Kirjoita postikorttiin

Tulin eilen kotiin
pitkän työpäivän jälkeen silmät töttöröllään. Näin eteisen lipastolla kirjekuoren ja huomasin kuinka vireystilani nousi asteikolla vitosesta yhdeksään. (Meille kortteja tulee useinkin, kiitos mm. eräälle ihanalle Artolle. Joka kerta kortti tai kirje saa sydämeni sykähtämään.)

Hipelöin ensin kuorta ja tunnistin lähettäjän. Siirsin haluani hetkisen ja vaihdoin työvaatteet pois, menin keittiöön syömään kotihengen tekemää ruokaa ja lopulta kahvin tuoksun ympäröimänä otin kuoren käteeni.

Vanhemman herra Fieldsin suloiset kasvot tulivat mieleeni kuorta pidelessäni. Pyöreä käsiala oli täyttänyt kuoren kokonaisuudessaan ja postimerkissä oli herkän kukan lisäksi pieni sydän.

Sisällä kortti, jossa oli
täydellisen sininen iltaan vievä taivas
pehmeän sävyinen kivinen kirkko sekä
minun omat punaiset housuni...

  Siellä minä kävelin
  tietä pitkin iltasella
  vapaana kuin taivaan lintu
  mitä parhaimmassa seurassa.

Ja minä matkasin alle sekunnissa tuohon kesän hetkeen. Päivän kestävään kävelyyn herra Fieldsin kanssa. Päiväuneen vaipumiseen läheisen majatalon pihanurmikolla. Maittavaan illalliseen, punaviinin pehmittämiin huuliin ja Cristina Ocan puhtaiden lakanoiden väliin. Oi sinä ihana mies. Sinä toit minulle kesän maun suuhun, loit talveen lämpimän unelman. Miten minä sinua ja rauhallista oloasi kaipaankaan. Kaipaan Espanjan kiviteitä, kaipaan lehmänkelloja, tuulen heiluttamaa heinäpeltoa, samaan suuntaan meneviä kanssakulkijoita.

* * *

Uneksin toisen kahvikuppini kylmäksi ja totesin, että tästä voin ottaa opiksi ja lähettää enemmän kortteja ja viestejä.

Jos sinua eivät kortit lämmitä, niin muista soittaa tai näe ystäviäsi. Ihmisen yksi tarkoitus on olla yhdessä. Olla yhdessä ihmisten ja luonnon kanssa.

Sinua lämmöllä ajatellen,
Birgitta