lauantai 26. lokakuuta 2019

Alkuviikon pelastivat naiset ja loppuviikon mies

Huomenna mä en herää kuudelta, sanoin eilen ennen nukahtamistani. Ja tässä mä nyt olen. Ennen aikojani heränneenä mitäpä muuta kuin työkuvioita miettien.

Viikon teema on ollut Sukella syvään, anna vesikasvien kietoutua ympärillesi ja koeta olla rimpuilematta. Jotenkin ihmeellisesti töiden lomaan järjestyi hetkiä, jolloin hengittäminen oli tasaista ja syvää, ja mikä tärkeintä se tapahtui veden pinnan yläpuolella.

Minäkö olin se selkeys ja voittaja?
Ehei, ensin tulivat apuun siskot.

Tiistaina ystäväni järjesti lounastreffit ja tauon keskelle päivää. Keskiviikkona otin töiden jälkeen työkavereiden takinhelmasta kiinni ja päädyin uimahalliin. Siellä paineita laski rauhalliset vedot hiljaisella radalla, hauskat tarinat vesijuostessa, sauna ja höyrysauna, kietoutuminen kylpytakkiin ja rupattelu ruuan ja juoman kera.

Puolen viikon jälkeen minut pelasti mies. Hän ensitöikseen vei minut torstaina elokuviin ja perjantain ratoksi järjesti vapaaillan: ole kuin ellun kana. Ja minähän vietin, hyvin mitään sanomattoman, tyhjän ja itselleni niin tarpeellisen löysän illan.

Vaikka heräsinkin tänään turhan aikaisin, minä näen selkeämmin. Nyt kun junaan on pitänyt hypätä sen ollessa kiihdytysvaiheessa, uusia töitä ja muutoksia tulee ikkunoista ja ovista, on minun vaikea pitää kiinni omista rajoistani. Minä olen mennyt vanhalla kiltti-ja-tehokas-suoristaa-skolioosin-vaikka-päällä-seisoen, mutta paremmin asiansa ovat hoitaneet ystäväni.

Kyllä se on niin, että muut ovat pitäneet minusta erinomaista huolta tällä viikolla. He ovat pidelleet minua hapessa ja hengissä. Saan olla siitä erityisen kiitollinen.

Kiitos ystävät!







perjantai 18. lokakuuta 2019

Levy lautaselle ja levyksi lattialle

Rikkonainen ja työläs viikko takana.

Tänään iltapäivällä en enää kyennyt ajattelemaan kirkkaasti. Mieli oli täynnä tekemättömiä töitä, niitä joihin en voi vaikuttaa ja niitä, joita minulle tänään lisää annettiin. Aamun kehityskeskustelu pomon kanssa antoi kuitenkin viestiä, josta tuli hyvä fiilis. Joten kai mulla ihan hyvin menee ;-)

Ainoa t-paita jonka haluaisin
Tänäänkin meni vähän pitkäksi, mutta lopulta pistin päivän pulkkaan, annoin painavan oven sulkeutua takanani, suojauduin hupun alle tihkusateelta, astelin hiljalleen kivistä tietä ylös, sukelsin porttikongista sisään ja toisesta ulos, huristelin junalla, palautin kirjastoon elokuvia, kuuntelin lehtien kahinaa jalkojeni alla, luin rappukäytävässä uutta remonttitiedotetta ja tulin vihdoin kotiin..

Miten ihana on kun on perjantai. Voi vaihtaa pehmeät ja lempeät vaatteet päälleen ja tyhjentää päätä.

Kaiken härdellin takana on ollut mitä mahtavin viikko. Aamulla olen katsellut tummansinisen taivaan alla, kuinka kaukana hämärän katulampun alla kaartuvat mustan asfaltin päälle oranssit ja keltaiset vaahterapuun oksat. Olen kuunnellut vienoa mustarastaan lausua - kuinka se vielä tähän aikaan vuodesta laulaa. Minua on ilahduttanut pitkästä aikaa upean blogiystäväni ääni matkan päästä. Olen viettänyt superhienon illan rakkaitteni kanssa, jutellut niitä ja näitä, nauranut ja maistellut herkullisia ruokia vatsan ja makunystyröiden täydeltä.

Vielä kun kellahdan tuohon lattialle ja annan lempeiden sävelten soida sieluuni, niin viikko alkaa olla valmis ja viikonloppu voi alkaa.

Näillä ajatuksilla toivottelen sinulle mitä parhainta viikonloppua :)

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Mutkia ja sivupolkuja

Kun lauantaiaamuna herää 4:20
on ollut toinen silmä auki vielä viideltäkin
niin tekee mieli nousta ylös vähän ennen kuutta

Kun romanttinen osapuoli lähtee reissuun
voi oman kainalon alle kiepauttaa filtin reunan
istua lattialle ja kadota johonkin lempielokuvistaan

Kun lähtee kävelylenkille
ajatellen ulkoilevansa ainakin tunnin
ja heti alkutaipaleella muistaa, että söi miehen viimeisen keksin
voi yhtä hyvin kääntyä markettiin
käydä ruokaostoksilla ja palata puolen tunnin sisällä takaisin kotiin

Ja kun päivällä nautiskelee Nina Simonea levysoittimelta
jatkaa sen jälkeen karmealta kuulostavaa kitaransoiton alkeitaan
on oikein mainio idea vielä pehmitellä naapureita laulamalla Paula Vesalan kanssa flunssaisella äänellä

Kun sille kävelylenkille lähteekin vasta hämärän tultua
niin huomaa että syksyisten puiden sävyt ovat mahtavat
ehkä jopa paremmat tässä sinertävässä illassa
kuin päivällä auringonpaisteessa

No ei ihan, mutta voihan sitä kuvitella ;-)


tiistai 1. lokakuuta 2019

Kuukauden kymmenen - lokakuu

Kuukauden ensimmäinen ajatus
Hitsit miten kylmä tässä lattialla on! (otan miehen paidan sohvalta) Hahaa, tämä onkin varmaan mun ensimmäinen miehen-paita-päällä-aamulla kerta. Kukaan ei kyllä näe tätä, joten hukkaan menee hyvät näkymät ;-)

Tämän kirjan aion lukea
Kävi taannoin niin hullusti, että jouduin palauttamaan Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin kirjastoon ennen kuin olin ehtinyt lukea sen loppuun. Nyt sain kirjan takaisin itselleni uudelleen lukuun ja tällä kertaa nautiskelen kirjan kokonaan.

Elokuva tai muu taidemuoto, jonka haluaisin kokea
Lokakuussa tapahtuu vaikka mitä mielenkiintoista, Finlandia talolla voisi ihailla Vuoden luontokuvia ja Sinebrychoffin taidemuseossa haluan käydä katsomassa Lucas Cranachin Renessanssin kaunottaret.

Hupia kuuppaan
Unforgettable Round of 'Taste Buds' 
Ellen G:llä on sellainen kilpailu, johon minäkin haluaisin osallistua, siipasta en ole niinkään varma.

Lausahdus, josta saan nyt energiaa arkeeni
Lokakuu ja ystävät kuuluvat hyvin yhteen

Ruoka, jota ajattelin kokeilla
Olen seuraillut juutuubissa paria tyyppiä, joiden ruuat saavat minut melkein lakoamaan lattialle ja toivomaan, että saisin vierailla heidän luonaan aina nälkää kokiessani. Ennen kuin ihme tapahtuu, minun täytyy kokkailla itse. Testiin menee ehdottomasti Vegan Moroccan Feast.

Tässä kuussa tapahtuvista asioista olen eniten laittanut tämän suunnitteluun ja nyt se toteutuu
Olen suunnitellut parvekkeen sisustamista pitkään. Olen odottanut sen valmistumista keväästä asti ja miettinyt mitkä kesäkukat sinne hankin heinäkuussa. No en hankkinut. Seuraavaksi mietin mitä callunoita ostaisin syyskuuksi. Niin, enpä ostanut niitäkään. Jos kaikki hatarat ennusmerkit pitävät paikkansa, niin tässä kuussa minä voin vihdoin sulkea kotini remonttimiehiltä, laittaa parvekkeelle tuolit ja pöydän. Jos remonttimiehet vitkuttelevat vielä tämänkin kuun, niin näytän niille pitkää nenää ja teen ainakin yhden asian, eli laitan sinne (kielsivät taikka eivät)... kuuletko jo torven soiton... tättä-rättät-tääääää: pimeän ajan valot!

Asia joka tuntuu ristiriitaisimmalta
Joulu tulee ihan kohta. Ensikuun jälkeen ei ole enää pitkä aika aattoon. Ja sitten onkin heti uusi vuosi, josta kuuluu hupsista vaan, ja sitten on taas kesä korvilla. Eikö ole ihmeellistä?

Tämäkin on mahdollista
Olen katsellut yleisurheilun MM-kisoja. Luulen, että lihakseni vahvistuvat superkestäviksi, kun jännitän aitajuoksijoiden aidan ylityksiä, ponnistan jokaisen korkeushyppääjän seuraksi ja nousen aina pomppimaan sohvalta lattialle, kun juoksijat taistelevat voitosta viimeisellä kierroksella.

Minkä asian haluaisin muistaa näinä aikoina
Silloin kun ei yhtään huvita, kannattaa ehdottomasti lähteä ulos pikku kävelylle :D