perjantai 23. tammikuuta 2015

La la la

Mä en ehdi mukaan
mun päässä kiistelee paneeli
joka haluaa yhtä ja toista samaan aikaan:

  • Tylsänää mietin mitä sapuskaa miehille pitäisi loihtia... ugh
  • siinä samalla kirjoitan maahantuojalle viestiä, että lähettäisi oikean pituiset kengännauhat nuorelle miehelle
  • keittiöön siirtyessäni jalkapohjani huutavat imuria, mutta mieluummin katsoisin junareittejä kesäksi
  • vessassa käydessä muistan, etten laittanut ystävälleni viestiä pesuaineen tilauksesta
  • sitten keksin, että Kylie Minogue tulee kesällä Poriin ja huomaan rallattavani: la-la-la lal-lal-la-laa-laa la-la-la
  • makuuhuoneessa pyörähtäessäni katselen ärsyttäviä pinoja -toinen kirpparipaikka pitäisi etsiä
  • niin ja keittiön kattoon pitäisi kivuta asentamaan lamppu
  • ehkä kuitenkin nyt lähden kirjastoon, sillä illalla P.D. James kääntää kirjansa viimeisen sivun
  • blogejakin olisi luettavana pitkä pino viikon ajalta
  • puntteja pitäisi heilutella ylös, alas, vinoon ja suoraan
  • ja länsinaapurimaan kauppaan pitäisi palauttaa pojan tyrmäämä säilytyslokerikkoo.
A-P-U-A

Olisko jollain toiminta-ruiskua tarjolla? Mä olen jämähtänyt Do-Be vaiheesta pelkkään Be-Be-Be-tilaan!

La-La-La Lal-Lal-La-Laa-Laa


lauantai 17. tammikuuta 2015

Odotan Ajax-miestä

Elän kaukana Strömsöstä
ja ehkäpä juuri sen vuoksi
olen keittänyt riisipuuroa tässä sellaiset puolitoista tuntia...

Katselin jo 40 minuutin kohdalla, että puuro näytti oudolta. Tunnin jälkeen kurkistin kattilaan uudestaan ja mietin, että jotain mätää tässä nyt on. Puuroriisit ei todellakaan puuroudu.

Taitaa olla miehellä taas sormet pelissä, se on varmaan tyhjentänyt jonkin pussin "ruokariisiä" puuroriisipurkkiin...

Uuden puuron valmistumista odotellessani olen katsellut nostalgiajuttuja juutuubista. Myötätuntoisia pätkiä ovat olleet mm. Maraton ja ihanan Jussi Jurkan Muurari kävi.

Mutta jokatapauksessa miehen on parasta tulla kotiin Ajax-pastilli poskessa... muuten voi tulla vähän sanomista ;-)


Parempaa viikonlopun alkua teille =)

perjantai 9. tammikuuta 2015

Tavarataivaan ja maailman äärellä

Se oli lauantai kun ystäväni soitti murheellisin mielin.
En voinut häntä auttaa muuten kuin kuuntelemalla, mutta onneksi...

Sunnuntaina
mies saapui kurssilta ja ajoimme ystävän luokse keskelle muuttolaatikoita. Otimme porat, ruuvimeisselit, vahvat lihakset ja ruikulalihakset ja useamman kertaa kehutut älynystyräni käyttöön (hmmmm vähänkö olin otettu ;-)) ja autoimme sen minkä kykenimme.

Maanantaina
mies kantoi kellarista kotiin isoja laatikoita täynnä valokuvia, postikortteja ja muuta. Hän levitti paperit ympäri asuntoa ja lajitteli niitä useana päivänä. Yritin olla kovin ymmärtäväinen, mutta levottomaksihan minä vaan tulin...

Keskiviikon
naisena sain sitten toisen lomapäivän lomalla-olo-hepulin. Minä raivasin kaikki jouluhärpäkkeet laatikoihin ja napisin miehelle kuinka meillä oli liikaa tavaraa.

Olin muuttanut viimekuukausien aikana niin monta kertaa mieltäni siitä, kuinka tavarasta pitää päästä eroon, että mieskin oli mennyt solmuun. Niinpä totesin, ettei auta muu kuin kävellä lähimmälle itsepalvelu-kirpputorille kyselemään paikkahintoja -ja niin minä sitten heti teinkin.

Tänään perjantaina
mies ilmoitti, että paikka, jonne kuljetamme aina hyväntekeväisyystavaroita oli lopettanut toimintansa. Voiko noinkin käydä? Hyväntekeväisyystavarat siis menivät väliaikaisesti taas kellariin. Naisena minä olin tehokkaasti laputtanut kaikki kirpputoritavarat valmiiksi ja yhdessä me kiikutimme ne paikalleen myyntipöydälle...

Ah, kyllä nyt taas helpottaa! Mikään ei tee niin hyvää kuin vapaa tila kodissa ja pölyttömämpi ilman ala.

Vaikka täytyy tunnustaa, että on sellaisiakin tavaroita, joita en vain raaski laittaa eteenpäin, koska niillä on liian suuri tunnearvo.

Yhden upean säästetyn aarteen näin eilen, kun olin mukana sodan jälkeen internoitujen suomalaislasten tapaamisessa. Tilaisuudessa oli esillä mm. upea kreppipaperista tehty mekko, jonka Gunvor Brettschneiderin äiti teki lasten näytelmään prinsessan asuksi. Tämä jätti minut lähes sanattomaksi, mekko on edelleen ehjä ja upean näköinen.

Ei siis ihan kaikkea voi laittaa kiertoon.

Jotkut elämän merkit kannattaa säästää ja jättää lapsille muistutukseksi siitä mitä maailmassa on tapahtunut.

Tavaroista ja tapahtumista huolimatta, pidetään itsestämme huolta ja niistäkin jotka lähistöllämme ovat.

Halaus 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ennen kuin lähdit

Olin varma etten ehdi
sillä myöhästyin junasta
ja myrskytuuli riepotti minua mennen tullen...


* * *


Kulman takaa huomasin sinut
näin pehmeät huulesi ensin
sen jälkeen silmäsi
  nuo lempeät ja hekumalliset
ja niin minä otin sinut varjon alle
annoin suukon
ja varastin vielä viisi.