sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Toivetta laskeutumisesta

Oli perjantai ja minä huokaisin helpotuksesta. Viikko oli alkanut maanantaina paniikkiherätykseen ja jatkunut torstai-iltaan yhtenä toimintasulattamona.

Päivällä huomasin raukean olotilan leviävän ympärilleni ja kotiinlähdön aikaan pohdin olisinko vielä yhden kerran reipas. Seisoin siinä aika pitkään takki päällä ja tuijottelin komeron sisällä olevaa kassia. Lopulta päätin olla ajattelematta, otin kassin käteeni ja lähdin kuntosalille.

Tulin väsyneenä mutta onnellisena kotiin. Katsoin tyhjää jääkaappia ja mietin miten valosta taiotaan ruokaa perheelle. No, onneksi kaikki kaapit eivät olleet yhtä tyhjän kanssa, joten loihdin sitä-sun-tätä-eikä-siis-paljon-mitään aterian. Heti sen jälkeen sain houkuteltua miehen ruokakauppaan ainoana ajatuksenani saada sieltä mainoksessa näkemiäni kauniita joululahjapapereita.

Ostoskärry täyttyi ruuasta, mutta lahjapapereita ei näkynyt missään. Kävin kysymässä apua henkilökunnalta ja sain vihjeen käydä katsomassa sormen suuntaan,  tuonne ->. No eihän siellä mitään paperia ollut...

Joskus sanomalehtipaperikin kelpaa =)
Kun lauantai-aamuna vielä lahjapaperia harmitellen näytin miehelle mainosta, hän huomasi, että tavara oli tarjolla vasta lauantaina. Sää oli mitä kaunein, joten päätimme tehdä aamukävelyn lähimpään Liiteriin. No siellähän sitä lahjapaperia oli niin paljon kuin ostaa saattoi ja minähän ostin (tuleville vuosillekin). Ulko-ovella onnellinen naamani myrtyi samantien, sillä aurinkoinen taivas ja kuura maa oli muuttunut kunnon vesisateeksi. Ruttasin naamani vieterin muotoon, mutta en minä kovin pitkälle jaksanut olla huonotuulinen.

Kotona pesin itsestäni loputkin sadetuskat pois. Pistin viikon tehokkuudesta innostuneena samalla sitruunahappopesuun kahvinkeittimen, astianpesukoneen ja monen pyykkikierroksen jälkeen pyykkikoneenkin. Samalla testasin paketoinnin riemua ja liimailin postimerkkejä kortteihin. Hetken hurmiossani tein vielä todella herkullista vadelmahilloa ja sitten tunsin olevani pelkän olemisen tarpeessa.

Niinpä kello neljä iltapäivällä minä istahdin lattialle katsomaan mitä suloisinta elokuvaa. Vuosia sitten näin erään elokuvan, jota yritin epätoivoisesti myöhemmin metsästää. En muistanut leffan henkilöiden nimiä, joten löytäminen oli enemmän kuin vaikeaa. Mutta nyt, lauantaina pääsin vihdoin nauttimaan Teeman elokuvaviikolla esittämää 1970-luvun leffaa Harold and Maude. Suosittelen kaikille höpsöille ja erittäin paljon tiukkapipoille ;-).


Lyhyestä virsi kaunis, vai miten se menikään: Pehmeä ja pettynyt perjantai muuttui ilon ja touhun kautta leppeäksi lauantaiksi. Ja vaikka grooven jazz-aamu on nyt loppunut niin sunnuntai on oikeastaan vasta alkamassa.

Ja tänään mä en tee mitään, olen vaan...

Suloista sunnuntaita sinulle 





7 kommenttia:

  1. Juuri oikea sunnuntaimoodi tuntuu sulla olevan <3

    Oleskellaan, nautiskellaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nyt on meneillään oikein löhösunnuntai =).
      Ihan pikaisesti oli pakko käydä ulkona, sillä täällä satoi lunta. Menin siis pihamaalle vähäksi aikaa seisomaan ja tuijottamaan hiutaleiden leijailua. Palasin kuitenkin hetimmiten sisälle ja jatkoin taas hervotonta retkuilua...

      Poista
    2. No meillä kans, ja jos ennusteet pitää paikkansa, saattaa se hipsu jäädä jouluksi asti. Jokunen hiutale on luvattu lisääkin, joten jonkinlainen toive edes puolen sentin valkeasta joulusta on ilmassa. Ihanaa!

      Poista
  2. Suloista sunnuntaita ♥
    viikonloppuna ei pidä eikä saakaan tehdä mitään, ei ainakaan tähän aikaan vuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa kuulla sinusta Paimen =).
      Otahan iisisti siellä tundralla ja nautiskele vain kaikesta hyvästä!

      Poista
  3. Sä oot ihana! Taas kerran täältä tarttui mukaan hyvä mieli, toivo ja hymy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, jos jotain mukavaa tarttui matkaasi =). Oikein mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista