Joo mä tiedän että se oli vahinko

Herään puoli seitsemältä ja kysyn vieruskaverilta huvittaako sitä lähteä aamukävelylle. Kuulen unisen "eeeeennnnnn" ja niin lähden yksin ulos. On toinen lomapäivä! Mahtavaa!

Eino Viikilä: Se oli vahinko

Kiertelen tuttuja maisemia, hengittelen raikasta aamua. Olen viettänyt viikonlopun koirien kanssa, ja kun innokas pentu tulee luokseni ja emäntäkin on iloinen höpöttäjä, annan käteni haisteltavaksi. Koira pyörii kuin delfiini, nappaa innoissaan käsivarrestani kiinni ja torun sitä. Emäntä säikähtää, mutta totean, että leikkiähän se ja silittelen pentua niin että se rauhoittuu. 

Loppumatkan kotiin mietin, että olikos se mun jäykkäkouristusrokotus voimassa? Saamarin tollo, pitääkö pysähtyä ja leikkiä vieraiden koirien kanssa? Kannattaako järjestää lomalle ylimääräinen lääkärireissu? Herää pahvi!

Kello on juuri kahdeksan, kun otan yhteyden terveydenhoitajaan. Saan syntini hetkiseksi anteeksi ja luvan vain seurata puremajälkeä. Sitten istun aamupalapöytään ja toteamme miehen kanssa, että jatketaan päivää suunnitelmien mukaan.

Petra Heikkilä: Kultakudelma

Ensiksi suuntaamme Iittalan Naivistien näyttelyyn. Aivan mahtava keikka. Jos sainkin satikutia itseltäni aamulla, niin nämä kauniit, värikkäät, pehmeät, terävät ja monimuotoiset teokset viihdyttävät minua ja tuovat hyvän mielen takaisin. 

Kun päivä on palautettu hyvään energiaan päätetään siirtyä toiseen äärilaitaan, eli Hämeenlinnan vankilaan. Sisällä käytävätilat on maalattu virkistävän keltaisella maalilla, ja vaikka vankilahan tämä on, niin tunnelma ei näin vierailijalle ole mitenkään ahdistava. 

Pääsemme kiertämään kolmessa kerroksessa katsomassa minkälaista vankilaelämä on ollut vuodesta 1871 vuoteen 1993 asti. 

Saatan kirjoittaa käynnistä oman postauksen, joten tässä vain pari taidehetkeä päivästä.

"Sellin numero 12 29-vuotiaalla vangilla oli takanaan jo kahdeksan aiempaa tuomiota. Uusinta, reilun kolmen vuoden rangaistustaan hän pääsi omasta pyynnöstään jatkamaan kotiseutunsa lähellä olevaan vankilaan, kun Hämeenlinnan vankila suljettiin 1993. Ehkä pyynnön syynä oli Hilkka, jonka lukuisat kaipaavat kortit löytyvät sellistä."

Sängyn yllä on taulu, jossa lentävä alus ja supermies liitelevät taivaalla. Toivottavasti kaveri ja Hilkka viettävät nyt aikaansa sekä vapaina että terveinä.

Kellarikerroksen matkaselleissä tunnelma ei ole yhtä rauhallinen kuin yläkerrassa. Täällä oleskelu oli tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta vangit saattoivat joutua viettämään aikoja useamman viikon ennen siirtoa. Odotusaikana seinille on kirjoitettu ja piirretty monta tarinaa.

Vankilareissun jälkeen itse Hämeen linnaan on vaikea ladata täyttä energiaa. Kävelemme kuitenkin linnan läpi ja tutkimme melkein joka kolkan. Mietin, että olisinko liekissä jos nuorena olisin opiskellut himoitsemaani kirkkohistoriaa. Todennäköisesti pitäisin omaa luentoa siipalle, onnesta hehkuen, ja mies pidättäisi hengitystään ;-)

Nyt olen vain onnellinen, kun mies haluaa kahville ja pääsen istumaan penkille. Hetken levähdyksen jälkeen minulle ehdotetaan: Entäs se Aulanko? Kun nyt on tänne asti päästy, niin eikös käydä Aulangolla?

Ja niin me lähdemme Aulangolle. Sinne ei ole autolla kuin pieni suihkaus ja mukava mutkainen yksisuuntainen ajotie vie meidät Aulangon näkötornille.  Korona on sulkenut tornin huipun, joten vastavetona teemme pienen luontokävelykierroksen laskeutumalla kiviportaita pitkin alas karhuperheen luokse ja sitten nousemalla takaisin näkötornille pientä metsäpolkua pitkin.

Palkkioksi liikuntasuorituksesta mies tarjoaa minulle jäätelön. Sen kaveriksi saan äidiltä hiukan mystisen tekstiviestin, jossa "kaikki loppuu jos ei wifiä saada!" Oman puhelimeni akku on lopussa, joten laitan äidille viestin ja sitten pyörittelen silmiäni, mutisen miksei älypuhelimen tekijät voi suunnitella helposti käytettäviä älypuhelimia vanhemmille henkilöille. Huokaus. No onneksi jäätelöä on vielä vähän jäljellä ja kotimatkakin menee ripeästi motaria pitkin.

Kotona palaan äidin puhelinongelmaan ja sovin miten se selvitetään. Sitten tuntuu, että taidan vain nostaa jalat ylös ja laskea pään nojalle. Mietin, miten hauska päivä oli, vaikka se eteni koiranpuremasta vankilaan ;-) Näköjään sitä ei koskaan tiedä mikä ihmistä loppujen lopuksi huvittaa :D

Mitähän kivaa sitä loman kolmantena päivänä tekisi. Ehkä jotain tähän tyyliin:

Mariano Luciana: The Art of Survival