keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Ei ole elämä tylsää tihkusateisessa yössä

Olin matkalla vuokramökille. Meitä istui kolme väsynyttä autossa, osin vahvasta Ikean lihapullamäärästä, osin säkkipimeässä sadesäässä ajamisesta.

Navigaattori oli pahalla päällä, eikä halunnut kommunikoida kanssamme. Sen sijaan se ohjasi loppumatkalla meidät hiekkakuopalle. Kun vihdoin itse tajusimme tehdä u-käännöksen ja jatkaa matkaa vielä eteenpäin Tomtom ilmoitti meidän olevan perillä. Katsoimme talon rämää edessämme ja  huumorini katosi pirun pisaroiksi roiskeläppien alapuolelle. Joko joku kusetti meitä pahemman kerran tai sitten tämäkään ei ollut vielä oikea osoite.

Ajovalot ainoana vihjeenä ajelimme eteenpäin uukkareita välillä tehden. Sitten mies pani auton parkkiin ja lähti kävellen etsimään majapaikkaa. Minä istuin etupenkillä mutisten Tompalle ja maailman tihkusateille. Yllättäen (minulle) mies löysi takaisin autolle ja vihjaisi ottamaan tavarat mukaan. Niinpä siirryimme kamelin virkaan. Löysimme portaat alas ja siellä rinteen alapuolella ja pimeässä oli uusi väliaikaisasumuksemme.

Huh... vihdoinkin, ajattelin. Sain avattua oven ja asuin eteenpäin suoraan suihkutilaan.
Hei, me tullaan sisään jostain takaovesta, sanoin.
Ei tulla, tämä on ainoa ovi tähän taloon, totesi mies.

Ja niinhän se oli, että ensimmäisen kerran elämässäni kävelin taloon suihkun kautta. Tiesin olevani matkasta nihkeä ja takakireä, mutta että näin likainen...

Laskettiin tavarat tupaan ja sitten alkoi hellittää. Upea tupa sisältä, ulos ei nähnyt ikkunasta, mutta mitä väliä. Ulkonahan satoi, sisällä oli sen sijaan ihanan kuivaa ja lämmintä. Isäntä oli ystävällisesti laittanut lämmityksen päälle.

Kun aamu sai, laskeuduin alas yläkerrasta ja katsoin uusin silmin uutta aamuani.

Edelleen upea tupa, mahtava järvimaisema suoraan talon kupeesta vastarannalle asti. Laitoin veden kiehumaan, istuin ruokapöydän äärelle. Ja jäin ihmettelemään sekä jatkuvaa sadetta että suihkua ulko-oven ja kuramaton lomassa.

No satoi tai paistoi, mietin, minä olen nyt kuitenkin lomalla.

Kännykättä ja tietokoneetta minulla oli reilusti aikaa oleiluun. Niinpä luin monta hyvää lausetta tällä pidennetyllä viikonlopulla. Niistä herättävin minulle oli tällä kertaa:

Haluanko olla oikeassa vai haluanko olla onnellinen?

Tiedän vaimona ja äitinä olevani todella usein oikeassa, mutta ehkä se ei tee minua onnelliseksi. Ajattelin voivani muuttaa oikeassa olemisen pakkoa kohtuullisen helpostikin. Samalla päätin unohtaa tuon omituisen peseytymis paikan ja toivoin avarakatseisuuteni tarttuvan moneen muuhunkin ajatukseeni ;-)

No, onnellisuutta harjoitellessa olen kuitenkin muutaman kerran ihmetellyt, ihan vaan mielenkiinnosta, että kuka oikeasti asentaa suihkun ulko-oven kupeeseen? Ja olen antanut itselleni luvan olla oikeassa siitä, ettei suihkun paikka kuitenkaan oikeasti voi olla eteisessä kuramaton vieressä =)

10 kommenttia:

  1. Jostain syystä aloin hyräillä Koivuniemeä "Kun kuuntelen Tomppaa.." ;)

    Oikeassa olemisesta taas tuli mieleeni tämä:http://www.youtube.com/watch?v=ioONhpIJ-NY

    Mukavia onnellisuusharjoituksia, nyt on juuri niiden aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa mukava nähdä tuttuja naamoja =) Oletko sä tutustunut Ester ja Jerry (edesmennyt) Hicksin Abrahamiin. Se on varsinkin avannut mulle tätä vetovoimanlakia.

      Se mihin kiinnitän huomiota kasvaa. Niinhän se on.

      Onneksi voin valita sen mihin huomioni kiinnitän. Välillä mennään taaksepäin ja toisaalla vihdoin taas eteenpäin.

      Poista
  2. ;)
    Pidin erityisesti siitä kohdasta, jossa puhuttiin luomisesta. Ymmärsin sen niin, että "vetovoimanlaki" on itse asiassa luomisprosessi, jossa luojana olemme me.

    Ja että kun kaikkea olevaista tarkastellaan oikealla tasolla, olemme kaikki yhtä. Luojaa.

    PS. En tunne Hicksien tuotantoa. Ilmeisesti kannattaisi tutustua?

    VastaaPoista
  3. Juutuubista näköjään löytyy Abrahamkin, vaikka hakusanoilla: esther hicks abraham. Mitäköhän sieltä ei enää löytyisi ;-)

    Meillä menee paljon aikaa siihen mitä emme halua, sen sijaan kuin keskittyisimme siihen mikä on jo hyvin ja mitä kohti haluamme mennä. Ymmärrän asian samoin kuin sinä. Itse olemme luomassa omaa maailmaamme. Energia jota olemme, sitä vedämme puoleemme. Jos kiinnitän huomion siihen, mikä on huonosti, niin oloni muuttuu ikäväksi. Samoin puhumme siitä mikä on syvältä ja saamme ympärillämme olevat kuuntelemaan ja kenties jakamaan omat ikävät kokemuksensa. Fiilis ja jakaminen kasvaa ja kasvaa, kunnes käännämme katseemme tai suuntamme.

    Ne ovat kyllä ihania hetkiä kun tajuaa olevansa yhtä ja samaa energiaa ympäristön kanssa. Silloin kaikki näyttää rakastettavilta. Aivan kaikki =)

    VastaaPoista
  4. Tytär katseli juuri vuokra-asuntoja ja yhdessä löytyi suihku Keittiöstä! :-o Jospa sekin on joku jälkiasennushässäkkä, niinkuin sinunkin eteis-suihkusi ;D

    Ihana kuva keittön ikkunasta, ihan kuin kelluisitte järvessä mökkeinenne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on erikoisia järjestelyjä joissain paikoissa ;-)

      Eikö ollutkin ihanat maisemat mökistä. Aivan kuten sanoit, oli mahdottoman hauskaa "kellua" järven rannalla =)

      Poista
  5. Birgitta, ehkä teillä oli kuitenkin ihana tunne olla vähän irti kaikesta. Veden likeisyys tekee aina hyvää.

    Tuo: "Halutko olla oikeassa vai onnellinen?" on lause, joka on ratkaissut osan elämäni ongelmasta. R. on aina oikeassa kunnes toisin todistetaan, hän on siis Besserwisser! Parikymmentä vuotta minä todistin miten hän on väärässä 99 prosenttisesti, mutta mikä työ minulla siinä olikaan, mikä energiahukka. Nyt minä annan hänen luulla, että hän on oikeassa ja hymyilen sisäänpäin. Mikään ei laittanut häntä enempää ruotuun;-)

    Ole aina ennemmin onnellinen! Minulla katsos on tuo härkähoroskoopin rasite eli itsepäisyys, niin on aikaa tuhraantunut turhaan todisteluun. On ihanampaa olla hiukan ylimyksellinen, vaieta ja olla onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa =) On hyvä olla aina yksi joka tietää kotona kaiken ;-) minä luulen olevani järki ja viisaus, mutta taidan kuitenkin hukkua usein omaan liemeeni.

      Yritetään olla yhdessä onnellisempia, se on kannustavampaa ja ehkä helpompaa ♥

      Poista
  6. Hmm, kaikessa itsepäisyydessäni ja halussani olla oikeassa, olen tömähtänyt turvalleni useammankin kerran. Siksi tuo kysymys on jo muutamien vuosien ajan ollut tienviittanani. Mieluimmin tuhatkertaisesti onnellinen kuin aina oikeassa. Ja mistä minä voin tietää sen, että minun oikeani on kaikille oikea. En mistään niin, en. Että ravistelit taas kutisevia aivosolujani. Ensin tuo mieletön tarina ja sitten kysymys, jota ennen pidin niin mahdottomana, sillä en osannut arvostaa onnea...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pitsit sekaisin, hienoa, että tämä lause on pyörinyt jo niin monen ajatuksissa. Kävelen perässänne ja sekoittelen omia höyheniäni, välillä niihin tukehtuen ;-)

      Poista