lauantai 30. marraskuuta 2019

Marraskuun selätys - viimeiset kiihkeät hetket

Jep, tästä tuli aivan kamalan pitkä postaus, mutta marraskuu oli nyt tällainen tapaus. Ensikerralla sitten taas normaaliin tyyliin :)

Marraskuun kahdeskymmeneskolmas
Nuorimies tulee käymään. Hän näyttää onnelliselta ja minä olen onnellinen. Saan hieroa varpaita ja notkua hänen kanssaan sohvalla. Koko perhe yhdessä. Ihana lauantai.

Marraskuun kahdeskymmenesneljäs
Mies on tilannut auringonpaistetta. Tilaus vastaanotettiin ja kun taivas hiukan repeää, me lähdemme rinkka selässä linturuokintapaikalle. Löydämme läheiseltä aukealta ystävämme, sen jonka puhe on aina niin heleää. Suurten kuusten alta kuljemme eteenpäin ja jäämme korkealle katsomaan ovatko linnut jo löytäneet tutun paikan. Loputkin lintukaverimme ilmentyvät ja kun kaikki ruuat on katsastettu alamme täyttää ruokinta-automaatteja: yhteen kauraa, toiseen pähkinöitä, auringonkukan siemeniä isoon, läskiä läskilautaan ja makkaraa toiseen. Kun tärkein on hoidettu siirrymme syrjempään nauttimaan kuumasta juomasta ja pikkueväistä. Sivusilmällä tutkaillaan tiiviisti mitä ruokinnalla tapahtuu ja lopulta maassa lehtien seassa näkyy jotain. Järripeippo saa lintuihmiset eloon ja minä seurailen heidän innostustaan. Kun aurinko siirtyy piiloon, lähdemme meille ottelemaan lintuaiheisesta lauluvisasta. Päivä vierähtää nopeaan ja myöhään talo hiljenee.


Marraskuun kahdeskymmenesviides
Lakko vaikeuttaa töihin menoa ja lisäksi työhuoneessa on muuttomyräkkää. Niinpä aamulla lähden taas pienelle kävelylle, tulen kotiin ja syön miehen taikoman aamiaisen ja teen keittiössä päivän työt. Rauha maassa.

Marraskuun kahdeskymmeneskuudes
Tulen töihin ja huomaan, etten pääse työpöytäni ääreen. Vaihdan toiseen huoneeseen, jossa en saa kytkettyä isoa näyttöä läppäriini. Menen vielä kolmanteen, jossa on surkea äänieristys. Olen aika valmista kauraa...
Päivä on harmaa, sade ja tuuli piiskaa Helsinkiä ja illalla kuin teemaan viitaten minä suuntaan seuralaisena Dinner in the Dark -iltaan. Meitä on ehkä parikymmentä henkilöä. Saamme silmälaput ja meidät kuljetetaan huoneeseen, istutetaan tuolille, minut mieheni viereen. Tunnistan pöydällä aterimet, lautasliinan, vesilasin sekä sen vieressä tyhjän viinilasin. Sitten valot sammuvat ja kahden tunnin illallinen täydessä pimeydessä voi alkaa. Tarjoilijat kulkevat pimeäkiikarit silmillään tarjoilemassa ja lisäksi seurassamme on sokea kuusikymppinen herrasmies, jonka tarinointi saa meidät mukaansa ja vapauttaa mukavasti tunnelmaa.

Alkupalalautaselta saan heti haarukan kärkeen osuman ja vien sen suuhuni. Makoisa kirsikkatomaatin puolikas on hyvän makuinen ja tunnen oloni voittajaksi. Seuraava suupalallinen onkin sitten jännittävämpi ja olen iloinen, ettei tilannetta kuvata. Pääruuan aikana keskustelu huoneessa on jo täydessä vauhdissa, kun mietimme mitä kalaa maistelemme. Vaihtoehtoja, hyviä ja aivan poskettomia, lentelee ilmassa. Sokean herrasmiehen makuaisti taitaa olla herkin, sillä jälkikäteen annoksen nähdessäni totean hänen olleen oikeassa.

"Minä syön kyllä kaiken käsin", sanoo kello yhdessä istuva nainen useasti illan aikana. Minä sensijaan pidän aterimista, mutta huomaan olevani kuin viisivuotias, sillä olen lähes lautasen päällä, jotten sotkisi itseäni jos haarukka ei osukaan suuhun ;-). Ilta on hauska ja opettavainen. Nyt ymmärrän paremmin joitain asioita sokean elämästä. Ruoka oli erittäin maukasta ja olen todella iloinen, että mieheni sai näin hauskan lahjan itselleen (ja minä siinä samalla).

Marraskuun kahdeskymmenesseitsemäs
Niin kuin eilen, on tänäänkin sekasortoinen työpäivä, suorastaan "#&%€#. Huomaan sanovani työkaverilleni kireällä äänensävyllä tylysti aiheesta, josta olen mielestäni oikeassa. Kotona puran ärtymystäni kahvipöydässä. Myöhemmin pelaan pasianssia ja kelaan asiaa uudestaan. Luon ensin paskan ensimmäisen version (PEV). Se on kai hyvä purku, muttei ole kelvollinen kenenkään toisen silmille tai korville ;-). Älämölön jälkeen mietin, että
kenties hän teki parhaimpansa,
tai ehkä hän ei tarkoittanut sitä mitä sanoi,
tai ehkä hän ei sanonut sitä mitä oikeasti tarkoitti,
ehkä asia ei kuulunut minulle ollenkaan
ja ehkä vain ylireagoin, koska olen aika finaalissa. Enhän koskaan käyttäydy noin, paitsi joskus kotona täydellisessä turvassa läheiseni seurassa.

Juon iltateen, menen sänkyyn, luen kirjaa, sammutan valot ja herään kolmelta yöllä. Minä valvon, kelaan kahta lausetta edes takaisin, työasiaa tietenkin. Sanon itselleni: Hei haloo, kaikki aivosolusi ovat nyt tekemässä muita töitä, et voi ratkaista mitään tässä vaiheessa yötä! Sitten minä vaihdan toiseen työasiaan, pyöritän luupissa lauseita, käännän kylkeä, katson kelloon, se on neljä, siirryn selälleni, nyt se on viisi, silmät auki olen vielä puoli kuudelta, ja kun kuudelta mies sipaisee minua, nousen ylös.

Marraskuun kahdeskymmeneskahdeksas
Aamulla koputan hänen ovelleen, kysyn voimmeko keskustella ja kun löydämme rauhallisen paikan pyydän eilistä anteeksi. Sovimme tilanteen ja sisälläni asuu tyyneys. Olen eilisen ja yön aikana tajunnut miten stressaantunut olen. Päätän vaihtaa taas suuntaa. Muistutan itseäni, että totesin itselleni nämä samat asiat jo kuukausi sitten. Joten kuuletko nainen: oma vastuu, oma valinta, vain yksi asia kerrallaan.

Marraskuun kahdeskymmenesyhdeksäs
Pikkujouluilta. En oikeasti halua osallistua juhliin, mutta ajattelen, että sosiaalisuus kuuluu asiaan ja se tekee minulle hyvää. Niinpä käyn hakemassa pikkuiset pullot kaupasta ja vien ne etkoille jaettavaksi. Kuohuva nostaa kipinää varpaista ylöspäin ja siinä vaiheessa kun siirryn ruokapöytään olen täynnä kuplia.

Alkudrinkki, ruokaviini ja kahvin avec jäävät minun osaltani juomatta. Ruoka maistuu erinomaiselta ja seura on hyvää. Mutta tanssilattia vetää puoleensa enemmän kuin mikään muu. Paikan akustiikka on ikävä, se ei suosi bändiä, mutta minä heilun melkein kaikkien kappaleiden soidessa lattialla ja tyhjennän itseni maailman asioista.

Kun työkaveri houkuttelee kotimatkalle, otan kutsun ilolla vastaan. Kotona on vielä valot päällä ja saan höpötellä ja hupsutella hetkisen. Korkokengissä murhatut jalat päätän pestä ja rasvata kunnolla ennen kuin vedän villasukat jalkaan ja painun pehkuihin. Olen tyytyväinen että menin juhliin. Kyllä tanssi ja nauraminen tekee ihmiselle hyvää.

Marraskuun kolmaskymmenes
Herään kuudelta. Haen ison joulutontun kellarista kotiin. Mies laittaa pihalle linturuokinnan ja nyt minä ajattelin olla vaan ja nauttia viikonlopusta. Täydellinen lopetus marraskuulle ♥

* * *

Jotenkin tämä kuukausi tuntuu olleen täynnä tapahtumia ja tunteita. Vaikka töissä on ollut tosi raskasta, niin vapaalla on ollut mitä rentouttavimpia ja ihanimpia asioita (no juurihoito ei kuulu siihen kategoriaan, heh heh).

Tiedän, että joulukuu täytyy jaksaa painaa töissä, mutta tammikuun alkuun otan loman. Siihen on kuitenkin aikaa, joten nautiskelen hetkistä Flavia de Lucen kanssa. Ai, siitä tulikin mieleeni (en jaksa kertoa asiayhteyttä, mutta se on olemassa), että työkaverini kysyi minulta eilen illalla: Oletko sinä sellainen Kohtalokas nainen. Räjähdin nauramaan ja totesin, että: Kyllä olen! Mitäs sille tehtäis?

Kaikenlaisia hupsutuksia toisille ihmisille tuleekaan mieleen :D

14 kommenttia:

  1. Stressiä sarvista ja taltutus, tsemppiä!

    Monipuolisia viikkoja sinulla, paljon erilaisia tapahtumia ja yks-kaks, marraskuu on selätetty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan käsittämättömän paljon on tapahtunut ja sen kyllä huomaa. Tästä marraskuusta olisi tullut varmaan tosi kiva, jos nuo työkuviot eivät sekottaisi niin kovasti pakkaa. Mutta aina ei voi valita mitä tulee mistäkin suunnasta.

      Poista
  2. Tsemppiä työstressiin joulukuussa, ja hyvää joulukuun alkua Birgita:) Paljon tapahtumia oli sinulle marraskuusa. Olin puolitoista viikkoa juuri Helsingissä, ja lakko pilasi paluumatkani... Mutta pidin marraskuun hämäryydestä, se hämäryys ikäänkuin kietoo sinut siihen , ja kun tulin takaisin , kirkas taivas tuntui vaikealta. Mutta en varmastikaan kokisi marraskuuta samoin jos nyt taas asuisin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon hämäryyden mukavuuden, varsinkin silloin kun siihen voi rennosti kietoutua ja käyttää ajan lepoon. Varsinkin kun olen alkanut hoitaa joulun asioita marraskuussa olen päässyt noihin hyviin fiiliksiin.

      Televisiottomuus on ollut mitä parhain idea mielestäni marraskuulle. Silloin tulee tehtyä joitain uusia asioita (tai vanhoja kivoja asioita joille muuten ei jäisi aikaa).

      Poista
  3. Marraskuuhusi on mahtunut melkoinen tunteiden kirjo, Tsemppiä kovasti loppuvuoteen ja työntekoon! On aina mukava kun on loma tai jotakin kivaa odotettavaa, sitä arkista pakerrusta jaksaa heti paljon paremmin:) Mukavaa alkavaa joulukuuta, tuokoon se mukanaan kaikkea ihanaa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö olekin, tunteet ovat kyllä heiluneet laidasta toiseen. Yleensä olen paljon tyynempi, mutta nyt onkin viety aika kovalla kädellä.

      Olet oikeassa, kun tietää loman olevan kulman takana, niin sitä ajatellessa tulee jo mukavampi olo. Siis sitä kohti :)

      Kaikkea hyvää sinunkin joulukuuhun <3

      Poista
  4. Se on kamalaa kun suusta pääsee sammakoita vaikka ei haluaisi. Onneksi sait purettua olon ilman että se kasvaa mytyksi sisälle. Pikkujouluissa minäkin kävin vain syömässä ja olin ihan tyytyväinen että menin. Joulukuu alkoi joten iloa ja valoa päiviin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, todellakin. Olen tullut sellaiseksi, että jos jokin asia kaihertaa mieltä yritän hoitaa sen heti kuntoon. En enää halua isoja miinoja tähän kehoon pyörimään, jos saan ne purettua pienempinä ongelmina.

      Nyt kun vielä on tuo ihana lumipeite maassa, niin joulukuun alku on täydellinen <3

      Poista
  5. No jopas oli monenmoista tapahtumaa sinulla ja mielenkiintoisia juttuja.
    Mutta kyllä sieltä stressi paistoi rivien välistä... onneksi selätit sen. Tanssi ja lepo, parhaat stressinpoisto-lääkkeet! Ihanaa, rauhallista, valkoista joulukuuta sinulle! "I hope you dance...", niin kuin yhdessä laulussa sanotaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanssi oli kyllä parasta lääkettä, pitäisi varmaan joka päivä käydä tunnin tanssireihassa. Ihanaa joulukuun alkua sinulle <3

      Poista
  6. Tuo Dinner in the Dark olisi tosi mahtava juttu kokea, pitääkin googlailla, mistä tuo löytyy (ja onko ihan hirmuhintainen...)! Tsemppiä joulukuun työrutistukseen, ihana jos pystyt tammikuussa sitten vastapainoksi lomailemaan!

    Kivaa loppuviikkoa ja pitkää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dinner in the Dark oli nyt Helsingin Ravintola Sipulissa. Voi olla, että sitä järjestetään muuallakin. En osaa sanoa hinnasta, kun tämä oli lahja :)

      Kiitos tsempistä, se on tarpeen. Ja oikein mukavaa viikonloppua sinullekin <3

      Poista
  7. Onneksi marraskuu on takanapäin. <3

    Minä en taitaisi uskaltaa mennä tuommoiseen Dinner in the Darkiin! Tuntuisi ihan kauhealta ajatukselta, jos ei näkisi, mitä syö. Vaikka eivät kai he sentään mitään syötäväksi kelpaamatonta tarjoa. ;-)

    Kohtalokas nainen nauratti. :-D

    Hyvää itsenäisyyspäivää. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua jännitti enemmän se, että sotkisin pöydän, itseni tai pahimmassa tapauksessa vieruskaverini siellä pimeässä, mutta mitään noista ei tapahtunut.

      Mä olenkin tosiaan oikein tosi kohtalokas nainen, hahaa :D

      Oikein hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin <3

      Poista