perjantai 12. marraskuuta 2021

Marraskuun selätys - murrunko vai olenko kuitenkin leijona

Marraskuun yhdeksäs

Päivä menee levätessä. Parhaimpana hetkenä käyn parvekkeella ja nostan aurinkokennovalaisimet pois ja laitan kaiteelle pimeänajan ledivalot. Iloinen Jack näkee viimeiset silmäyksensä kun laitan hänet pilkkeeksi ja vien kompostiin. 

Illalla siippa kysyy tehdäänkö sanaristikkoa. Mietin miksei mökkiharrastusta voisi tehdä kotonakin, joten suostun. Otamme reteästi kuulakärkikynän esiin ja istumme kylki kyljessä. Ensimmäinen kulmaus syntyy hetkessä. Oikea yläkulma ei aukene, joten siirrymme vasemmalle. Lopuksi palaamme takaisin koilliseen ja kampitamme senkin. Saldoksi saamme täyden ristikon, kolmella korjatulla kirjaimella, joista yksi on ajatusvirhe kirjoittaessa. Katsomme mitä täydestä ristikosta voittaa ja olemme suunnattoman pettyneitä, kun tajuamme, ettei palkintoa ole luvassa. Että kyllä kehtaavat! 

Illalla minun pitää vaihtaa kirjaa tylsempään, koska piristyn mitä pidemmälle luen. Toinen kirja ei ole huono, mutta se hoitaa tehtävänsä ja kohta pääsen unten maille.

Marraskuun kymmenes

Soitan heti aamusta pomolle, sillä yksi tehtävä on hoidettava (mielellään jo eilen). Se kysyy olenko kunnossa? Totean, että aika, ehkä, joo. Aamupäivä meneekin hyvin, saan kaksi hommaa valmiiksi. Mutta iltapäivällä tunnen aivojeni kompuroimisen ja lopetan työt ajoissa. 

Mietin mikä olisi lempeintä lääkettä olotilaani. Menen lämpimään suihkuun, keitän itselleni kahvia ja paahdan hyvää kauraleipää. Päälle laitan omatekoista vadelma-chiahilloa ja sitten vain nautiskelen ja olen mitään tekemättä. Suosittelen testaamaan tuota hilloa, se on todella hyvää :D

Marraskuun yhdestoista

Luulen, että kello on jotain viisi aamulla. On säkkipimeää ja olen täysin hereillä. Makaan paikallani, aika kuluu, käännän kylkeä ja kohta toiselle. Mietin työasioita. "Ajattele nyt jotain muuta, kohta kello soi ja sitten voit aloittaa työpäivän", sanon itselleni. Tik,tak,tik,tak... nostan päätä ja silmämaskia. Kello on  kaksi yöllä. No niin, totean hiljaa. Teen kehomeditaation, pyöritän mielessä työkuvioita, teen anteeksiantoharjoituksen, ajattelen edelleen töitä, ihan typeriä sellaisia. Lasken alaspäin numerosta 387 ja pääsen todella pitkälle kunnes huomaan miettiväni taas tyhjänpäiväisiä juttuja. Kurkistan kelloa ja se on reilusti yli kolme. 

Nousen ylös, laitan oven kiinni perässäni, etsin kuulokkeet ja alan katsoa sohvalla isoveljen koostetta. Välillä säikähdän kun mies hipsii vessaan. Kun BB loppuu, ei minua nukuta vieläkään. Päätän rikkoa marraskuun lupaukseni ja katson vanhoja tallenteita. Joskus viiden jälkeen menen takaisin sänkyyn ja aloitan rentoutuskeinot alusta. Jossain vaiheessa olen nukahtanut ja kun kello soi jään makaamaan kuin kuollut lahna paikalleni.

Saan päivällä äidiltä oudon viestin. Loukkaannun siitä vähän, vaikka kai minun pitäisi olla aikuinen ja antaa heidän pitää omituiset ajatuksensa, jos niin haluavat. Mietin päivän aikana moneen otteeseen ruotsalaisen munkin mantraa "Saatan olla väärässä" ja saan lopputulemakseni, että turha kai minun on vängätä toisten tahtoa vastaan, vaikka lopputulos tuntuu, niin, se tuntuu surulliseltakin.

Illalla käyn pitkällä kävelylenkillä, sillä arvelen edellisyön valvomistaudin johtuneen liian vähästä ulkoilusta. 

Marraskuun kahdestoista

Kiitän aamulla hyvin nukuttua yötä ja sitä, että tänään on perjantai. Viikko on ollut jotenkin takkuinen sairasteluineen ja muineen. 

Kuvittelemme olevamme ovelia lähtiessämme ajoissa ruokakauppaan, mutta moni muukin on ajatellut samoin. Iso kauppa on täynnä porukkaa ja ostoskärryjä. Olen väsynyt ja onnellinen, kun pääsen kaupasta pois ja vihdoin kotiin. 

Jos meillä olisi sauna, niin menisin nyt sinne ja tulisin ehkä huomenna pois, ruttuisena kuin rusina, mutta lämpimänä, avokätisenä ja rauhoittuneena. Sellaisena kuin me leijonat olemme ;-)


Viikonloppu on käsillä, joten oikein mukavaa sellaista sinulle ♥

10 kommenttia:

  1. "Illalla minun pitää vaihtaa kirjaa tylsempään, koska piristyn mitä pidemmälle luen. Toinen kirja ei ole huono, mutta se hoitaa tehtävänsä ja kohta pääsen unten maille."

    Ja nyt on pakko kyllä kysyä minkä kirjan vaihdoit ja mihin kirjaan ♥ ?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoin Antti Tuomaisen Jäniskertoimen takaisin yöpöydälle ja otin Michelle Obaman Minun tarinani tilalle ;-)

      Poista
  2. Otsikkoon vielä kommentoisin, että leijoniahan tässä ollaan, vaikka miten tiukkaa tekis... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjaana, jollain kummallisella tavalla sitä aina selviää, vaikka ison kissaeläimen elo tuntuu välillä naukumiselta :D

      Poista
  3. Ihana postaus. Elin niin mukana sinun päivissäsi ja varsinkin öissäsi. Valvon nimittäin aika usein aamuyöllä unta odotellen. Ero on vain siinä, ja se onkin suuri ero, että minun ei tarvitse herätä kellon soittoon.
    Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki myötätuntoni aamuöisiin valvomisiin, niitä en soisi kellekään. Se on kyllä onni, ettei sun enää tarvitse heräillä aikaisin töihin :) Ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  4. Tuo kuvateksti alkoi naurattaa:) Katsos kun minä olen härkä, niin Merin synnyttyä, hän on kauris, Reiman sisko sanoi, että kauris voittaa härät sun muut, jos kova paikka tulee. Hänen tyttärensä on härkä ja kuulemma ainoa lapsi, jonka kanssa on ollut hurjaa. Meilläkin on välillä outoja puheluita...

    Onneksi on sauna. Minulla niskat kuin tulessa ja oikea käsivarsi, sillä kun puolenyön aikana vastailee puhelimella sängyssä viesteihin ja minullahan sanoja riittää, niin ei hyvä. Some on rankka laji! Äsken vedin sitä vahvinta Mobilatia, josta yksi farmaseutti kuiskasi, että tämä oikeasti auttaa, muut ovat kuin Niveaa vetäisi. Sauna pehmittää lihaksia ja yleensäkin.

    Mitä ledejä sinä tarvitset! Piuha vain A:han ja siinä tuikkii kivat valot♥♥

    Mukavaa viikonloppua teille♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuva on yksi kohtaus elokuvasta ja se tilanne oli niin hyvä, että oli pakko ottaa kuva :D

      Sauna on kyllä todella mahtava keksintö, kiitos vaan esiesi-isille :) Siellä hengitys alkaa kulkea, lihakset ja mieli rentoutua ja sielu nousta egon yläpuolelle.

      Olet oikeassa, pitää katsella siipan silmiin aina silloin kun pimeys tahtoo viedä mennessään.

      Oikein suloista viikonloppua teillekin ♥

      Poista
  5. Aah, marraskuun selätys taas! <3 Menipäs vuosi äkkiä...

    Minun ukkelinikin on muuten leijona. Mä olen oinas, ja välillä kuuluu murahtelua puolin ja toisin (vai mitä ääntä oinas mahtaa pitää). ;-D Nykyään itse asiassa tosi harvoin, kun tarkemmin mietin. Kai terävimmät särmät ovat vuosien saatossa hioutuneet...

    Nukkumisongelmat ovat kyllä vihoviimeisiä. On ihan hirveää herätä keskellä yötä ns. pirteänä, kun uni ei vain kerta kaikkiaan tule. :-( Tsemppiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä itsekin ihmettelin kuinka nopeasti vuosi on mennyt, vastahan tein viime vuoden marraskuun selätyksiä. Se on hyvä, että terävät kohdat pehmenee ja suhde pysyy hyvässä kunnossa. Kuka sitä enää vanhempana jaksaisi tai haluaisi kinailla kaverinsa kanssa :D

      Oikein mukavaa viikon jatkoa sinulle ♥

      Poista