torstai 28. tammikuuta 2016

Ihan putkessa


Naisen putkessa on ollut tänään tarjolla:
liukastelua aamuisessa Helsingissä,
juoksua yhteen suuntaan,
osallistumista huonoon tilaisuuteen,
sieltä koneen ääreen oikeisiin töihin,
josta siirtymistä monta kertaa siirrettyyn työtapaamiseen,
odottelua ovella kunnes kyllästyn ja tajuan että minulle on tehty oharit,
takaisin koneen ääreen,
kunnes tulee aika juosta tihkusateessa toiseen taloon,
sentään mielenkiintoiseen ja ajallaan alkaneeseen ja loppuneeseen kokoukseen.

Palaverin jälkeen vetäydyn syvemmälle hupun alle ja kipitän tihkusateessa kotiin. Sade on sulattanut jään, mutta lätäköt ovat osin vieläkin niin leveät, että risteyksissä pitkistä jaloista ja loikista on hyötyä.

Miesten putkessa tänään:
ai mikä herääminen, tarvitseeko jos ei huvita
se on nyt lomapäivä
aaahhh

Yhdistyminen
Saavun kotiin. Miehet istuvat keittiössä. Tuoksuu tutulle. Kaverit ovat sitten hakeneet pizzaa... ja ovat näköjään jo syöneetkin. Keskustelu kuuluu tasaisen matalana hurinana ja kun istahdan pöytään turina jatkuu: Kun lasiin laittaa narun ja vetää sitä suoraan edestä päin, niin onko sen kiihtyvyys sama kuin lasin, jonka ympärille on kiedottu naru ja narua vedetään lasin sivusta + lasi pyörii vedettäessä?

Päätän ottaa pizzaa niin paljon suuhun, ettei minun tarvitse vastata kysymykseen... Ennen kuin tukehdun taikinaan asia ratkeaa ja talossa keitetään jälkiruokakahvit ja nautitaan sen kanssa mehevä runebergintorttu.

* * *

Jotenkin tuntuu siltä, että miesten päivä on mennyt lähes kuin Strömsössä. Päätän samantien tilata huomiseksi paremman päivän itselleni. Kuuleeko joku: mulle huomenna tuollainen miesten mukava päiväputki, kiitos!!

Ja sitä samaa kaikille muillekin =D

lauantai 23. tammikuuta 2016

pehmeää

jos olen onnekas
minä herään aamuun
jossa en kuule askeleittesi lähtöä

jos olen
sinä tulet luokseni
suutelet silmiäni
 ja piehtaroit minut nauruun

jos olen onnekas
niin sydämeni lyö
kun sinä olkaani kosketat
ja sen ympärillä
kierähtää jazz pehmeästi
  rakkauden rahinan luoden

kun olet
minä olen myös


torstai 21. tammikuuta 2016

Toisenlainen herätys


Herään pahaan uneen
pyörähdän itseni ympäri
ja kuulen kuinka
Bob laulaa päässäni: How does it feel?
Eikä mulla ole vastausta...

Pitäisi mennä töihin
mutta tauti jättää minut kotiin
katsomaan kuinka miehet pakkaavat laukut
ja niin jättävät nekin minut.

Kävelen kauppaan
yhdestä ostan kympillä sinkkiä, sitä joka sisältää sinkkiglukonaattia
toisesta taas
0,65 eurolla kuusi isoa appelsiinia
1,35 eurolla valtavan kukkakaalin
2,64 eurolla muhkean irtokarkkipussin.

Tulen kotiin
otan sinkkiä
syön appelsiinin
sitten karkkia
laitan kukkakaalin uuniin kaikkien terveysvaikutteiden kanssa:
  valkosipuli, hunaja, inkivääri, sitruuna, chili, parsakaali, siemenet, pähkinät, pippurit ja oliiviöljy.
syön kaiken
syön vielä karkkia
ja sitten voin pahoin.

Päätän että lopetan karkin syönnin.
Just tältä nyt tuntuu...

tiistai 12. tammikuuta 2016

Suuren tähden lento

jo pienenä tyttönä
nuorena kapinallisena
ja nyt naisena

olen kokenut ilon tunteita
suunnatonta lohdutusta
kiihkeää rakkautta
ja nyt surua

eilen, tänään ja huomenna
minä uppoan lempeään ääneesi
viimeisiin säveliin
eikä minulla ole mitään sanottavaa

on aika katsoa suurta tähteä taivaalla

kaikkea hyvää matkallesi

 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Pienen maailmankaikkeuteni kummallisuudet


Joku varmasti on sitä mieltä, että minä olen keski-ikäinen. Itse pidän sitkeästi kiinni siitä, että jos aion elää 102 vuotiaaksi, en ole vielä lähelläkään puoliväliä kokonaissaldosta. Jos ei ole keski-ikäinen, niin voiko siltikin olla vanha? Sitä tässä nyt pohdin kuumeisesti.

Ehkä myönnyn olemaan vanha, mutten vielä viisas, vaikka jokin älynystyröissäni värähteleekin, kun olen kohdannut viimeaikoina ihmeellisiä ohjeita.

Kuten nämä kaksi esimerkkiä:

Maitopurkki, jonka pohjassa lukee:
 Tämä puoli pöytää vasten. Läikkyy helposti!


Ja sitten tämä hupparin niskalappu, jossa lukee:
  Wash this when dirty




















Värähteleekö muilla yhtä kovaa kuin mulla ;-)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Skool menneelle ja taikoja uudelle vuodelle

Eilen aamulla heräsin ääneen. Jossain pieni kissa maukui. Miauuu, se sanoi. Mietin oliko yläkertaan tullut koirien lisäksi pienoinen katti.

Käänsin päätäni ja sitten huomasin, että ääni kuului minusta. Napani yläpuolella tosiaankin jokin sanoi aivan selvästi: miauuu. Kuuntelin hämmentyneenä viisi maukua ja sitten nousin istumaan.

Sisäinen eläimeni hiljeni ja jätin sängyn. Muu maailma oli vielä nukuksissa. Vain yhdessä naapuritalon ikkunassa paloi valo. Lumihiutaleet leijailivat alas ja pihamaalla oli puhdas valkoinen matto.

Keitin itselleni kuumaa vettä, sillä tyypillisenä lomalaisena olin saanut haa-se-ei-ole-töissä-se-voi-nyt-olla-flunssassa taudin. Juodessani punaista juomaa mietin ääntä sisälläni. Olisiko eilisen Batman elokuvailtani vaikuttanut niin kiihkeästi, että kissanainen olisi muuttanut minuun. Kyllähän lapani ovat yhtä irtonaiset, mutta että puheääneni siirtyisi vatsan puolelle ja olisi pehmeä...

Vetäisin itseni karvalankamatolle keräksi. Kiedoin punaisen filtin ympärilleni. Päätin testata mitä tapahtuu, jos katson erilaisen elokuvan...

... vielä mietin mitä tältä vuodelta haluaisin. Jos olen näin vetovoimainen, niin kaikki mielenkiintoiset toiveet kannattaa heittää kehiin mahdollisimman pian, ennenkuin taika katoaa.

Miauuuu