perjantai 25. lokakuuta 2013

Kuutamoyönä...

Minä seisoin vieressäsi
keskustellen niitä näitä vapaana ja rentona
kunnes vaistosin luontosi
ja hitaan katseen.

Ympärillemme nousivat harmaat lautaseinät
vanhat ja rosoiset
välissä ammottivat isot raot
joista hengitti tuulen vire ja kirpeä ilma.

Muttei minulla kylmä ollut
olin pehmeää valoa
vaikka huomasin käsiesi verkkaisen liikkeen
sekä sisäisen varoituksen äänen.
Omani nousivat vastaan,
ottivat sormistasi kevyesti kiinni
ennenkuin ne vastustivat
ehtien koskettaa solisluuta
ja olkavartta.

Kuin hidastetussa sodassa
minä palautin välimatkan,
näin kasvojesi lähestyvän
pääsi hitaasti kääntyvän
ja kaulassani hengityksesi väreen tunsin

    Ei ole hekumallisempaa
     kuin antautunut tila
      kiinnostunut nuuhkaisu
       oma sisäinen energiaväreily
        herkistynyt huuma...

ja edelleen peruutin kevyesti
siirtäen kätesi kauemmas pois
toivoen salaa huuliesi koskevan kaulaani
hiljalleen ylöspäin
ylöspäin aina leukaan asti.

3 kommenttia: