Kristiinalla on taas jännittävä kuukausihaaste: Tunnettuja ihmisiä.
No minä tiedän monen monta ihmistä, mutta ovatko ne samoja, joita sinä tunnet? Sitähän minä en tiedä ;-) Niinpä pyörin sanaleikkiä itseni kanssa.
Mitä tarkoittaa tunnettu ihminen
Riittääkö, että on joskus iltapäivälehtien otsikoissa tai televisiossa? Puhuuko asiantuntijana tai onko ammatissa, joka pakottaa olemaan julkisuudessa? Riittääkö minulle tuttu runoilija tai taiteilija? Pitäisikö olla isommin tunnettu? Entä rauhallinen kirjailija, jolla on sana hallussa, mutta joka mielummin karttaisi parrasvaloja? Käykö Kari Hotakainen kirjailijahaastattelussa? Tai filosofi luennolla?
Entäpä kuvaaminen
Nuorena olin kerran Eppujen Martti Syrjän kanssa samassa hississä. Silloin valokuvaaminen olisi ollut supernoloa. Hissi oli kamalan pieni ja ahdas, ja pokettikameralla olisin kuitenkin saanut vain huonon kuvan.
En muutenkaan pyydä selfietä julkkikselta. Ehkä minulla on jokin puutostila, kun sellainen ajatus ei tule mieleenkään.
Eräs työkaverini kävi usein katsomassa Helsinkiin tulleita ulkomaisia julkkiksia, seisoi hotellin edustalla, odotti tapaavansa heidät ja juhlisti asiaa kännykkäkuvalla. Minä söin mieluummin lounaan toimistolla ja lähdin takaisin hommiin...
Olenko jotenkin arka vai enkö ymmärrä hyvän päälle?
Mutta entä jos sittenkin
Kun asiaa oikein pohdin, niin olisihan se hienoa, jos olisin aikoinaan ottanut valokuvan David Bowiesta. Mahdollisuuksia olisi ollut useampia.
Miten mahtaisin toimia nyt, jos tuo nuoruuteni rakkaus tulisi kadulla vastaan? Ehkä mittavan suremisen jälkeen olisin tarpeeksi rohkea imeytymään kylkeen, sanomaan jotain hehkeää ja ottamaan meistä yhteiskuvan. Kotona sitten näyttäisin otostani onnellinen hymy huulillani ja todistaisin, joko että olen seonnut tai maailman kirjat ovat pahasti sekaisin :D
Koska nyt en kuitenkaan voi täyttää enkä näyttää tuota yllä mainittua haavetta, niin päädyn helpommin lähestyttäviin julkisuuden henkilöihin.
Viime viikolla en ottanut kuvaa Martti Servosta Napanderi-bändinsä kanssa. Eli häntä voitte katsella kodinrakentamisliikkeen mainoksesta ja ajatella, että tuonkin hervottoman tyypin se on nähnyt ;-)
Sen sijaan jaan teille ihanan Maija Vilkkumaan keikkaelämää pallossa sekä Coldplayn aivan mahtavan stadionkeikan toisenlaisen pallomeren.
Juuri tällaisissa positiivissa kuplissa minä tykkään viettää aikaani. Yleensä ilman kameraa, mutta joskus sattuu myös vahinkoja :)
Niinpä. Silloin kun ei ole kameraa mukana, niin joutuu tilanteisiin joissa se pitäisi olla ja myös päinvastoin.
VastaaPoistaItse en ole kovinkaan montaa julkisuuden henkilöä tavannut mutta Pentti Siimes on pyytänyt minulta anteeksi lyötyään multa ilmat pellolle eräässä helsinkiläisessä elintarvikeliikkeessä (oikeesti kolautti kyynärpäällä kylkeen), olen ryypännyt edesmenneen Topi Sorsakosken eli herra Tammilehdon kanssa eräällä pienellä paikkakunnalla hänen ollessa matkalla keikkapaikalle. Paavo Väyrysen kanssa satuin hissiin koska hääp asui samassa talossa missä meillä oli menossa remppa, Kari Tapion olen nähnyt alasti metrin päästä, tapahtumapaikka Tornion kaupunginhotelli jossa hän oli keikalla (perseet olalla koko ajan) ja kun hän soitti keittiölle jossa olin tiskaamassa ja sanoi keittiömestarille että tarvitsee aamiaista ja laita joku piika tuomaan (täys sika), niin keittiömestarina toiminut Rolf X sanoi että nyt tehdään jäynä ja laittoi mut viemään aamiaisen vaikka hommanani oli tiskata keittiölle tulevia astioita. No menin ja koputin oveen, jolloin herra Tapio huusi että ovi on auki mutta kun avasin oven ja näin hänen nojaavan seinänpieleen munasillaan, niin hän hermostui ja sanoi että " Voi v...u" ja paiskasi oven kiinni.
Niin ja kerran olin vanhassa Leenassa & Pekassa (ravintola, ei ole enää) Tampereen Rautatienkadulla, niin aikamme suurin ja edesmennyt verbalisti Juice Leskinen tuli pöytäni viereen ja kysyi;" Laitatko pahaksesi jos tuun kaveriksi, noita ei kestä" ja viittoili tiskillä rymyäviä känniläisiä kohti. Tokaisin että istu vaan ja ne olivatkin ainoat sanat mitä puhuttiin, hörpittiin kaljaa harmonisessa hiljaisuudessa (ja oli ilmiselvää että kummallakin oli hitonmoinen krapula).
Että tämmöttiä, mukavia muistoja vaikka mr. tapion kellit kummittelevatkin vielä toisinaan.