lauantai 25. joulukuuta 2010

Olen todellisuudessa vain pahainen kakara

Pientä hermostumista eilen jouluaattoaamuna.

Tänään on pukkipäivä.
Tänään on emäntäpäivä.
Tänään on sosiaalisuuspäivä.
Tänään on osaa-käyttäytyä-päivä.


Eli kävin aamupesulla, enkä tuoksunut ummehtuneelle.

Yritin ajastella ruuanlaittoa, vaikka olen kaukana keittiöhengettärestä.

Kummastelin kinkkumittaria aikani,
kunnes tajusin sen olevan kuollut.
Siis sian piti olla kuollut,
ei sen kinkkumittarin...

Vieraitten vastaanotto kesken
ota kinkku uunista, kuorruta se ja laita takas uuniin -vaiheessa
oli myös vähän sydäntä sykähdyttävää.

Jännittävintä oli kuitenkin roskien vienti. Olen jo kahtena vuotena missannut joulupukin käynnin, kun olen väärään aikaan vienyt kompostijätteitä pihalle. Kumma kyllä tänäkin vuonna sain vain pukin tuoksun eteisessä (sekin oli ehtinyt käydä aamulla suihkussa).

Selvisin kaikesta: kaikki saivat ruokaa, kaikki saivat halauksen, kaikki saivat lahjoja ja kaikki näyttivät tyytyväisiltä.

Nyt vain leppostelun jatkumista. Olemista. Täysin vailla velvollisuuksia tai oletusta mitä pitäisi olla tai tehdä =)



Rennompaa loppuvuotta meille kaikille =)

2 kommenttia:

  1. Vaihteeksi olisi joskus ehkä mukavampaa olla Jack the Pumpkin King kuin Sandy Claws ;o)

    VastaaPoista
  2. "Me ollaan kakaroita kaikki kun oikein silmin katsotaan..." Ja hyvä niin.

    Sinulla vaikutti olleen eläväinen jouluaatto, vaikka mittari ja sika olivatkin kuolleet ;o)

    VastaaPoista