keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Koneella koko sakki

Taas nää nuoret tekee niin hauskoja juttuja, että täytyy jakaa tätä elämää.

Kerran FB:n maailmaan uponneena näin että siippa oli siellä kans. Pistin sille kyssärin että miten menee. Sainpa vastauksenkin aika pikaisesti. Eikä sanaakaan sanottu, hymähdettiin lempeästi kylläkin, vaikka vierekkäin istuttiin siinä punaisella sohvalla ;-)



Mennääks jätskille?
Ei ehdi, meil on lanit!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Nojaan ja katson merta

Se myrskyää.
Taivas ja meri.

Isot valkeat aallot iskevät rantaan.
Nuori mies latoo rantatuoleja pinohin. Niitä ei tarvita tänään. Se raataa, kantaa, pinoaa ja taas kantaa.

Vanhempi pariskunta nostaa rohkeina housunpunttejaan ja menee vedenrajaan. Kastuu ne, housut, sillä meri ei ole rauhallinen, se nostaa aallot syvemmälle, ylös ja aina vaan korkeammalle.

Nainen nousee vallille, ottaa kameran kaulaltaan ja kuvailee pitkään merta. Minä en. En usko, että tätä pyörteen tunnetta, joka hiukseni sotkee ja pisaroita jotka kasvoni kastelee, että tätä tunnelmaa saa mikään kamera tallennettua.

Kylmä saa minut lopulta luopumaan hyvästä paikastani. Sanon hiljaiset hyväiset näille aalloille. Työnnän käteni syvälle taskuihin ja jatkan matkaani.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Perjantain pään tyhjennys

Mä oon pettynyt.
Tän vuoden tanssibileet on muutettu kypsempään muotoon.
Miksi? Ja millä oikeudella? Minä vaan kysyn.

Ja koska kukaan ei vastaa, niin pidän omat bileet olkkarissa.

Tää biisi oli joskus sata vuotta sitten upeassa Kauriinmetsästäjät leffassa, mutta kukas vanhoja enää muistelee. Tässä on ainakin tunnelma katossa:



Daa-da-Daa-da-Daa-Da-Da-Da-Da

I LOve YoU BabY!!!

Aaaiiiii!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Viiden sanan haaste

Elegialla oli mielenkiintoinen haaste, johon nyt osallistun. Jos haluat itse mukaan tähän, niin mainitse siitä kommentissasi. Ideana on, että annan sinulle viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun ja sinä vastaat haasteeseen.

Minä sain tällaiset sanat Elegialta:

1. Maalaaminen
Tunnen partani osoittavan taivaaseen ja takaraivoni tarttuu selkärankaani kun taas kylkiluuni kasvavat ilmassa yläpuolellani kuin harppu, siveltimeni tiputtaa kasvoilleni muuttaen minut koristelluksi katukäytäväksi.

Lanteeni kaivautuvat vatsaani ja vastapainoksi työnnän pyllyni ylös kuin hevosen takapuolen; jalkani joita silmäni eivät vartioi, liikkuvat turhaan.

Nahkani venyy edestä  pitkäksi kun taas takaa se on laskoksilla ja kutistuu ja olen taipunut kuin Syyrialainen jousi.

Vääriä ja outoja ovat sen vuoksi mieleni muodostavat arvostelut, sillä on vaikea tähdätä suoraan vääntyneellä hernepyssyllä.

Puolusta kuollutta kuvaani, Giovanni, ja kunniaani. Tunnen oloni pahaksi tässä paikassa enkä ole mikään maalari.
Michelangelo
(kirjoitettu maalatessa Sikstuksen kappelin kattofreskoa)
2. Ilo
kadotin sen joskus, enkä haluaisi enää koskaan käyvän niin. Olla turta, olla ilman mitään tai ketään, se ei voi olla elämän tarkoitus. Ei ainakaan minulla. Sen vuoksi olen opetellut huomaamaan pieniä, jopa mitättömiä asioita. Ja mitä enemmän katson ja huomioin, niin eteeni tulee uusia tuulia, kuten tämä valokuva, jonka löysin kaivaessani kamoistani tuota Michelangelon kirjoitelmaa. Yksi pieni valokuva ja sitten ymmärrys, että rakkaus on ilon sisällä.

  
3. Kiltteys
Niin pitkään,
kun olen kiltti toisille pelkän tunnollisuuden vuoksi,
enkä osaa kuunnella tai kunnioittaa itseäni,
tulos on sisälläni tällainen:
4. Peili,
kuvastin elävässä tai lasipinnassa. Joskus näen toisessa enemmän kuin mitä hän itse näkee. Toisinaan en näe omasta peilistäni mitään muuta kuin tyhjyyttä tai puutetta. Mutta sellaisiakin päivä on, jolloin peilistä katsoo jotain suurempaa ja rakentavampaa ;-)

5. Vastuu
valinta ja vastuu, se on niin simppeliä =)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Kiitoradan päässä elämästä

Istumme koneessa. Ahtaammassa missä koskaan olen ollut.

Katson ikkunasta siipeä. Kohtaa jossa lukee: älä seiso tämän alueen ulkopuolella. No, en ajatellut seisoa siivellä laisinkaan, ajattelen. Ei tulisi mieleenkään.

Ovet suljetaan. Kone peruuttaa muutaman metrin ja pysähtyy. Moottorit käyvät hurjilla kierroksilla. Tuntuu siltä kuin joku kaasuttaisi tietämättä että käsijarru on päällä. Meteli vaan yltyy eikä kone liikahdakaan ja sitten kuuluu omituinen kimeämpi ääni. Tunnen kuinka muutkin ihmettelevät ääntä, mutta jatkan siiven tekstin tuijottelua. Niin, onko tuo lause tarkoitettu huoltomiehille vai pelastustilanteita varen?

Rääkäisyääni katoaa ja moottorin hurina kovenee entisestään. Ja vihdoin tapahtuu se mitä kaikki tuntuvat odottavan. Kone nytkähtää ja alkaa rullata kiitoradalle. Sitten kiihdytys, joka jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Eikä kone nouse. Se ei todellakaan nouse, vain moottorin ääni kuuluu ja maassa ollaan edelleen kiinni. Vaikka kiitorata on pitkä, niin tuntuu ettei se riitä.

Ennen kuin tie loppuu kone saa vihdoin pyörät irti maasta ja sitten alkaa loiva hidas nousu. Ystäväni tarttuu käteeni. Me ei nousta tarpeeksi. Tää kone ei nouse. Tajuatko sä ettei me päästä kunnolla ilmaan. Mä en kestä. Tää kone ei pysy ilmassa. Kuulitko sä sen äänen alussa? Me ei selvitä tästä ikinä tästä.

Katson häntä ja kuulen joka sanan. Näen että paniikki on todella lähellä ja tajuan miten helposti saisin sen tarttumaan itseeni.

Rauhoitu. Tää kone on nyt ilmassa. Mä näen ettei tämä nouse niin kuin yleensä. Mutta sä et voi nyt tehdä muuta kuin istua tässä. Tää reissu kestää neljä tuntia eikä me päästä tästä mihinkään pois. Huomaatko sä, kyllä me noustaan. Katso, noi istuu ylempänä kuin me. Rauhoitu. Nyt sä ajattelet ainoastaan, että kohta sä olet kotona turvallisesti ja että tää matka meni ihan hyvin.

Mä näen ettei puhe mene ihan perille, mutta hetken hiljaisemman keskustelun ja päättäväisen vakuuttelun jälkeen tilanne jo  rauhoittuu.

Red Hot Chili Peppers: Aeroplane
Kone nousi todella hitaasti taivaalle, mutta pilvet saavutettiin ja niiden yläpuolelle noustiin auringon paisteeseen. Helsinkiin saavuttiin aikataulussa ja laskeutuminen nostatti hiukan samanlaista tunnelmaa. Kiitorata tuntui olevan nytkin liian lyhyt, mutta sitten notkahdettiin rajusti eteenpäin, käännyttiin tiukasti vasemmalle ja kentälle.

Helpottaako jo, kysyin.
No niin muakin =)

Ovet auki ja rappusista ulos. Kuule, nyt ollaan taas vapaita kuin taivaan linnut!

lauantai 8. lokakuuta 2011

Kuka voittaa tän pelin?

Nostan laukun sängylle.
Avaan lukot
ja aloitan pakkaamisen.

Laitan matkalaukun kiinni.
Yritän ainakin.
Jep, onnistui.

Kokeilen nostaa laukkua lattialle.
Jaa... kuka kumma tätä jaksaa kantaa?

Avaan laukun.
Pakko ottaa jotain pois.

Ei tuota. Ei tuota. Tuon otan pois... ja tuon.
Laitan laukun kiinni.

Ei, kyllä mun on nuokin otettava mukaan.
Avaan laukun.
Survon kaiken takaisin laukkuun.

Ähkin ja puhkin ja nostan laukun lattialle.

Olen valmis. Lihakseni eivät. Mutta minä olen =)

Palataan asiaan kun palaan =)

lauantai 1. lokakuuta 2011

Energiaa




En tiedä
miten tässä näin kävi.

Tai tiedänhän minä.

Nousin ylös
... 
kevyemmästä päästä.

Vain epäröinti painoi.

Mutta nyt olen
vastustamaton.

Jos ojennan käteni
niin tarttuisitko siihen?

Luottaisit omituiseen naiseen.

Otatko kutsuni vastaan
ja tulet tähän viereeni...

...ihmettelemään vetovoiman suuntaa...