keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kun mies tietää paremmin

Kun herra Cohen huokailee korviini
kun sormet tekevät yksitoikkoista loputonta liikettään
kun hermo kiskoo sormiin
ja musta peittää siniharmaat silmäni.

Minä siirrän itseni sivuun
katson näyttöä hitaan pitkään
ihan vain toivoakseni
jonkinmoisen ihmeen tapahtuvan.

Ja Leonard kuiskaa:
  could you hate me less
Enkä voi kuin hymähtää...

Olet oikeassa mies,
olen muuttunut avoimesta tylsämielisen kiukkuiseksi
ja siitä on lyhyt matka teräviin kulmahampaisiin.

Otan mukini
kävelen pienen matkan
ja notkahdettuani takaisin pöydälleni tuoksuu ilmassa kahvi.
Minä tuijotan ja teen, teen ja tuijotan
kunnes ojennan käteni ja saan suun täydeltä kylmää ruskeaa juomaa.

Onko sulla Leonard jotain muutakin vielä minulle, kysyn hiljaa.
Ja ihan oikeasti,
tuo mies laulaa pehmeällä äänellään:
  Come healing

Kiitän kaveria ja päätän lähteä kotiin...


torstai 23. tammikuuta 2014

Suudelman kosketus

Ihmiskunnan aistikkain keksintö
on suudelma.
Se on aina saatavilla
ja jokaisella on siihen varaa.
Kokeilkaa tekin sitä
vaikkapa myös oman puolison kanssa.

   näin totesi vakavana Max Raabe televisiossa
     ja se mitä televisiossa sanotaan täytyy tietenkin olla totta ;-)

Jotta viikonlopun lähestyvä hekuma ei jäähdy näin kauniilla pakkasilmalla, niin laitan teille viime kesältä videopätkän. En löytänyt pariisista pientä gummikavaljeeria vaan tällaisen ihanan levysoittimen =)




Torstai on toivoa täynnä!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Klementiinin tuoksu

Tämä on ollut pysäyttävä viikko.

Riemuitsin alkuviikosta töihin menosta ja ihmisistä ympärilläni.
Hämmennyin kesken kaiken kehoni ikävästä toimintalakosta.   Kuuntelin lääkäriä ja pysyttelin kotona pari päivää. Minä hoidin itseäni ja orkideoitani. Pyyhin lehtien pintaa ja unelmoin taas kerran vapaudesta leijailla keijukaisen lailla kotona yhden pitkän ajanjakson. Saisinpa hoitaa asioita kiireettä ja nauttien. Olisinpa oikea taivaallisen upea kodin hengetär (voi-mitä-ihmettä-se-oikein-kuvittelee). Sitten kehoni yllättäen kipuili vielä enemmän, eri tavalla, ja huomasin todella nopeasti haluavani vain parantua ja päästä takaisin töihin ;-)
Vielä olen kyynelehtinyt toisen menetystä hänen kanssaan. Suru on vahva tunne, siitä ei pääse läpi läpi kuin kanssaelämällä ja luvalla antaa sen tulla, olla ja lähteä.

Ja tässä minä nyt olen
kenties tuon surun jälkeisen hiljaisuuden puhdistamana.
Olen omassa kotonani,
valkoisen peiton ympäröimänä, kipristäytyneenä sohvan nurkkaan.
Minä kuorin pirskahtelevan klementiinin.
Irroitan hiljalleen palan ja puraisen hedelmälihan sen kokonaan aistien.
Katselen hyvillä mielin nuorukaista, joka jakaa asioitaan ja hymyilee väliin.

Ja juuri nyt minusta tuntuu, että hiljaa hyvä tulee. Lumi valaisee kauniisti kaupungin. Joku on tuonut pikkulinnuille taas ruokaa. Nuorimies vaikuttaa tyytyväiseltä elämäänsä. Lääkkeet ja lepo auttavat, jos vain malttaa levätä. Voin lukea väliin Elämän lempeät maut -kirjaa. Ja unelmoida, että osaisin yhtä taidokkaasti joskus laittaa ruokaa, levittää hekumallisia tuoksuja ympärilleni, oppia jotain uutta ja erilaista.

Jotta jotain uutta tapahtuisi nopeammin kuin huomaankaan, olen Onnen koukkuja kirjan luettuani pitänyt lähelläni pientä erityistä muistikirjaa. ...olen alkanut kirjailla siihen unelmiani... ja huomaan miten yllättäviä asioita sinne tuleekaan kirjoiteltua...

Senpä vuoksi toivottelen sinulle oikein hauskaa ja jännittävän mielenkiintoista viikonloppua =D

perjantai 10. tammikuuta 2014

Perjantain huuto

PeeRRjAAnnThAiii!!! JIPPII!!! FRrridAYYYY!!!

muistaa ystäväni juhlistaa naamakirjassa jokainen perjantai. Ja täytyy todeta, että jokaikinen perjantai, kun näen tuon viestin, tulen todella hyvälle tuulelle.

Niinpä laadin sitten tälle päivälle oman top 5 listan:

TOP 1  Heräsin aamulla armottomaan kaatosateen ääneen. Sade piiskasi ikkunalautaan ja minä makasin pitkin pituuttani sitä kuuntelemassa. Ja miten onnellinen olinkaan kun tiesin, että minulla on vielä tämä lomapäivä jäljellä eikä minun tarvinnut leikkiä sateenvarjon kanssa aamuisella työmatkalla. Mikä ihanuus... minä tuhisin tyytyväisenä tyynyyni.

TOP 2  Poikani tuli keittiöön ja ihmetteli mitä olin laittanut uuniin heti aamusta. Minä virnistin leveämmin kuin tavallisesti ja kerroin, että uunissa on tulossa vaaleaa leipää, jossa on päällä pestoa, mozzarellaa ja tomaattia. Poika totesi tyytyväisenä, ettei jäänyt mistään hyvästä paitsi ja minä tiesin saavani herkutella aamukahvin kanssa molemmat maukkaat ja epänormaalit aamiaisleipäni. Nam =)

TOP 3  Koska olen henkiseltä iältäni jotain muuta kuin vuosirengasikäni, niin hilluin ympäri asuntoa hyppien ja tanssien. Kehottaisin sinuakin ottamaan pienen breikin ja napsauttaman tuosta sivupalkista biisin Blurred Lines ja päästämään kaikki kuivat asiat mielestäsi. Anna rytmin viedä, heilauta lantiotasi sinne ja tänne. Ole hervoton ja ajatukseton... jos lähelläsi on joku, niin kehoita häntä liittymään kekkereihin mukaan =D

TOP 4  Kun olin monen kappaleen verran riekkunut (enemmän kuin tarpeeksi) huomasin olevani aika hyvä tyyppi. Vaikka olen pyöristynyt vanhoista mitoistani, keuhkoni rahisevat ja tukka on kuin tarhapöllöllä, niin mitä väliä sillä on oikeasti. Pieni pyöreys vain silottaa ryppyjä. Kunhan vaan saan itseni terveemmäksi, niin hyvä tästä tulee. Olen paras mahdollinen minä juuri tässä hetkessä  ;-)

TOP 5  Juuri nyt kanelin tuoksuinen kahvi odottaa juojaansa. Nuorimies on ruokittu. Olen viettänyt hyvän kirjan parissa jo pitkän ajan ja kohta aloitan leffan katselun. Paljon sitä ihminen ehtii yhden lomapäivän aikana. Ja minulla on siltikin vielä pitkä pitkä ilta edessäni. Mahtavaa!

Ei voi kuin kompata ystävää ja juhlia tätä viikonlopun alun päivää!

Oikein antoisaa, hyvää ja kaunista viikonloppua sinulle =)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Hyvä kiertämään

Olen vältellyt peiliä ja ruttunaamaani. Sen sijaan olen viettänyt aikaani nuoren Montalbanon seurassa aurinkoisemmissa säissä (hän Italiassa ja minä visusti sisätiloissa omassa kotonani) ja lisäksi olen seilannut netissä jo aika tovin (vaikka se vähän jo kiskoo leukaperiäni), mutta ohitan tuon, sillä jotain hienoa löytyi hetki sitten...

"Laitetaan hyvä kiertämään", kirjoitti ystäväni Mia fb:ssä. Hän toivoi meidän "tekevän kivoja ja rakastettavia juttuja toisillemme ilman muuta syytä kuin, että saamme toisen hymyilemään ja näytämme samalla, että ajattelemme häntä. Tästä tulee hyvä vuosi!" hän lopetti oman viestinsä.

Minä ajattelin kierrättää Mian idean täällä blogimaailmassa, koska täällä se on vielä yllätyksellisempää. Bloggaajat tulevat ajan myötä tutuiksi ja olisi hienoa tätä kautta kuljettaa erilaista iloa eteenpäin -ei pelkkää sanahelinää ;-)

Joskus nopeat syövät hitaat ja joskus ei vaan tee mieli syödä mitään. Mutta jos haluat, niin osallistu ihmeessä seuraavaan:

Ensimmäiset viisi henkilöä, jotka kommentoivat tätä postausta saavat minulta tämän vuoden aikana jonkin muistamisen, se voi olla kirja, maalaus, postikortti, pieni paketti tai jokin muu muistaminen.

Koska vuosi on pitkä aika ja vapaa-ajallani voin olla leväperäinen, niin saatan kasvattaa saajien lukumäärän ylöspäinkin, eli kaikki kommentit otetaan suurella ilolla ja mielenkiinnolla vastaan =)

lauantai 4. tammikuuta 2014

Antautuminen

Olen kiertänyt
jokaisen askeleeni kerta toisensa perään

olen pyörinyt itseni ympäri
kuin painajaisessa kulkenut eteisen kautta olohuoneeseen
tehnyt mutkan keittiöstä vessaan,
paeten takaisin eteisen kautta keittiöön
ja lohduttomana edennyt olohuoneesta makuuhuoneeseen...

Minä makaan tässä
kuvittelen olevani kuollut lahna
sekin olisi varmaan helpompaa
pinnistän aistejani
yritän kuulla kuinka yhden sormet näppäimistöllä kulkevat omia polkujaan
kuinka toisen veitsi leikkaa kovaa porkkanaa ohuiksi viipaleiksi.

Kun kyynel valuu kaulaa pitkin
kastellen ja kuivaantuen
minä toivon pillerin auttavan
ja oikeasti toivon sinun tulevan luokseni.

Painovoimani
vedä jalkani taas maan pinnalle
sano, että tämä menee ohi.

Minun vetovoimani
paina minun pienuuteni olkaasi vasten
ja purista niin kovaa, että tämä kipu taintuu.