ja katselin mainoksia. En saanut otetta kummastakaan tarjolla olevasta. Astuin kuitenkin sisään ovesta ja otin käteeni ohjelmavihon. Kävin teatterit läpi ja huomasin kolme elokuvaa, jotka alkaisivat puolen tunnin sisällä.

Jo tunsin paremman olon niskassani, sain rankani suoremmaksi ja suuntasin toiseen teatteriin. Siellä jäin vuorostaan lippuluukulle ihmettelemään. Mikään elokuvista ei alkanutkaan seuraavaan puoleentoista tuntiin. Tiistai on poikkeuspäivä. Tiistai... Olkoon sitten...

Hipsin ulos mustaan iltaan. Ilma oli raikas, asfaltti kimmelsi edelleen kauniisti  ja minä päätin kävellä junaan.

Että on siis tiistai. Se viikonpäivä, jolloin olen lähes aina kuolemankielissä pitkästä työrupeamasta. No, en kuollut tänäänkään, olen elossa. En päässyt eläviin kuviin elokuviin, joten menen sitten kotiin. Siellä on elämää riittämiin. Kaksi miestä, joita voin seurata suorana lähetyksenä.

Yrittänyttä ei laiteta. Joten ajattelen selvitä tästä illasta, miesten kaikista tekemisistä, tekemättömyyksistä, hassutteluista ja hulluista lausahduksista. Yritän olla kuin maailmaa nähnyt rautainen, kaiken kestävä, hyvillä hermoilla ja kauniilla ajatuksilla armoitettu herttainen nainen.

Sitten laitan junassa viestin miehelle: Ei ollut elokuvailta tänään. Tulen nyt kotiin.

Ja hetken kuluttua puhelimessani kilahtaa viesti: Tervetuloa =)