Haaste - Nopeat sanat joihin hitaat vastaukset

Ainakin Emma, Marika ja Marjaana ovat vastanneet Nopeat sanat haasteeseen. Nappasin kysymyspatterin myös itselleni ja tässä tulos:

Kulkuneuvo

Jalankulkija, käykö se kulkuneuvosta? Vastaan jalat. 

Ai ei käy, no sitten vastaan juna, paikallisjuna tai pitkänmatkan juna ja ehdottomasti yöjuna, sekä tietysti myös Bernina Express.

Unelmakohde

Mä olen aina halunnut kulkea Idän pikajunalla. Koko matkan. Mukaan saisi tulla Hercule Poirot, mutta pelkästään lomailemassa, ei työtehtävissä.

Musiikkilaji

Funky-Jazz-Rock-Proge-Pop-Soul-Blues Olen kuunnellut pienestä asti musiikkia, hiskisalomaasta klassiseen ja kaikkea jytkettä siltä väliltä. Tykkään groovesta ja vauhdista, pienestä hulluudesta ja suorasta huudosta. Musiikin tehtävä on pyörähtää nahan sisällä, kasvattaa hyviä tunteita, puhdistaa kyyneleillä, avata sydäntä ja pauhata totuus julki. 

Kukka

Kukkivat mansikka ja mustikka ovat tällä hetkellä mielessä. Pakkasmarjani alkavat olla vähissä ja odotan innolla uutta satoa. Toivottavasti ilmat ovat suotuisat :)

Jälkiruoka

Hedelmä. Koko talven olen syönyt jälkiruuaksi hedelmän. Olen miettinyt onko se syy, että rauta-arvoni ovat parantuneet (vaikka lopetin rautalisän syömisen vuosi sitten). Samalla jätin pois jälkiruokakahvin, sillä saattaa myös olla positiivinen vaikutus raudan imeytymiseen. 

Keittiöväline

Tämän olen vastannut ennenkin. 

Teräskattila, sillä voi keittää, paistaa ja pahassa tapauksessa grillatakin. Siitä voi syödä suoraan sekä haarukalla että lusikalla, ehkä juodakin, jos aterimet on kadoksissa. 

Kattilassa voi tehdä nopeaa ruokaa tai muheuttaa pitkään. Sitä voi käyttää hellan ja nuotion päällä. Ja siinä voi sekä valmistaa että säilyttää ruuan. 

Lempivaate

Villasukat -ilman lampaanvillaa ;-)

Kosmetikkatuote

Concealer tummiin silmänalusiin :D

Lempikaupunki

Tämä on tosi paha. Heitän ensimmäisen mieleen tulevan, joka on Pariisi ♥

Lempikirja

Ei pysty! En pystyisi vastaamaan myöskään lempikappaleeseen tai lempielokuvaan. Todella hyviä on niin monta ja eri ajanjaksoissa eri teokset nousee parhaimmistoon, seuraavassa hetkessä jokin aivan toinen tuntuu täydelliseltä. 

Juoma

Vesi

Tuoksu

Sanasta tulee heti mieleen kosmetiikka, ja koska ainoa sellainen tuote, joka minulla on tuoksuva, vastaan Chanel No. 5. Mutta jos ajattelen asiaa laajemmin, niin luonto itsessään tuoksuu hyvältä, jos vaikka ajattelee hiekkaa kesäisenä päivänä. Taikka nurmi sateen jälkeen. Ja haistoinpa ne tai en, niin varmaankin vetoavan tyypin feromonit "tuoksuu" tosi hyvältä :D

Iltarutiini

Ennen sitä vain pesi hampaat ja meni sänkyyn. Nyt kuvio on monisyisempi: Kasvojen iltahoito. Ilta tee. Rento ja höntsä tv-tallenne. Samalla pieni selänhoitotreeni. Lääkkeet ja hammaspesu. Bulletjournal. Kirjan lukemista. Korvatulpat. Silmämaski. Pari ajatusta läheisistä. Ja sitten kroooohhhhh...

Jäätelö

Kyllä kiitos! Kirsikkatiikerijäätelö by Vanhan Porvoon Jäätelötehdas

Flunssankarkoituskeino

Vaikka sosiaalisuus on vähentynyt korona-aikana, niin siltikin ihminen on ihmisen toiseksi paras ystävä. Eli nuku hyvin, liiku sopivan paljon, tapaa ystäviä ja pese kädet :)

Aamupala

Syön sen joka päivä. Yleensä aamulla. 

Huonekalu

Sänky. Olen siinä niin monta tuntia öisin, että sen on paras olla hyvä ja tarpeellinen. 

Vuodenaika

Kesä, sitten kaikki muut vuodenajat ovat saman arvoisia. Arvostan niitä kaikkia ja olen iloinen, että meillä vielä on ollut neljä erilaista vuodenaikaa. 

Juhlaruoka

Juhlaa on aina syödä jonkun toisen loihtimaa ruokaa :D

Oikein makoisaa viikonlopun jatkoa sinulle!

Ihan tavallinen lauantai - tai ei ihan

Huomasin lukevani useammasta blogikirjoituksesta tai kommentista kaipausta "vanhan ajan blogeista". Kuinka kivaa oli lukea tavallisten ihmisten lyhyitä tai pitkiä normipäivän kuvauksia ja ajatuksia. 

Tartun ajatukseen ja postaan eilisestä. Tämä ei nyt ole ihan tavallinen viikonloppu, sillä mies on ollut kirjoituskurssilla useamman päivän ja olen tehnyt mitä mieleeni on tullut. 

Aikainen lintu madon nappaa?

Nousin pirteänä kurkistamaan kelloa aamulla. Kuusi. Vedin peiton korviini ja jäin tuijottamaan kattoa. Katsoessani seuraavan kerran kelloa se oli jo puoli kahdeksan. Kumman mukavasti aika kului ihan vain maatessa :)

Aamupesun jälkeen laitoin kahvin tulille. Lisäksi tein itselleni täytetyn bagelin ja sen seuraksi jugurtin siemenillä, kiiwillä ja härkisgranolalla (mikä on aika herkullista lisuketta). Menin tyylittömästi istumaan olkkarin lattialle. Laitoin tarjottimen viereeni ja nautiskelin aamiaiseni katsellen Hotelli Portofinoa. Siinä oli sopivan kaunis ja mukava tunnelma ja (aivan kuin päivästäni olisi tulossa hirmu kiireinen) sain hoidettua kaksi asiaa samalla kertaa. Noh, yksi tyhmyys tuli tehtyä. Olin jo edellisiltana syönyt itselleni pahan olon suklaalakritsitoffeista. Niitä jäi kolme jäljelle ja hain ne aamiaisen jälkiruuaksi. Huono juttu. Aiheutin itselleni taas kamalan olon ja tajusin, että kenties olisi hyvä pitää vähän taukoa karkeista. Öh!

Aamupäivän mato nappaa paremmin?

Huonosta olosta huolimatta vedin ulkoilukamat päälleni ja lähdin ulos. Kun pääsin keskuspuiston varrella olevalle urheilukentälle osui aurinko todella mukavasti kallioille. Koska mulla ei ollut kiire mihinkään, menin istumaan valoisaan kohtaan. Yhtäkkiä tuli fiilis, että pitää ottaa kengät ja sukat pois. Ja kyllä, kallio oli lämmin, se aivan helotti jalkapohjieni alla. Siinä minä sitten istuin ja ihmettelin kesän tuloa. Metsiköstä takanani kuului lintujen laulua ja jalkapallokentältä nuorten ja lasten ääniä. Tekonurmelle asti en nähnyt, mutta urheilukenttä oli ihan vieressäni. Mies kantoi hirmu ison kahvakuulan kentän reunalle. Se heilutteli rautamötikkää viisi kertaa ja lähti juoksukierrokselle. Kerta toisensa perään kaveri teki toistoja, sitten vähän spurtteja ja lähti pois. Minäkin olin jo siirrellyt varpaitani pari kertaa lämpimämmälle kallion kohdalle ja ajattelin jatkaa matkaa kotiin päin. 

Päivällä nappaa parhaiten?

Kotona mietin mitkä ovat niitä asioita, joita en koskaan tunnu saavan aikaiseksi. Sellaisia, jotka eivät ole tavallaan hoidettavia, mutta kuitenkin pyörivät epämääräisesti mielessä.

Hain joulukuusen kokoisen peikonlehden parvekkeelle. Otin sen vanhasta ruukusta pois ja istutin uuteen isompaan. Suihkuttelin peikkoa antaumuksella ja koko parveke muuttui sademetsäksi. Totesin, että nuorimies on varmaan iloinen, kun en ole tappanut kasvia sen reissun aikana. Innostuin tekemisestä ja lopulta vaihdoin kolmeen muuhunkin kasviin mullat ja ruukut. Joku naapuri saattoi ihmetellä mikä ihmeen kasvihuone meillä on, kun puskin kukkieni kanssa ovesta ulos niin, että kohina vaan kuului kun lehdet pyyhkivät ovenkarmeja. Hemmetin isoksi ovat kasvaneet sen jälkeen, kun hankin kasvilamput.

Iltapäivän madonkaivuu

Tajusin siinä touhuttuani miten kamala nälkä on. Pilkoin pellillisen kasviksia uuniin, lorauttelin päälle aimo annoksen öljyä ja mausteita. Vanhat pastan jämät keikautin lämpimien kasvien seuraksi ja kun muutakaan ei jääkaapissa ollut, lusikoin hummusta päälle. Nyt joku kyllä ajattelee, etteikö sillä ihmisellä ole keittiötä ja pöytää (kyllä on ja tavallisesti aina syön pöydän ääressä), mutta halusin tosi kovasti katsoa sen toinen brittisarjan, jonka olin tallentanut, eli Salainen agentti Harry Palmerin. Ja niin tein, söin  olkkarin lattialla ja katselin telkkaria samaan aikaan. Hyi, niin ei saisi kai tehdä!

Ykköset ja nollat ei ole syötäviä

Palmerin jälkeen menin tietokoneelle, mikä on usein huono juttu ajankulun takia. Kun olin uponnut omiin juttuihini tajusin, että kahviaika oli mennyt jo kauan kauan sitten. Ja jotenkin lonkkaakin oli alkanut kolottaa. Eli ei kun taas vaatteiden vaihtoon ja ulos. 

Kiertelin ilta-auringossa lähipeltoja ja maisemia. Katselin nurmella istuvia porukoita ja kuuntelin tenniskentän ääniä. Tulen aina hyvälle tuulelle tennispallon ja mailan kosketusäänestä (ja samalla mieleen nousee tämä biisi ja varsinkin video)

Kotona muistin, että sunnuntaina pitää mennä gynelle (naisten vaihdevuosiasiat pitää hoitaa kunnolla, jotta elämästä ei tule shittiä). Katsoin bussin lähtöajan. Sitten muistin, etten ole syönyt illalla mitään. Tein ruokaa ja söin. Keittiössä ;-) Sen jälkeen keitin iltateetä ja tuijottelin vähän telkkaria. Kymmenen aikaan laitoin siipalle hyvänyön toivotukset ja sitten menin sänkyyn lukemaan kirjaa. Uni tuli joskus yhdentoista maissa. 

** *

Unohdin juoda iltapäiväkahvit lauantaina ja sama tapahtui tänään sunnuntaina. Kun mies ei ole kotona, niin en tunnu ehtivän kahville. Mutta appelsiinit olen tuhonnut. Viikonlopun aikana viisi tai kuusi. Espanjalaiset on nyt erityisen mehukkaita.

Tähän postaukseen ei tule nyt kuvia, ei niitä ennenkään aina laitettu :)

Ihanaa tulevaa viikkoa sinulle!

Kirsikkapuun kukat

Viikonlopun aamiaishetket on erityisen maukkaita, silloin pöytä on katettu arkipäivistä poiketen. Ei sillä, että kaurapuuro marjoilla ja jugurtti siemensekoituksella olisi huonoja valintoja viikonloppuna, ei todellakaan. Mutta rauhallinen istuminen värikkäiden hedelmien, vihannesten ja muiden herkkujen kanssa saa meidät usein keskustelemaan pitkään kaikenlaisista asioista.

Eilen puhe palasi taas kerran elokuvaan Everything everywhere all at once, jota kävimme viikko sitten katsomassa. Mietimme kuinka helposti ihminen jämähtää vanhaan tuttuun, ei ota askelta sivuun tai katso mitä vaihtoehtoja maailma tarjoaa. On ihmisiä, jotka pääsääntöisesti menevät pelkoa kohti, niitä jotka silloin tällöin tekevät yllättävän hypyn tuntemattomaan ja heitä jotka valitsevat aina tutun ja turvallisen. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia ja kaikki ovat yhtä oikein. Päätös on aina oikea, niin kauan, kuin syvällä sisimmässä siltä tuntuu. Joudumme joka tapauksessa tekemään valintoja joka hetki, eli mikään ei ole kallioon hakattua. Aina voi valita toisin. Jos ei muuta, niin oman asenteensa.

Ahmiaisen jälkeen mietittiin päivän muita anteja. Koska kirsikkapuut kukkivat juuri nyt, päätimme lähteä Roihuvuoreen. Huomenna paikassa vietetään hanamia, mutta silloin me olemme muualla. 

Suuntaamme siis kirsikkapuiden alle ihailemaan vaaleanpunaista maailmaa. Tunnelma on yhtä suloinen kuin omenapuutarhassa käynti niiden kukinta-aikana. 

Ajatukset päässä hiljenevät ja katse kiinnittyy kuhmuraisiin pieniin oksiin sekä herkkiin vaaleanpunaisiin kukkiin ja nuppuihin. Mereltä puskee kylmää ilmaa, muttei se tunnu haittaavan ihmisiä, jotka levittävät filttejä nurmelle ja avaavat termospullojaan. 

Me ihailemme japanilaistyylistä tunnelmaa, kauniita kaarevaksi haravoituja hiekkakenttiä, kallioseinän pienestä kolosta puskevaa saniaista, sekä sammalpeittoa, joka kumpuilee aaltoilevasti kuhmuraisten puunjuurien päällä. Nuoret ovat pukeutuneet keskiaikaisiin pukuihin ja poseeraavat ison puumiekan kanssa. Aikuiset asettavat isoäidin kirsikkapuun alle ja ottavat hänestä valokuvia. Kun isoäiti huomaa hymyni hän hämmentyneenä toteaa: "me herätetään huomiota". Toisaalla nainen istuu nurmella t-paita päällään ja heilauttaa pitkiä hiuksiaan kuvaajalle. Se, että taustalla näkyvien ihmisten pintaa peittää paksut takit, ei haittaa kuvattavaa tai kuvaajaa. Täällä ovat sulassa sovussa lapset ja aikuiset, nuoret ja vanhat. Todella mukava tunnelma. 

Paluumatkalla autolle näemme leikkipuiston edessä pöydän, jossa myydään kotitekoisia herkkuja. Päätämme ostaa iltapäiväkahville mokkapalat ja saan ne mukaani paperilautasilla. Koska matkaa on vielä jonkin verran, sujautan palat samalle lautaselle ja laitan toisen "kanneksi". Leivoksessa on kaunis kirsikkakukkakuorrutus, joten suojelen sitä erittäin hennolla otteella, niin ettei tuuli vie kansilautasta, muttei se oikein kosketa kuorrutustakaan.

Paikan kauneus vetää kameraa puoleensa, ja kun otan valokuvaa, sanoo mies pitelevänsä herkkuja puolestani. Kun lähden kävelemään taas miehen perään tajuan huudahtaa hänelle, ettei purista kansilautasta, jottei kuorrutus ei tartu siihen. Mies sanoo jotain, mutta olen liian kaukana kuullakseni vastausta. Seuraavaksi huomaan, kuinka mies kääntyy edessäni ja ottaa kameran esiin. Sillä on toisessa kädessä mokkapalalautanen pystysuorassa ja ote on tiukka. Voi s***ari sentään. Olen nyt miehen kohdalla ja otan mokkapalat sen sormien puristuksista. Lautaset on niin tiukasti kiinni toisissaan, että tiedän tuhon tapahtuneen.

Kotiin päästyä mies lähtee kirjanjulkkareihin ja minä keitän iltapäiväkahvit. Katson surkeasti paperilaustasta, joka on liiskattu kiinni mokkapalakuorrutukseen. 

Varovasti nostan kansipahvilautasta. Varovaisuus ei ole tarpeen, sillä siinä on koristekirsikankukka ja puolet kuorrutuksesta. Leivos on niin surkuhupaisan näköinen, että syön sen oikein hartaasti herkutellen. Eihän se ulkonäkö, vaan maku totean jo hymyillen. 

Jos ehditte, niin käykää ihailemassa lähistöllänne olevia kirsikkapuita. Puiden kukinta-aika on lyhyt, mutta juuri näistä pienistä ja lyhyistäkin asioista kannattaa nauttia. 

Tänään iloitsen myös uudesta euroviisuvoittajasta. Kaikki tuki on tärkeää heille, joilta vapaus rauhalliseen eloon yritetään riistää. 

Oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinulle ♥