torstai 10. tammikuuta 2013

Palaneen käryä

Kultaseni,
auta pientä mäessä.

Sillä pääni savuaa ja leimuaa liekkejä.
Ja kotiin lähtiessäni jää minulta ekana työpäivänäni mustaksi vanaksi
178 lukematonta ja hoitamatonta viestiä
käsittämättömän järjetön it-ongelma
plus muuta epämääräistä sälää...

Enkelini,
anna minulle pitkät hermot ja sukkelat sormet.
Sitä aamulla sohvalla istuessani mietin ja tilaan hiukan epäillen,
sillä samalla pieni kapea savujuova vielä leijailee ylläni.

Rakkaani,
näetkö missä on vika tai kenties paremminkin mikä on tavoitetila, pohdin matkallani pieneen työpisteeseeni. Ota särkylääke, hengitä syvään ja ajattele, että tästä selvitään...
Sitten näen sähköpostissani kutsun ja vastaan siihen heti myöntävästi.

Ja minä kohtaan tyynen,
ihmeellisen it-hemmon,
joka ratkaisee rauhallisuudellaan ja ajatuskuvioillaan pulmat ja ongelmat.
Minä palaan leveä hymy kasvoillani näppäimistön ääreen ja alan takuttaa...

Eka viesti,
toka viesti,
kolmas....

do - did - done

Ja startatessani kotiin olen hoitanut valmiiksi ja pois silmistäni 96 viestiä.

Enkä enää savua vaan jopa hiukan kehrään ;-)

8 kommenttia:

  1. Birgitta, hirveää tunnustaa, mutta olen monta kertaa kaivannut kakkosmiestä, joka olisi IT-hemmo. R. osaa, mutta kun sen hermot ei kestä enää työpäivän jälkeen mun tietokoneongelmia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vaan kerro R:lle.
      Kukapa ei kaipaisi ;-) Mutta koska suutarin lapsilla ei ole kenkiä, niin sama juttu se kai on it-hemmoillakin, jaksaako ne millään enää kotona tutkia koneiden sielunmaisemaa.

      Poista
  2. Hei sinä,

    haastoin blogissani Sinut! :)

    VastaaPoista