tiistai 7. syyskuuta 2010

Haluaisitko kuulua siihen yhteen prosenttiin?

Ystäväni kirjoitti nettisivullaan vaikeudesta näyttää muille kuinka onnellinen on. Oman hyvinvoinnin kokeminenhan on ihana tunne. On hienoa huomata, että oman elämän asiat toimivat ja samalla voi levittää hyvinvointia läheisilleen ja muutenkin ympärilleen. Mutta tuleeko onni pitää salassa vain itsellään? Mitäs onnellisuutta se on?

Tekstin luettuani jäin pohtimaan sitä, miksi onnellisuus on niin tavoiteltavaa ja kuitenkin sen esiintuominen vaikeutuu, kun miettii miten muut asiaan suhtautuvat.

Tuleeko ongelma siitä, että luulee toisten olevan kateellisia tai ajattelevan: Mitä se tuossa leuhkii.

Itse olen ajatellut, että jos joku tuntee olevansa onnellinen, niin hienoa. Hänen onnellisuutensa ei ole minulta pois. Päinvastoin. Oikeastaan toisen onnellisuuden pitäisi olla meille kaikille kompassi ja kannustin sinne mihin menemällä elämä helpottuu.

Joskus kompassina ja kannustimena ovat kirjailijat tai heidän teoksensa, kouluttajat, naapuri, sukulainen tai joku jota ihailet. Minun huippukompasseinani ovat olleet läheisten lisäksi kouluttajat Lauri Siirala ja Marika Borg, fysioterapeutti Erja Holgeri sekä malli itsensätuntemiseen eli enneagrammi. Tietysti joka päivä kohtaan ihmisiä tai asioita, jotka herättävät katsomaan uudella tavalla. Kaikille riittää siis itselle toimivia ja erilaisia hyviä esimerkkejä.

Esimerkkejä kuten "Tee U-käännös": Eli jos toisten onnellisuuden näkeminen tuottaa kateutta tai katkeruutta, niin kannattaisi miettiä voiko kateuden kääntää haluksi tavoitella omaa onnea. Vaikkapa tyyliin: Piru kun tuolla on noin. Mäkin haluan!!

Kuulin, että jos sadalle ihmiselle kertoo keinoja miten tulla pysyvästi onnellisemmaksi, niin heistä vain yksi tekee asialle jotain. Siis vain prosentilla ihmisistä, jotka saavat lisäevästystä on halua ottaa ne käyttöönsä ja vaikuttaa omaan onnellisuuden tunteeseensa.

Ja tiedoksi sekin, että jokainen elää lähes saman onnellisuuden tason kanssa läpi elämänsä, jos ei tietoisesti muuta automaattitoimintojaan. Eli vaikka nyt voittaisin lotossa päävoiton, niin tutkimustulokset kertovat toisensa jälkeen, että vuoden päästä olen yhtä onnellinen tai vähän allekin kuin ennen voittoani. Miksi? Koska mä saatan luulla, että vasta sitten kun mä olen saanut lottovoiton mä voin olla onnellinen. Rahalla saa kivoja asioita, mutta ne ei ole ainoita asioita, jotka vaikuttavat elämääni rikastuttavasti. Joskus ne asiat, jotka eivät maksa mitään tuovat suurimman mahdollisen onnellisuuden tunteen.

Pikku mietintä tähän loppuun. Kun ajattelet onnellisuuttasi tällä hetkellä lukujen 0-100 välillä ja pähkäilet luvuksi vaikka 74. Niin, jos et tee mitään asian eteen, kuolet joskus noin 74% onnellisena. Aika hyvällä tuloksella siis, mutta olisit voinut kuolla myös 85% onnellisena ihmisenä.

Oma valinta. Joka hetki, valinta uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

"Ikävä juttu, mutta samalla hauska!" sanoisi isoäitini tähänkin asiaan =).

16 kommenttia:

  1. Mycket intressant! Tack!
    Kun jaat ilot toisen kanssa niin ne tuplaantuu. Sama onnellisuudesta.

    VastaaPoista
  2. ... mielenkiintoista, todellakin.

    Juuri samoja asioita olen minäkin usein pohtinut. Luen ja kuulen mielelläni toisen ihmisen onnesta, mutta (kuitenkin) olen hieman varovainen oman onneni hehkuttamisessa? Siitä huolimatta lisäisin, että rakkauskin lisääntyy sitä tuhlattaessa. :)

    VastaaPoista
  3. Hienoa, jaetaan ja tuhlataan hyvää. Pistetään hyvä kiertämään. Se osuu sitten takaisin joskus sellaisena päivänä, kun sitä todella tarvitsee =)

    VastaaPoista
  4. Näinhän se on että jakaessa ilot tuplaantuu ja surut puolittuu! Kirjoitat tosi viisaasti ;)

    VastaaPoista
  5. Hieno ja mielenkiintoinen postaus!!:)
    Ajattelen näin, sisällä oleva tasapainoinen, tyytyväinen olo on sitä onnea ja kun se on sinulla, se näkyy. Se näkyy ilona, hymynä, ymmärryksenä erilaisuutta, toisia ihmisiä kohtaan jne...
    Kun oikein, oikein todella miettii, niin ymmärtää, että ei raha todellakaan sitä onnea anna, se antaa talouden turvan, pienen huolettomuuden, mutta ei, onnea, sitä oikeaa onnea se ei anna. Erilaisissa dokumenteissa onkin todettu, että Afrikan köyhät ovat monesti onnelllisempia kuin me länsimaiden "rikkaat". Yhteisöllisyys voi korvata monesti rahan puutteen. Mitä siis onni on? Sitä voi itsekukin miettiä, mitä se hälle henkilökohtaisesti oikeasti on. Luulen, että vastaus usein on perhe, läheisyys, terveys, luonto, usko yms...Joten miksi salata onnea, sehän luo lisää onnea, hymyllä, pienellä huomaavaisuudella jne.

    Huh, tästäpä tulikin pitkä kommentti;D Mutta kun oli niin mielenkintoinen postaus!! Pidän jutuistasi aina kovasti!!:))

    VastaaPoista
  6. hyvä, hyvä kirjoitus!
    Muistuu mieleeni saamani sähköposti. Eräs blogini lukija kertoi kyllä pitävänsä kirjoituksistani mutta sitten, sillain aika varovin sanakääntein selvitti että häntä kiusaa se miten "hehkutan liikaa elämääni". Tulin uteliaaksi ja vaihdoin pari meiliä hänen kanssaan ja kyselin lisäselvitystä. Hänen mielestään annan sellaisen kuvan ettei elämässäni ole kuin kaikkea hyvää ja se kuulemma tekee lukijat kateelliseksi!

    Outs.

    En osaa mitenkään ajatella noita ratoja. Miten ikävältä mahtaa tuntua jos ei muihin ratoihin pysty. Silloinhan kaikkialla on vain "leuhkimista" ja "hehkuttamista" ja silloinhan kaikki tuo vain tunteen "mulla ei ole mitään ja kaikki on päin persettä".

    Olen toisinaan kateellinen muille. Vai onko se kateus oikea sana? Voi se ollakin, mutta jotenkin siihen suuntaan että kun koen toisella olevan jonkun sellaisen asian tai taidon tai mitä vaan mitä mulla ei ole, niin tulee sellainen pieni pistoksen hetki, vähän mustakin, sitten armoton halu ja into yrittää samaa!
    Monissa asioissahan se ei onnistu ollenkaan (esim. minusta ei koskaan voi tulla luonnostaan punatukkaista jos vaikka nyt sattuisin kadehtimaan sellaisia!) mutta hirmusti on asioita joihin pitää vaan tarttua, jotka ovat mahdollisia...

    Tänään olen onnellinen 89 prosenttisesti!

    VastaaPoista
  7. Elisa; kiitos =)

    Marge; osuit ytimeen, aika lähellä itseä ne onnentuojat on

    Piilomaja; niin, kateus voi olla hyväkin asia, silloin ne mahdollisuudet huomaa, mitä muuten ei ehkä näkisi. Mutta eläminen ajatuksella mitä multa juuri nyt taas puuttuu, on mulle liian raskasta. 89% kuullostaa superhyvältä olotilalta =)

    VastaaPoista
  8. Birgitta: Loistava kirjoitus ja viisas isoäiti sinulla!

    Mikä ihme meidät saa valitsemaan onnellisuuden alle 99 prosentin? Käsittämätön se tyytymättömyyshakuisuus joka vallitsee suurimmalla osalla meistä. Miksi ihmeessä kiusata itseään valitsemalla onneton elämä? Luulen että tähän kätkeytyy jokin iso, lähes elämänkokoinen viisaus tai oppi. Ei, en ole vielä sitä keksinyt ;)

    Olen muuten sitä mieltä ettei 100% kannata valitakaan. Ihan samasta syystä, kuin arabian mosaiikkimestarit jättivät aikoinaan jokaiseen seinäänsä yhden virheen. "Jotta Jumalalla oli tilaa tulla sisään"

    Jukka

    PS. Olen ykkönen, aika vahvalla kakkos"siivellä". Juuri tällä hetkellä seiskan suuntaan menossa;) Millaisia numeroita sinä tunnustat?

    VastaaPoista
  9. Hei Jukka, kiva tavata 1w2 =) Suuntasi toimii hyvin! Olen itse opiskellut enneagrammia sellaisen positiivisen katsantokannan mukaan ja iloitsen siitä miten hieno itsensätuntemismalli se on. Ja lempeys muita ihmisiä kohtaan voi vain kasvaa tämän tiedon myötä.

    Minä olen kuutonen seiskasiivellä. Paljon on opittu, kuten ehkä huomaa ;-) Kyseenalaistavasta ja varovaisesta on tullut luottavainen ja rohkeampi.

    VastaaPoista
  10. Birgitta: Seiska paistaa teksteistäsi aika hyvin ;) Jos harrastaisin kadehtimista, niin tuossa ois sen paikka. Mutta toisaalta ei se oo minultakaan kaukana, ei muuta kun rentoudun ja annan virran viedä sinne...
    Rohkeus on muuten tämän vuoden teemani!

    PS. Oon tutustunut vähän niinkuin työnikin puolesta useampaan selitysmalliin ja pidän E:a aivan ylivoimaisena.

    VastaaPoista
  11. Jukka; Kiitos =) Olen samaa: mieltä siipi varmasti näkyy ja toisaalta kuutosen itseironinen huumorikin taitaa paistaa läpi. Tunnen monta teitä ykkösiä ja pidän todella paljon teidän huumorista ja muustakin elämänasenteesta. Ja yhteistähän meidän tyypeistä löytyy.

    Minä valmistuin enneagrammiohjaajaksi vuoden 2008 keväällä. Sen jälkeen vielä vuoden verran pidimme kuukausittain valmentajien kanssa enneagrammi-iltoja. Mä en oikein tajua, miten tämä voikin olla niin toimiva juttu =) Mulla on toiveena ja tavoitteena pitää vielä ryhmille, pienille tai isoille jotain koulutusta tms. Katsotaan mihin asti tässä vielä mennään.

    VastaaPoista
  12. Birgitta: Ohjaajakoulutus on täälläkin takana. Kenen opissa muuten olit? Itse sain opastusta Leila Valtoselta ja Ari Lindemanilta.

    Muistaakseni vuosi oli 2001 tai jotain... Koulutuksessa taidettiin käyttää pohjana SEDIG-materiaalia. David Daniels kävi luennoimassakin silloisessa yrityksessäni.

    Oon samaa mieltä siitä, että homman toimivuus on suorastaan uskomaton.

    (Daniels, David N. & Price, Virginia A.: SEDIG - Enneagrammiopas, suomenkielinen laitos Lindeman & Valtonen & Voutilainen, EV-kehitysyhtiöt 1998)

    VastaaPoista
  13. Moi Jukka, itse kävin Marika Borgin ja Viivi Pentikäisen opissa (Namaste Oy). Riso/Hudson on tuttua ja Leilaa olen kuullut ja nähnyt Enryn seminaarissa.

    Sinulla onkin sitten pitkä kokemus asiasta =)

    VastaaPoista
  14. Sanotaanko näin, että siitä on jo kauan kun tutustuin aiheeseen. En ole ollut kovin aktiivinen käyttäjä.
    Pidettyäni muutaman vuoden etäisyyttä aiheeseen, huomaan sen kuitenkin aina vain toimivammaksi.
    Ainakin itseni kohdalla huomaan ymmärtäväni itseäni paremmin kuin tuolloin.
    Nyt ehkä pystyn paremmin hyväksymään piirteet, joita E minulle kuvaa ;)

    VastaaPoista
  15. Ymmärrän =) Sen jälkeen elämä on keveämpää kun osaa julhia niitäkin ominaisuuksia, jotka eivät ole niin mairittelevia. Ylilyönnit on ikäviä kaikille, mutta kun oppii nauramaan itselleen, niin nopeammin nousee haukkaamaan happea veden pinnan yläpuolelle.

    Välillä omille ylilyönneille ei kyllä osaa nauraa kuin todella paljon jälkikäteen. Mutta onhan se hyvä myöhään kuin ei milloinkaan ;-)

    VastaaPoista
  16. Loistava vertaus tuo hapensaanti! =)

    VastaaPoista