Parisuhdelahjoja

Miehen lahja naiselle

Kävelytielle oli syntynyt järvi, sellainen jossa oli 10  cm:n syvyydeltä vettä. Lätäkön toiselle puolelle saapui nuoripari. Nainen jäi epätoivoisena seisoskelemaan veden rajaan. Hän oli hämmentynyt, eikä oikein halunnut kastella jalkojaan. Sitten tapahtui jotain, mitä en ole koskaan nähnyt. Kaveri nappasi todella rennon näköisellä liikkeellä tytön olkapäällensä. Tyttö killotti kuin kahtia taitettuna hartioilla, kädet ja pää toisella puolen miestä ja jalat toisella puolen.

Ja niin tämä nuorimies käveli kaupunkitalvijärven toiselle puolen.
Astelimme juuri kohdalle ja totesin hymyillen: Hieno pelastus =D

Naisen lahja miehelle

Avasin television katsoakseni tallenteesta himoamaani reseptiä. Jostain syystä jäädyin hetkeksi katsomaan tosi-tv-höntsä-ohjelmaa. Siinä pukumies tuli juuri kotiin.

Puoliso löhöili isolla sohvalla one piece puvussaan, jota mies katsoi oudoksuen. Sitten hän kysyi: Meneekö tuo vetoketju koko matkan ylhäältä alas? Nainen nousi innostuneena seisomaan ja näytti kuinka vetoketju todellakin sujahti kuin makuupussissa ylös asti piilottaen koko pään. Samalla nainen totesi, että hänellä on miehelle oma kappale.

Ja niin kuvakulma vaihtui, mies pomppasi kulman takaa oma one piece päällänsä kuin supervoimat saaneena. Aikansa vetoketjulla leikkien hän istahti tyytyväisen näköisenä naisen viereen ja totesi miten hyvältä puku tuntui.


Sitten käytiin seuraavanlainen keskustelu:

M: Riisutaanko haalarit?
N: Ei
M: Ihan kuin olisimme jo naimisissa
N: Miten niin?
M: Näin siinä käy. Pukeudumme haalareihin ja kun kysyn riisutaanko haalarit sinä haluat nukkumaan. Meistä on tullut vanhoja...



*  *  *



Näihin levottomiin tapahtumiin uppoutuneena toivottelen sinulle oikein hauskaa ja mukavaa viikonlopun jatkoa. Ota rennosti ja muista, että aineeton lahja voi olla paras lahja. Ja että joitain lahjoja avatessa ei kannata pyytää televisiokuvaajia paikalle ;-)

Silmäniloksi vähän mustaa

Olin viikko sitten lomalla,
olin myös lomalla sairaana
sitten sairauslomalla,
josta palasin töihin
mistä toisena työpäivänä lähdin kesken kaiken taas kotiin
todeten, että sairastetaan nyt sitten saamari.

No onnena onnettomuudessa, tänään sain molemmat miehet kotiin. Tällaisina hetkinä tunnen itseni erityisen kiitolliseksi, olenpa kuinka nuutunut tahansa.

Päiväni eteni aluksi kuten edellisetkin. Tyhjää täynnä olevaa päätäni hakattiin vasaralla ihan olan takaa. Olin varma, että kumajaminen kuuluu naapuriin asti,  olihan lyönti komeampi kuin Kölnin kirkon kelloissa. Laahustin jossain vaiheessa peilin ohitse ja näin kasvoillani kuoleman mustat silmänaluset, valkoiset poskipäät sekä tarhapöllön haituvat ylhäällä valtoimenaan.

Tiedän että aasiassa kaunistetaan itseä meikkaamalla krapulaiset silmänaluset ja mietin rohkeana, että ehkä tällä ulkomuodolla kannattaa kokeilla onneaan.

Niinpä käännyin anovasti miesten puoleen ja pyysin pientä joulukuusta kotiin.  Kyllä kuulkaa kannatti. Miehet menivät ja tulivat ja toivat mitä kauneimman kuusen taloon. Laittoivat sen jalkaan, leikkasivat tukevan verkon ympäriltä pois, antoivat oksien laskeutua rauhassa paikalleen ja siivosivat vielä pienet roskat pois.


Olin niin onnellinen, että laitoin samantien päiväkahvit porisemaan ja etsin piparkakut kaapista. Katselin hetken tarjoiluani ja totesin: Kahvikupin pitää olla pieni, jotta kahvi maistuu hyvälle. Piparin näköjään ei pidä olla pieni ;-)

Että ei mulla sitten muuta...

kuin

voikaa hyvin ♥

Mitä lie hiippareita meidän pihamaalla

Tonttu, kengän koko 40?

Herään tuhinaan
ja avaan varovaisesti vain toisen silmäni
kurkistan kelloa yöpöydällä
ja totean, että voisihan sitä jo noustakin.

Mikä ihana asia onkaan olla pienellä lomalla. Tai eihän se mikään pieni loma ole, kun voi olla yhtäjaksoisesti viisi päivää mitenpäin itse vain haluaakin. Tämähän on p i i i tkä loma.

Vedän villasukat jalkaan ja hipsin huoneesta pois. Katselen ulos pimeään, pihamaalle. Yritän kurkkia onko orava jo syömässä lintujen siemeniä ja tarkistan pihamaan jäljet. Sillä tilanne on nyt vähän jännittävä. Toissailtana näimme kaksi kengänjälkeä putipuhtaassa lumipeitteisessä maassa. Ne olivat tupsahtaneet sinne jostain ja jatkaneet yhtä ihmeellisesti matkaansa.

Mutta ei ollut jälkiä tänään. Ei ollut.  Sen sijaan on ollut uudenlaisia ajatuksia ensivuoden osalle. Eilen aamuherätyksen jälkeen mietimme mitä toivoisimme ensivuodelta.

Mitä haluan vähemmän ja mille annan aikaani enemmän?
Miten voin auttaa muita,
mitä teen oman itseni hyväksi ja iloksi ja
miten harjoittelen löytämään sen isomman ihmeen sisästäni?

Näitä kirjoja voi lukea vasta loppiaisen jälkeen ;-)

Ilman tätä työtaukoa en olisi osannut summailla muuta kuin: Antakaa mulle lomaa! Paljon ja heti! Mutta nyt hiukan levänneenä huomaan ajatuksen liikkuvan, hah, ehkä vähän nopeammin tai ainakin rennommin.

Katsos eilen, toisena lomapäivänä, olimme pikkuisessa ravintolassa ja istuimme ikkunan ääressä. Pihamaata peitti ohut lumipeite, joen toisella puolella oli mukava mäennyppylä, jossa männyt kurkottivat korkealle. Huoneen nurkassa oli sievästi koristeltu joulukuusi ja taustalla soi hiljaa rauhallisen tunnelmallinen joulumusiikki. Alkusalaatti oli yksinkertainen ja supermaukas. Savuporo-punajuuri-pizza oli täydellinen ja siinä onneni kukkuloilla minä tajusin, että juuri tässä ja nyt alkaa minun jouluni.

Kokonainen loppukuukausi. Olla ja viettää joulumaista tunnelmaa. Kaikki on tässä ja nyt.

Minulle joulu on enemmän rauhoittumisen ja hassuttelun aikaa. Koska hassutteluni on ollut pienoisessa jäässä, niin keskityn ainakin hissutteluun ja hyväksyvään olemiseen.

Kyllä. Nyt etsin käsiini omanlaiset kotijoulujazz-kappaleet, leivon tuoksuvia piparkakkuja ja antaudun pelkkään hyvän mielen tuhinan kuunteluun.

Hiljaa hyvä tulee, tai jotain sinnepäin :)

(ja näköjään hitaasti paljon tulee, tämä oli viidessadasensimmäinen postaus)

Kirjeet

miten paljon menetimmekään, kun jätimme kirjeiden käsin kirjoittamisen. Kun lakkasimme miettimästä lauseiden sisältöä. Siirtämästä ajatustamme sydämemme kautta käden liikkeessä musteena paperille.

  

Joulukuu on saapunut.
Lumi laskeutuu isoina hiutaleina peittäen maan.
Annetaan ajatusten leijailla mukana,
ikävien kauas pois ja mukavien pyörähdellä ympärillämme.
Kietoudutaan pehmeän huovan lämpöön
hengitetään raitista ilmaa.
Ja pidetään huolta itsestämme
sekä näistä rakkaista ympärillämme
♥