Kuupan uudelleen organisointi

Eilen oli menossa toinen lomapäivä ja vietin sen kokonaan ja täysin sisätiloissa. Hissuttelin, mutten  ajatuksellisesti, sillä mietin mm. kulunutta vuotta.

Kirjasin ylös ajatuksiani ja pisteytin tylysti, mutta rakastavasti, asteikolla 0-10 seuraavat asiat:

* tämä keho jossa asun
* työ
* raha
* rakkauselämä
* perhe ja ystävät
* itsearvostus

Vedin pohjalukemat kehostani (4), mutta onneksi muut olivat reilusti paremmalla tolalla.

Seuraavaksi pohdin
* vuoden 3 hyvää asiaa, 3 pohjanoteerausta ja miten hanskasin ne
* mitä opin tästä vuodesta
* mistä olen ylpeä tänä vuonna ja
* mitä toiveita ja unelmia minulla on ensivuodelle

En ole aiemmin miettinyt näin tarkkaan miten olen kuluneen vuoden elänyt. Mutta täytyy sanoa, että näkymät kirkastuivat, kuin olisin pessyt silmälasit autorasvasta.

Nyt etenen pienillä askelilla. Ajattelin tuijotella ensin omaa napaani, tutkiskella hellästi tätä kehoa, joka on kaipaillut minua ja huomiotani, pyytänyt pitämään itsestään huolta NYT
ei huomenna ... tai ensi maanantaina ;-)

Kiitän ja kumarran tälle vuodelle. Olen tehnyt sen minkä olen kyennyt tällä ymmärrykselläni ja jaksamisellani.

Sinulle toivottelen oikein antoisaa vuoden viimeistä päivää, iltaa ja yötä! Tee sitä mikä tuntuu hyvältä ja ole oman itsesi paras ystävä tänään ♥

* * *

ps. jos mietit mitä se taas touhuaa, niin voit tulla mukaan Mel Robbinsin ilmaiseen 35-päivän mindset reset -ohjelmaan.

Ole kuusi ja ota rennosti

Luin jostain lehdestä pienen jutun, joka meni ylimalkaisesti näin:

älä riistä kuusta luonnosta, anna sen elää vapaana vanhaksi ja korkeaksi
älä kasvata muovijätettä ja kanna kaupasta muovikuusta kotiisi
sen sijaan valitse perheestäsi joku, joka puetaan vihreään asuun ja koristellaan koreaksi :)

No niin. Nyt meillä on sitten kuusi kotona.

Jos olet seurannut vuosien varrella kuusipostauksiani tiedät, että silmät turpoavat jos hipaisenkin havunneulaseen ja muovikuusen vastustajat ovat enemmistönä tässä taloudessa. Jos asuisit siinä huoneistossa, jonka parvekkeelta näkyy meidän kotiimme, toteasit ehkä järkyttyneenä, että olen tänä(kin) iltana kietoutunut vihreään A-malliseen kuusiasuun (kukaan muu ei suostunut), tukkani on koristeltu pikkulinnuilla ja tähtipölyllä, vartaloani peittää olkikoristeet, lankatontut ja punaiset omenat.

Kyllä tosiaankin. Oloni on vehreän jouluinen, vaikka hieman kieroutunut, ja siksipä jatkuvalla syötöllä hoilaan joululauluja kovaa ja korkealta ;-)

Enää neljä aamua jäljellä :D

Mikä laskeutuminen jouluun?

Elämä huiskii eteenpäin. Ja minä siivittelen siinä sivussa.

Alkuviikon hitautta

Kaikista omista lupauksistani huolimatta en ollut kirjoittanut joulukortteja marraskuun puolella. Mutta koska hätäilemällä tulee vain pissapäitä (vai miten se nyt meni) niin maanantaina lähden töiden jälkeen harjoittelemaan täydellisen punajuuricarpaccion tekemisestä. Nautin opettelusta, herkullisten ruokien maistelusta, juomista ja erinomaisesta seurasta.

Ennen iltamyöhää palaan kotiin vain huomatakseni, että joulukortithan ne piti kirjoittaa. No onneksi olen hyvin ravittu, joten kynä huiskii kirjaimia vauhdikkaalla otteella :)

Keskimatkan kiri
Keskellä viikkoa käyn uimahallissa ystävien kanssa. Nauramme vesijuostessa ja juttelemme vakavia ja hellyyttäviä asioita saunoessa. Ihailemme jouluvaloin ja joulukuusin koristeltua uimahallia ja on kuin meidät olisi tipautettu satumaailmaan. Tunnin päästä kävelen kirpeän tummansinisen taivaan alla Helsingin Kaupunginteatteriin katsomaan punaisena kimmeltävää Kinky Boots esitystä. En meinaa pysyä penkissä, kun tanssijalkaa vipattaa ja olka heilahtelee musikaalin innoittamana. Sykähdyttävä esitys. Suosittelen!

Täydellisyyttä kohti
Loppuviikolla herään aamulla anivarhain käydäkseni ystävän kanssa runoaamiaisella ja seuraavana päivänä vaalin ystävyyttä lounaalla.

Työviikon päätteeksi kuljen jouluvaloin koristellussa Helsingissä ja tunnen kuinka suunnaton rakkaus täyttää minut. Sellainen kokonaisvaltainen, joka johtuu tästä kauneudesta ympärilläni sekä upeista ihmisistä lähelläni, mutta myös siitä, että olen opetellut olemaan ihmisten äärellä, olemaan oma itseni, rennommin ja lempeämmin.

Ennenkuin poksahdan onnesta kuplaksi avaruuteen, minä päätän lähteä kotiin ja muistan, että jos haluan loihtia viikonlopuksi vadelmachiahilloa, minun pitää käydä ruokakaupassa.

Niinpä minä suuntaan isoon markettiin. Löydän chiansiemenet heti kassojen läheisyydestä, mutta kuorelliset mantelit, joita alan himoita kesken kaiken, ovat toisessa päässä kauppaa. Ostoskärryt ovat kaistottaneet käytävät, ne tuuppivat hermostuneina toistensa kylkiin ja tekevät äkkijyrkkiä käännöksiä. Minä pääsen lopulta ehjänä pähkinähyllyjen luokse ja tutkiskelen mantelipusseja kärryjä edelleen väistellen. Viereeni tulee nainen, joka kysyy osallistuisinko pähkinäkyselyyn. Yleensä en osallistu mihinkään, mutta nyt huomaan kaipaavani jotain rauhoittavaa miljoonien kärryjen ahdistamana. Niin minä sitten astun sivukäytävälle vastaamaan mitä, missä ja milloin. Kun kysymykset loppuvat, nainen ottaa tarran arkista ja kertoo, että hänellä on antaa minulle pieni lahja.  Ajattelen saavani valitsemani pähkinäpussin lahjaksi, mutta ei... Nainen kumartuu lattialla olevan kassin ylle, ottaa sieltä suklaalevyn ja laittaa tarran siihen merkiksi. Kiitän lahjasta jota en osannut odottaa ja lähden sukkuloimaan vastaantulevan kärrylauman ohitse kassalle.

Kotona katson tekstiä suklaalevyn päällyspaperissa. Mietin miten ihmeellinen maailma on. Joskus ei tapahdu mitään. Toisena päivänä tapahtuu vaikka mitä.

No, tähän päättyy päiväni tapahtumat, sillä nyt minun sosiaalisuusviikkoni sulkeutuu ja loppuillan aion viettää ihan vain yksin kotona.

Minä keitän teetä itselleni, istahdan lattialle, avaan suklaalevyn ja pistän yhden jokavuotisesta jouluhömppäelokuvistani pyörimään.

* * *

ps. päärynä jäi ostamatta, joten vadelmachiahillokin jäi tekemättä

... mutta ehkä pala Rakkautta auttaa tähänkin asiaan ;-)

Mustan muistikirjan julkiset salaisuudet

Eräänä marraskuun päivänä Marika avasi oman muistikirjansa blogiin ja kysyi samalla: Onko sinulla muistikirjaa? No toki on, vastasin ääneen.

Olen kirjoittanut kiitollisuuspäiväkirjaa vuodesta 2006. Vuonna 2012 aloin pitää kirjaa siitä mitä olen lukenut, nähnyt tai postannut.

Reilut pari vuotta sitten aloin pitää bullet journalia, josta on tullut todella mukava matkakumppani. Koska muistikirjan sisällä on monta hyvää hetkeä ja tarinaa, niin jatkan ensi vuodenkin samoihin kansiin, niin pitkään kuin sivuja vain kirjassa riittää.

Tavallisin, ja itselleni ehkä avartavin, osuus mustassa kirjassani on kuukausiaukeama.

Normimenot merkitsen vasemmalle sivulle. Aukeaman oikealle sivulle kirjaan asiat, jota ovat tuoneet minulle energiaa tai vieneet sitä. Energiapankin tiliotteesta huomaan ilot ja riepomiset. Asioita jälkeenpäin silmäillessäni ymmärrän mitä pitäisi tehdä enemmän ja mikä tekee minulle hallaa.

Viime kuussa lisäsin "Viis veisaan" kohdan, koska huomasin, että asiat, joista en enää halua välittää, poistuivat melkeinpä pelkällä asian ylöskirjoittamisella.

To do -kohta ei kaipaa selvitystä. Tilaa on vähän, mutta se riittää minulle paremmin kuin hyvin. Ihan alimpana aukeamalla on ruksauslista, jonne merkitsen ne toistuvat asiat, joita haluan jostain kumman syystä seurata. Miracle morning on siellä ehkä turhaan, koska sen teen aina arkisin, mutta muut aiheet vaihtelevat kausittain.


Muut muistiinpanot on niitä, joihin palaan aina välillä.

Kurssimuistiinpanoja
Eräs aukeamista liittyy erityiseen lempiasiaani enneagrammiin, eli ikiaikaisiin persoonallisuustyyppeihin. Enneagrammi on mielestäni paras tapa kuvata meidän hyviä ominaisuuksiamme, kehittymistämme ihmisenä, stressikäyttäytymistämme ja vaistojamme. Itsetuntemus avasi silmäni siitä, millainen automaattiohjaus minulla on päällä, kun en ole läsnä. Nykyään näen helpommin miten hienoja ihmisiä me jokainen olemme, vaikka motiivimme ovat erilaiset ja käyttäydymme hyvin erilailla.

Innostavia ihmisiä tai ideoita
Iloitsen ihmisistä, joilta voin oppia jotain erityistä. Toisia kuuntelen vaikkapa radion kautta, toisia seurailen somemaailmassa. Osalta otan kopin yhdestä ideasta ja toisilta toisen opin.

Tämän vuoden alussa kuuntelin Mel Robbinsin ja Jordan Petersonin tarinointia. Olin silloin niin innoissani tyypeistä, että pulputin siipalle heistä monena päivänä. Mel Robbinsilta minulle on jäänyt elämään hänen käyttämänsä lähtölaskenta silloin, kun sisäinen ääneni sanoo, että minun pitäisi tehdä jotain, mutta minulla ei ole motivaatiota pisaraakaan.

Vaikka Peterson on saanut kovaakin kritiikkiä, niin minusta on hienoa, että joku opastaa nuoria(kin) ottamaan itseään niskasta kiinni, jos elämä on pelkkää vetelehtimistä. Mies on huumorintajuinen ja vakuuttava. Jos kaveri ärsyttää jotakuta, niin silloin voisi kuunnella Jordanin sanoja: On sinun vastuullasi tehdä niin kuin itsellesi on parasta. Jos et halua kuunnella jonkun puhetta - älä kuuntele ;-).

Omat tärkeät asiat
Äh, olen jo sen ikäinen, että kirjaan itselleni miten usein pitää käydä milläkin lääkärillä ja mitä he ovat sanoneet minut nähdessään ;-)

Joihinkin aukeamiin kertyy uusia ohjeita joita minulle määrätään. Aijai tätä ruostuvaa kehoa...

Listat
Toiset tykkää listoista, minä vain muutamasta: mitä olen lukenut, nähnyt ja kokenut tai sitten erityiset kuten "nuorenmiehen muutto/hankintalista" (Eikös tällaisen listan pitäisi olla sen muuttajan eikä äidin muistikirjassa, heh heh.)

Kirjat ja niistä poimittuja

Onnellisuusprojekti: "Ei ole rakkautta, on vain rakkauden osoituksia."

The 5 sec rule: "It's OK to be scary. Being scared means you're about to do something really, really brave."

Timanttipesula: "Kolme ensimmäistä suupalaa ovat herkullisimmat. Tauko lykkää turtumista. Fiksu lykkää nopean nautinnon saadakseen isomman hyödyn myöhemmin. Fiksu ei jää roikkumaan asioihin, töihin, ihmisiin, jotka tuhoavat ilon jatkuessaan." "Antaminen palkitsee aivojasi. Se tekee sinusta onnellisemman. Antamalla voit kasvattaa euron satakertaiseksi. Antamisen ilo kasvaa vapaaehtoisuudesta. Antamisen pieni kipu muuttuu yhteiseksi iloksi."

Kirja Viis veisaamisen elämänmullistava taika tuntui mielestäni ensin jenkkihapatukselta, mutta tiivistettynä pariin sivuun se saikin minut innostumaan. Elämässä on asioita, joissa EnAioPyytääAnteeksi -menetelmä on erityisen vapauttavaa :).

Lomamuistot
Loma! Ah mikä ihana ajatus. Ennen säästin kuitteja ja lippuja albumien sivuille. Nyt se aika on ohi ja muistikirja täyttyy pikku nippelitiedoistakin.

Tässä viimekesäisen Tsekin matkan muistoja. Valokuva-albumi on vieläkin tekemättä, mutta muistikirja pelaa :).

Jos suunnittelet matkaa Tsekkeihin, niin suosittelen kovasti käymään Unescon maailmanperintökohteessa Cesky Krumlovissa.

* * *

Teinikalenteriin liimasin nuorena vain laulajien ja bändien kuvia. Taskukalentereita täytin aina vain kuukauden tai pari. Mutta bujon löydettyäni olen iloinnut muistikirjan pitämisestä.

Tämä musta kirja ei ole kuitenkaan elämäni. Se vain tallentaa asioita, joita en halua kantaa päässäni. Tai se on lähtölaukaus toiminnalle taikka rauhoittumiselle.

Niinpä tässä kuussa minä alan laskeutua hiljaa aloilleni.

Nyt on kuulkaas jo joulukuu ja lunta maassa :D

Marraskuun selätys - päivät 28-30

Jaahas, nyt tämä leikki on loppu. Täytyy sanoa, että on ollut kivaa pitää pientä päiväkirjaa ja osallistua haasteeseen.

Marraskuun kahdeskymmeneskahdeksas
Pidän bileet pesuaineen ja harjan kanssa vessassa. Biisit vaihtuvat toiseen ja minä ylhäältä alas, kulmasta kulmaan. Ja koska olen tehnyt mielestäni enemmän kuin yhteen päivään mahtuu, menen sohvalle ja laitan soimaan lempimusiikkiani. Herään puolen tunnin kuluttua kesken villien unien vain todetakseni, että taas on pukeuduttava ihmisten ilmoille, tavattava ystävät ja Tuomari Nurmio.

Marraskuun kahdeskymmenesyhdeksäs
Aamulla on todella liukasta.  Minä hipsin hiljaa, mutta mahdollisimman rennosti mäkeä alas. Sitten kuuluu tömähdys ja näen toisella puolella katua naisen kaatuneen selälleen. Katson pitääkö mennä apuun, mutta ihmisethän on sellaisia, että ne nousee jaloilleen alta aikayksikön ja on niin-kuin-ei-mitään (jos ei satu pahasti) ja näin käy nytkin.

Päivällä tuuli puhaltaa pyörän melkein ajotielle ja lennättää metrikaupalla kuivuneita lehtiä kuin parven kottaraisia. Kotimatkalla päätän jäädä illaksi sisälle, mutta otan oppia tuulenpuuskasta ja imaisen tornadon lailla pölyt pois talosta. Kuten tornadon niin minunkin innostukseni kestää vain kymmenisen minuuttia. Myönnän reilusti, etten ole mikään kodinhengetär, toiset osaa sen paljon paremmin ;-)

Marraskuun kolmaskymmenes
Joskus on tehtävä valintoja. Nyt teen sen mitä viime vuonna en tehnyt. En mene pikkujouluihin (toinen kerta elämässäni), sen sijaan laitan ruokaa miehen kanssa huomenna tuleville vieraille. Tietysti olisin halunnut viettää uusien ja vanhojen työkaverieni kanssa vapaailtaa, mutta tiedän, että jos juhlin tänään, niin mulle jää kaikki tekeminen huomiseksi ja väsyneenä olen ikävää seuraa vieraille.

Viimeiseksi illalla katsomme yhdessä leffan Salaisuuksien illallinen. Herkullinen elokuva ja mielenkiintoinen loppu. Suosittelen :)



Aivan mahdottoman hyvää joulukuun alkua sinulle! Ota rauhallisesti, jos olosi kaipaa rentoutumista. Anna mennä, jos kehossasi lepattaa villiintynyt fiilis.

Pidä huolta itsestäsi ♥