perjantai 27. tammikuuta 2017

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

Jo monettako päivää
laitoin villasukat jalkaan
hengitin syvään
taistelin tekniikan kanssa, yritin selvittää nollien ja ykkösten järjestyksiä vaikkei se ole alaani
kuuntelin bluesia radioaalloilla
heiluttelin varpaita jotta voisin
jättää huomiotta kivun
käden, pään, silmän, kaulankin.
Soitin kerta toisensa perään biisejä
naputtelin päivät läpi
keskittyen pelkkään selviytymiseen.

Kun torstaina hanskat tipahtivat
istahdin junan penkkiin
katsoin ulos tyhjin silmin
näin vain: tämä murtaa minut,
makaan raatona jokainen ilta,
tämä viikko ei pääty hyvin.

Pasilassa

Se tuli vastapäätäni
kiemurteli penkille, kosketti vahingossa polveani,
nousi seisomaan ja kiskoi kaksin käsin sääristä farkkuja ylöspäin
istui alas
kiemurteli edelleen
se ei mahtunut niihin kauhtuneen sinisiin lahkeisiin

lopulta virnettä pidätellen katsoin
minkälainen mies taisteli maailmaa vastaan.

Se oli kuin nuori Lenny K
suorastaan syötävä
muttei sille voinut hymyillä myötätuntoisesti
ei se olisi kestänyt sitä
ei vaikka sen jalat olivat leveämmällä kuin janefondalla.

Lenny ja Ross
Tuntuu melkein pahalta, että
päivän voi pelastaa
liian pienillä housuilla varustettu mies ;-)

On perjantai.
Olen hengissä..
Tänä viikonloppuna en tee yhtään mitään mitä itse en halua...

Tästä ei kai voi mennä kuin ylöspäin ;-)

perjantai 20. tammikuuta 2017

Väliaikojen top 5

Mikäli bloggerin laskut pitävät paikkansa tämä on neljässadaskuudeskymmenesviides postaus. Siitä on pitkä aika kun ensimmäinen tupsahti ulos ja viimeisestäkin on aikaa, koska olen ollut muiden asioiden äärellä.

Jottei ote unohdu, ladataan tänään maailmalle viimeaikojen top 5 kuulumiset

Top 1 Ei mitään ja vähän liikaa

Jos ei tee mitään, saa aikaan letkeää olemista. Osaan todellakin olla tekemättä ja olla olemassa. Vastapainoksi tein toista viikkoa tiiviisti kuvia ja tekstiä. Kun tekee aivan päättömästi, niin siitä seuraa siipan rakkaudella annettu moite. Moite taas sai minut nöyrtymään ja tajuamaan, että kädet on kipeämmät kuin aikoihin ja päätin tauottaa tekemisiäni paremmin. Do - Be - Do - Be, historian laulut toistavat itseään...

Top 2 Muutoksen kourissa

Muutos tekee hyvää. Olen vakaasti sitä mieltä. Mutta kun todella ihana huonekaveri lähtee toisaalle vuodeksi ja jättää tyhjän pöydän, joka sekin haetaan pois, niin kirpaiseehan tuo. Nyt työhuoneessani on valintani mukaan tanssilattia, joogasali tai makaa-lattialla-paikka. Jään odottamaan uutta kämppistä, sellaista joka kestää minua ;-)

Top 3 Kaipuun kutina

Jorman lopettamisen jälkeen olen ollut heitteillä. Päänahkanikin on ilmeisesti päättänyt rakastaa vain Jorman käsiä, sillä viimeisten kampaajakäyntien jälkeen päänahkaani on kutittanut niin paljon, että sisäinen paviaanini kirkuu, koska en anna sen raapia. Olisiko syytä doupata allergialääkkeillä...

Top 4 Rakastunut

Yhtenä päivänä heräsin huomioon, että taidan olla rakastunut tähän vartalooni. Siis pyöristyneeseen, ikääntyneeseen ja naksahtelevaan kroppaani. Mitä ihmettä on tapahtunut, en tiedä, mutta nyt kahden viikon kuluttua rakastumisesta olen tiivistynyt ja oloni on kuin keväällä lumen alta kurkottavalla krookuksella.

Top 5 Ahaa!

"Voin Aina Valita Itselleni Paremman Vaihtoehdon"
"Voin Aina Valita Määrän"

Toisena aamuna aloin loistaa hehkulamppuna peilikuvalleni. Kaikki soluni tuntuivat tajuavan tuon ensimmäisen lauseen. Ajatus ei liittynyt ruokaan tai liikuntaan sillä hetkellä, mutta niihinkin tämä sopii kuin nenä päähän.

Ihan tuttua asiaahan tuo on, mutta minä en tajuu, ennenkuin ihan itse tajuun ;-)

Näin tällä kertaa.

Monta hyvää top vitosta tulevaan viikonloppuusi, mitä ikinä ne sinulla ovatkin 



maanantai 9. tammikuuta 2017

Ehtii sitä vielä viimeisenäkin päivänä...


Loma oli ja loma meni.

Olin oma itseni aina eilispäivään asti, jolloin aloin pelätä pahinta, eli muuttumista maanantai-paluu-töihin-angstisten joukkoon.

Mitä pidemmälle päivä eteni sitä selvemmin tunsin, että mankumiseni ärsytti korviani ja kurkkuani kuivasi niin, että rommitotia teki mieli...

En siis ollutkaan sairastunut työallergiaan, vaan ihan tavallinen tauti halusi hyvän kodin itselleen. Viekkaana ajattelin antaa sille kovan vastuksen, ja niin minä söin kovasti tummaa suklaata, lisäksi olin yltiösosiaalinen ja pelasin perheen kanssa ainakin kolme erää Kivi-peliä. En voittanut kertaakaan, mikä todisti minulle ranneliikkeen heikkouden (ja ärtymys henkisen taantumisen). Kukaan ei tuonut minulle kermaa taikka lämmintä kaakaota lohdutukseksi, ja niin minä annoin periksi kaikille kiusauksille ja menin loppuillaksi kerälle sohvan kulmaukseen.

Silittelin itseäni myötäkarvaan ja mietin, että kyllä ainakin maaten elokuvien katsominen parantaa naisen. Lepäsin ensin toisella kyljelläni, kääntyen illan mittaan toisellekin. Nukkumaanmenoaikana olo oli virkeä kuin peipposella ja katselin sinisin kiiluvin silmin sitten koko yön, josko Batman vaikka saapuisi tuomaan unihiekkaa.

... ei tullut...

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Skool vuodelle 2017

Kaadanpa tässä meille pienet juhlajuomat,
toiveesi mukaan vesi-, limu- tai kuohuviinikuplivaa :)

En juo itseäni tänäänkään känniin
olenhan syntymähumalan saanut onnetar
minulle riittää tämä kanssasi jaettu lasi.

Ei murehdita mennyttä,
eilistä, vuotta, vuosikymmentä,
siihen ei kertakaikkiaan ole nyt aikaa.

Olen tässä nyt, sinun kanssasi, ajatellen sinulle ja minulle kaikkea hyvää.
Olettaen sitkeästi, että joku maailmankaikkeuden lampunhenki kuulee toiveemme:
tervehtymistä, terveyttä, rohkeutta, liikettä, luottamusta, naurun remakkaa, hihittelyä, lämmintä sänkyä (ja halukkaille viileää), rakkautta ja halauksia. Näitä tarpeeksi ja laita vähän enemmänkin!
Ja jos joku haluaa avaruuslennolle, niin hänelle sekin ilo järjestä...

Parhainta uutta vuotta odotellen!
Skool ystäväiseni ♥