keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Minkä taakseen jättää, sen taakseen jättää

Minun päässäni vuosi loppuu aina jouluun. Ja niin minä nytkin olen jättämässä hyvästit kuluneelle vuodelle. Joskus vuosi on vaikeampi toista, mutta jotain hyvääkin jää käteen ja juuri siitä syystä sanon näin:

Kiitos

  • Teille, jotka lähditte tänä vuonna matkalle tuonpuoleiseen. Kyyneleet ovat puhdistaneet silmiäni ja minä ymmärrän, että itseään ja rakkaita tulee rakastaa nyt
  • Sairaudet, jotka kävitte luonani ja onneksi lähditte poiskin. Minä hengitän, minä elän!
  • Kotini, tämä pieni pesä, jossa on rauhaa, rakkautta ja pieni hipaisu hulluutta (viimeksi mainittu koskee vain minua ;-))
  • Vuodenajat ja monimuotoisuus, hetket luonnon helmassa, kuumassa, kylmässä, paahteessa, tuiskussa ja tuulessa
  • Nauru, paras terapiamuoto, joka hytkyttää ilmaiseksi koko kehoa päästä varpaisiin
  • Lumi ja pakkanen ja marraskuun talven lupaus. Minä olen nyt ostanut uuden hyvän talvitakin pakkaspäiviä varten. Kuuleeko kukaan siellä jossain? Pakkasherra?!?
  • Vartaloni kurvit. Oho! ... minä havahdun olevani samojen todennäköisyyksien verkostossa muiden kanssa. Varjeltu illuusioni syödä herkkuja loputtomiin ja pysyä kaposissa vyötärömitoissa ei taidakaan olla totta ;-)
  • Sinulle blogiystäväni - ihanaa, että olet käynyt täällä luonani. Kiitos :)

♕  ♕  ♕
Pienenä vastalahjana jaan, jonkun minulle tuntemattoman henkilön kehittämän, herkullisen ohjeen. Suosittelen kokeilemaan ja piristämään tällä hillolla vaikka aamiaispöydän antimia.


Päärynäinen vadelma-chiahillo

1 kypsä päärynä
3 dl vadelmia (pakaste tai tuore)
2 tl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
2 rkl chiansiemeniä


  • Kuori päärynä, poista siemenkota ja soseuta päärynä (haarukalla tai sauvasekottimella)
  • Laita kattilaan päärynäsose, vadelmat ja sitruunamehu (vadelmat voi laittaa jäisinä) 
  • Kuumenna ja sekoittele kiehuvaa seosta 2-4 minuuttia, niin että vadelmat soseutuvat
  • Lisää hunaja ja chiansiemenet
  • Sekoita vielä hetki liedellä ja nosta kattila sivuun. Makeustestaus halutessa :)
  • Anna tekeytyä ainakin 5 minuuttia
  • Tarjoile lämpimänä tai jäähdytettynä

Hillo säilyy jääkaapissa suljetussa purkissa viikon ♥

perjantai 23. joulukuuta 2016

Olen enemmän kuin valmis

Ihanaa kulta, olet ostanut minulle taas pikkupaketin
lakritsaa, salmiakkia ja suklaata!
Olen
paistanut karjalanpiirakat karrelle. No munavoi pelastaa ne.

Olen puhallellut pienemmät villakoirat nurkkiin ja sängyn alle sekä ottanut ohimennen rikkaharjalla isoimmat kivet eteisen matolta.

Olen katsellut joulukortin kuvaa ja arvellut sen perusteella lähettäjää. Olen iloinnut heistä ja teistä jokaisesta.

Olen ollut töissä tähän asti ja menen joulun jälkeen takaisin. Minua ei haittaa, kun muut jäävät nukkumaan aamuisin. Voin vastailla omituisiin puheluihin, soittaa hiljalleen radiota, pitää villasukkia jalassa, hyräillä työhuoneessa, enkä taatusti häiritse ketään.

Olen notkahtanut töiden jälkeen sohvalle. Haistellut hyvää kahvia kupissa ja nauttinut salaa taatelikakkua.

Olen tehnyt u-käännöksen ruokakaupassa, koska en halunnutkaan ahtautua siellä paniikki-ihmismassan mukana. Voin olla nyt ilman ja ostaa juustoa ensiviikolla.

Olen soittanut äidille ja sopinut huomisesta ruokailusta. Olen miettinyt, että ensivuonna perinteiset jouluruuat jäävät kauppaan ja jokainen saa toivoa jotain herkkua joulupöytään.

Olen ajatellut, että huominen on ihan samanlainen päivä kuin kaikki muutkin. Huomista varten ei tarvitse tehdä muuta kuin herätä aamulla. Venytellä keho suoraksi ja notkistaa sitä vetreyttävästi. Syödä aamiainen, käydä kävelyllä ja sitten odottaa näenkö sitä valkopartaista miestä tai saanko risuja...

Menin nimittäin taas koskemaan siihen kuuseen!

Jotkut asiat taitavat olla järkevän olemiseni ulottumattomissa, hehee ;-)


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Muista ostaa suklaata!

Tykkään

pilkkeestä silmäkulmassa
rennosta touhuamisesta
mausteiden tuoksusta
kuusen koristelusta
jouluelokuvista
yhdessäolosta
lauluista
valosta

EnTykkää

kiireestä
älämölöstä
ylensyönnistä
turhan ostamisesta
epämääräisestä härdellistä
kuumeisesta puunaamisesta
joulukuusenhavun aiheuttamasta allergiasta ;-)

Niinpä olen kehittänyt itselleni joulustaselviytymismetodin:

  • hoida asiat ennen kuin muut tunkevat samaan neliöön kanssani (lahjat marraskuussa)
  • pidä koti siistinä (muulloinkin kuin jouluaaton aattona)
  • mieti etukäteen (kokkaus on helpompaa, kun välineet ja ainekset on kotona valmiina)
  • älä panikoi (joulun pitäisi olla iloinen asia)
  • osta suklaata (itselle ja muille ja paniikin varalle)
  • pukeudu lämpimään ja usko joulupukkiin (hae puku, parta ja töppöset valmiiksi)

vielä on reilusti aikaa kaikelle tarpeelliselle

torstai 8. joulukuuta 2016

Lyhyet hitaat nopeat ja pitkät

Lyhyt juoksee
Kävelen mummon ja äidin kanssa kaupoille. Mummon askellus on nopeaa ja lyhyttä, sen kengän kärjet osoittavat hauskasti ulospäin (vähän niinkuin Iines-ankalla). Jos mansikkamaalla mummon jalat ovatkin aina paljaana, niin kaupoille lähdettäessä kapeat korkokengät napsahtelevat somasti. Äidin askel on siro, kaunis ja pitkä. Ja minun aivan liian lyhyt, jotta pysyisin ilman juoksuaskelia mukana. Odottakaa!!

Pitkä hidastelee
Aika kuluu ja mummo jää meistä lyhyimmäksi. Askel on edelleen näpsäkkä, mutta joudun jo hidastelemaan hänen vierellään. Harvoin kävelemme enää kolmistaan, jollei rollaattoria lasketa kolmanneksi pyöräksi.

Korkealle ja kovaa
Mummosta aika jättää. Äitini kävelee ahkeraan ja harjoitus on tehnyt hänestä mestarin. Jooga ja kaunis luonto on pitänyt hänen vauhtinsa reippaana ja jalkansa edelleen sirompana kuin minun. Yllättäen äiti on kuitenkin tullut lyhyeksi ja minä siirryn johtoon. Olen pisin, ehdottomasti nopein ja pitkäaskeleisin olipa jaloissani korkokengät tai tennarit. Jihaa!

Maanpinnalle takaisin
Hetkinen... saavutukseni haihtuvat savuna ilmaan. Oma nuorukaiseni taputtaa päätäni, se nojailee rennosti minuun ja tuskin yllän häntä kainaloon. Kun kävelen hänen vierellään joudun miettimään pyydänkö kaveria hidastamaan tahtia vai nöyrrynkö taas juoksuaskeliin. Höh!

Jollen pysty hämäämään häntä ministeritason kävelyllä, niin pitänee miettiä vauhtia kehittäviä harrastuksia. Olisko pikamatkat parempi vaihtoehto kuin pitkänmatkan juoksu?

Tai ehkä vain annan maailman mennä menojaan ;-)

lauantai 3. joulukuuta 2016

Hämmästyttävää mutta totta

Aivan mahtava marraskuu!

En tajua miten näin kävi, mutta yllättäen marraskuuni oli, poikkeuksena vuosien marmatukselle, mitä suloisin. Syksyn keuhkokuumeen jälkeen olin niin hidas ulkoisesti ja sisäisesti, että jokin sisälläni nitkahti. Minä muutuin lempeämmäksi maailmalle. Liekö väliaikaisesti, sen aika näyttää.

Jottei totuus unohtuisi, niin kuukaudessa oli myös mutrupäiviä, omituisia puhelinsoittoja, liukastelua jäisillä teillä, ruuanlaittopäänsärkyjä ja tappavia hermosärkyjäkin. Niistäkin huolimatta olen mitä parhaimmalla tuulella.

Kuukauden alussa tein itselleni tehtävälistan. Listan piti olla mieluinen ja kuitenkin asioita toteuttava:

joululahjahankinnat
modiglianin näyttely
autolla suhailu
leffassa käynti
keittiön pöydän vahaus
isän ja äidin luona käyminen
viestittely ystäville
hervoton kotona laulaminen ja tanssiminen (pääosin yksin)
tarpeettomien valokuvien poisheitto

Do Did Done =)

Modigliania olen käynyt katsomassa kahdesti. Autolla huristellut enemmän kuin aikoihin. Olen nähnyt ystäviä ja siirtänyt tämän osuuden joulukuullekin, sillä mikään ei tunnu piristävän mieltäni niin kuin ihmiset ympärilläni. Joulupukin apulaistehtävät olen lähes kokonaan hoitanut. Paketointipäivä on vielä edessä ja pari pientä ruoka-ostosta odottaa parempaa hetkeä, kuten myös oma tekemä lahjahillo. Olen niin allerginen hulinalle, joka kiihtyy ennen aattoa, että mieluummin hoidan asiat alta pois nyt.

Olin kirjoittanut marraskuun osalleni: 
tee sitä mikä tekee iloiseksi
mikä tuntuu hyvältä sydämessä

Nyt näen ajatukseni vaikutuksen. Koti on leppoisa, siellä hengittelee rauhallinen nainen, ehkä vähän tylsä nyttemmin, mutta mies ainakin nauttii, kun naisemootiot ovat vähentyneet kuumehoureiden vaikutuksesta, heh heh.

Kuluvan joulukuun listani on täyttynyt ystävistä, korttien kirjoittamisesta, mausteiden tuoksutteluista ja itsen hoitamisesta. Toivoin jo äidiltä taatelikakkua jouluksi, joten yksi tuoksu- ja makuhermoja herättävä lahja on tilattu =).

Nimesin tämän kuukauden valaisevaksi joulukuuksi. Antaa tulla valkeus lumen muodossa, led-valoissa, kirkkaissa lasten ja aikuisten silmissä. Ollaan mieluummin hyväksyviä kuin sanansäilällä tappavia ja otetaan oma vastuu tekemisistämme (ihan vaan kommenttina tähän meneillään olevaan poliittiseen älämölöön ;-)).

Puhaltakoon sinulle hyvät tuulet ja leppoisat joulukuun päivät. Toteutukoon unelmasi loppuvuodelle ja alkakoon mietintä ensivuoden toiveistasi kehittyä sanoiksi paperille ja tiedoksi maailmankaikkeudelle.

Ihanaa viikonloppua sinulle