Onko sitä vaivaa? Ei,
onko tätä vaivaa? Ei,
entäs sitten tällaista??? Ei, ei, ei...
Pelkäätkö hammaslääkärikäyntiä?
Huomasin pelkääväni, joten vastasin: Kyllä
Kutsu kuului.
Lääkäri laski sormella suojan kasvoiltaan, tervehti ja hymyili. Samalla hän otti lomakkeen kädestäni siirtäen huomionsa siihen.
Että tulet sitten vuositarkastukseen.
Joo-o
En saanut sanottua, että poskihammas vihoitteli, kun parisen kuukautta sitten murskasin aamumyslin kivikovaa pähkinää. Ei vaan huvittanut, halusin mieluummin paeta.

Laitoin lasit silmille ja näytin kantapäitäni kattoon. Katselin ohitse kasvojen ja käsien yrittäen ajatella aivan jotain muuta.
Hyvältä näyttää, se sanoi lopulta. Tosin yksi vanha paikka on vähän viottunut. Voisin tässä samalla kertaa korjata sen, pehmeä ääni jatkoi.
Tajusin, että minulta kysyttiin jotain ja nyökkäsin hiljaa.
Puudutetaanko?
Ajattelin, että puudutus sattuu enemmän kuin vanhan paikan korjaus, joten rohkenin sanoa ettei tarvitse.
Sitten suuhuni tuli pora ja toinenkin. Minä puristin käteni yhteen. Seuraavaksi huomasin kynsien kasvaneen liian pitkiksi. Rentoudu, sanoin itselleni. Rentouduin kyllä, mutta kolmen sekunnin jälkeen olin taas paskajäykkänä kauhusta. Rentoudu, sanoin uudestaan, mutta vaikutus oli yhtä lyhyt joka kerta.
Minulta otettiin lasit pois päästä.
Pehmeä ääni sanoi, että nyt on kaikki taas kunnossa ja ymmärsin, että sain luvan poistua paikalta.
Kiitin ja hymyilin leveästi.
Ei sattunut, no ehkä vähän kämmeneen kynnet teki reikiä ;-)
Ja tulipahan se aamumyslipähkinähammaskin korjattua samalla käynnillä.
Enkä voinut olla miettimättä sainko kaksi hoitoa samalla kertaa sen vuoksi, että tunnustin pelkääväni =)