Etana ja jänis

Eilen
pitkän päivän jälkeen piti mennä nopeasti kotiin. Astelin reippaasti juna-asemalle ja istahdin penkille. Minuutin päästä nostin pääni ylös ja kroppanikin, sillä ääni kuulutti, että tämä lähtö on peruutettu. Niinpä vaihdoin seuraavaan junaan, istuin ikkunan viereen ja katselin hyytävää maisemaa, harmaata ja sateista. Eikä mennyt kauaakaan, kun uusi ääni kuulutti, että juna lähtee muutaman minuutin myöhässä: "odottelemme vapautuvaa raidetta"

Ihmiset kulkivat päät painuksissa tai sateenvarjon alla. Sitten näkymä muuttui ja suorastaan virkistyin, kun näin miehen vetreällä askeleella kävelevän toisella laiturilla. Sillä oli aivan väärät vaatteet päällä, pää ylväästi pystyssä ja pitkä askellus. Jotenkin kaverista tuli mieleen iso jänis.

Katsahdin kelloon. Mietin kannattaisiko vaihtaa tästäkin junasta pois, sillä oltiin aika tavalla myöhässä. Melkein jo nousin, mutta käytävä oli tupaten täynnä ihmisiä...

Kohta näin kuinka seuraava juna starttasi viereiseltä raiteelta ja muistutin itseäni, että ensikerralla en jää seisovaan junaan. Aina kannattaa siirtyä sellaiseen, joka lähtee ajoissa! No kyllähän mekin saimme raiteen allemme ja varmuuden vuoksi pysähtelimme pariin otteeseen matkalla ;-)

Kotona heitin suuhuni pari leipäpalaa ja siirryimme autoon. Olimme jo puolisen tuntia myöhässä, kun käännyimme pihalta "nopeammalle" reitille. Hetken päästä edessämme oli sellainen isojen miesten unelma, jättimäinen moottoriajolaite, joka hurrutti 10 km:n tuntivauhdilla. Körö körö me tulimme perässä... Isolle tielle päästyämme ajoimme jo onnellisena, kunnes näimme liittymän täynnä pysähtyneitä autoja ja taaempana vilkkuvalot värähtelivät ilmassa.

Tässä vaiheessa tajusin, että olin vetänyt töistä asti puoleeni pakkivaihdetta. Päätimme olla liittymättä seisovaan jonoon, sen sijaan otimme uuden reitin, jotta olisimme edes saman illan aikana perillä ystävien luona.

Tänään
töistä lähtiessäni huomasin jo ulko-ovella tuulen taistelevan kanssani. Kietouduin takkiin ja huiviin tiukemmin ja aloitin matkani pysähtyen melkein saman tien. Se laiturijänis käveli edelläni ja sillä oli samat vaatteet päällä kuin eilen.

Sininen baskeri päässä
pyöreät silmälasit
pitkä kaula
valkoinen silitetty pitkähihainen kauluspaita
kädet lyhyiden khakin väristen shortsien taskuissa
pitkät valkoiset jalat
tummat pitkät korkealle vedetyt nilkkasukat ja
ruskeat nahkakengät jalassa.

Kaverista tulin niin hyvälle tuulelle, että kävelin sen perässä unohtaen kylmän tuulen. Mies oli kuin jostain sarjakuvasta tiputettu keskelle kaupunkia. Sitä ei tämä kylmä ja kolea elokuu paljoa vaivannut. Kaverilla oli kesäkuukauden asenne ;-)

Ajattelin, että jos kotimatka on tänään hidas, niin mä olen kuin mä en huomaisikaan sitä!

Pitänee minunkin aloittaa karaisuhoidot ennen talven tuloa.