keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Yksi asia kerrallaan

Olin ulkona
kirkkaassa auringonpaisteessa,
niin häikäisevässä, että laitoin aurinkolasit silmilleni,
kunnes tulivat talojen varjot ja nostin ne ylös.

Kylmä sanoi yksi. Jano komppasi toinen. Ja minä annoin askeleiden viedä ja huomasin käteni siirtyvän oven kahvaan.

Sisällä
oli vastassa lämmin ja kodikas kahvila. Paikan lasinen kaarivitriini oli houkutteleva ja sen takana meitä katsoi uteliaan näköinen tarjoilija.

Vieraana
siirryin pyöreiden puupöytien välissä huoneen takimmaiseen nurkkaan. Olin yksin vain sen pienen hetken, kun peilasin nuoreen mieheen, joka oli kumartuneena muistikirjan ääreen kirjoitaen pienellä käsialalla mustaa tasaista kirjoitusta aukeaman loppuun. Miten mielenkiintoista, ajattelin. Siinäpä on ajatuskuvioita ja lauseita toisensa jälkeen. Ei yhtään tyhjää kohtaa tai vajaata riviä. Ollapa tuo kynä, joka kirjoittaa kaikki nuo tärkeät sanat...

Uteliaana
istuuduin sinne nurkkapöydän ääreen, josta näki kaikkialle ja saattoi tuntea koko tilan. Katselin miestä, joka ikkunajakkaralla istui kenollaan. Vain lapaluut osuivat nojaan ja jalat olivat pitkänä ikkunaa vasten. Vino mies, joka nautiskeli kahvia ja luki lehteä. Kuulokkeet korvissa hän siirteli viikkolehden sivuja ja nosti tasaisesti kahvikupin huulilleen. Monitoimimies ;-) Sekä nainen ja mies, siinä vieressä istuskellen ja jotenkin hauskasti keskustellen. Kääntyneinä kevyesti toisiinsa päin ja kuin satunnaisesti muistaen maistelivat kenties jo kylmenneitä juomiaan. Ei pari, ei ainakaan vielä...

Hymyillen seurasin kuinka mieheni etenivät tarjottimet käsissään ja herkulliset mieliteot ajatuksistaan. Katselin heidän kiemurtelevaa tuloaan pienien pöytien ja tuolien lomitse. Kuinka voi olla näin tunnelmallinen paikka. Kerrassaan hurmaava.

Onnellisena
ja kiitollisena otin vastaan tuomiset. Tuoksuttelin juomaa ja maistelin. Katselin omiani ja rupattelin mitä nyt mieleen sattui. Mietin miten matkalla olo on tärkeää. Olla matkalla joka hetki. Kotona ja muualla. Arjessa ja vapaalla.

Olin kaikkea
mikä oli mahdollista
ja mahdollista oli kaikki.

Sillä elämä muuttui taas.

Me nousimme.  Laitoimme päällysvaatteet päällemme. Sanoimme Kiitos ja Hei.
Ja jatkoimme matkaamme

ulos ja uuteen suuntaan =)


8 kommenttia:

  1. Kiva kerronnan rytmittely, myös visuaalisesti. Päästit lukijan kokemaan paikan taian. Lopusta tuli mieleen Herman Hessen runo Vaiheet, jonka olen aikanaan raapustanut Interrail-muistikirjani etusivulle. Tässä ote:

    "Tuokion vain kukkii elämän joka vaihe, hyve, totuus, vain aikaansa, ei ikuisuutta varten. Kun kutsuu elämä, siis, sydän, valmis taas ole jäähyväisiin, uuteen alkuun. Lävitse, ohi, eteenpäin. Ei mikään saa sydämelle tulla kotimaaksi. Elämän kutsu loputon on meissä... Siis tyynny, sydän, hyvästele, lähde!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään oikein hämmennyin, kun huomasin pienen kireyden iskevän mieleeni ja tajusin, ettei sen tarvitse olla niin. Olin lomalla, eikä millään tapahtuneella ollut oikeasti mitään väliä -ei siis kireyttä, ei minulle, ei tänään. Ja samantien tyynnyin ja olinkin hyvällä tuulella.

      Varsinkin nyt lomaillessani (ihan vaan itsekseni) ja ihmetellessäni itseäni ymmärsin, että jos en tiedä mitä haluan, niin kaikki tiet vievät sinne minne olen menossa =)

      Poista
  2. Miten hienosti rytmitelty,kuten ylemmässäkin kommentissa sanotaan. Ihana kertomus:) Olet kyllä niin taitava,sekä kirjoittajana että taiteilijana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito Jael, mielessäni on pyörinyt kuva, jonka haluaisin maalata. Sanoilla maalaus sujuu joskus helposti, fyysinen maalaaminen vie hiukan enemmän aikaa, mutta olisi onnistuessaan todella raikastavaa.

      Kun meillä täällä nyt siirrettiin kelloja taaksepäin, niin tuntuu siltä, että aikaa tuli lisää. Illat ovat valoisat, joten kenties aikaa jää molempiin harrastuksiin =)

      Poista
  3. Minäkin haluan tuonne! Sinulla on taito kuvailla tunteita ja tunnelmia ja ympäristöä niin, että lukijakin pääsee mukaan ihan paikanpäälle. Tosiaankin, valon myötä tuntuu, että aikaa on paljon enemmän. Mitenkähän minä saisin piirtämisharrastuksen heräteltyä, nuorempana tuli kokeiltua kuvallista ilmaisua monella tapaa.

    Kaunista kevään jatkoa sinulle Birgitta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kuvittelin ettei aamulla voi olla vielä valoisaa, kun kelloja siirrettiin vasta, mutta kyllä aamulla on valoisaa ja illallakin vielä pitkään. Elo on nyt siis pelkkää nautintoa =)

      Mulla oli sitkeä 15 vuoden piirtämiskammo, mutta sitten yhtenä päivänä otin kynän käteen ja kokeilin. Suosittelen kokeilemaan =) Vaikka jo tällä viikolla =D

      Poista
  4. Syrjästäkatsojien tarinat ovat aina parhaita. Vino monitoimimiesw ja kynä, joka kirjoittaa tärkeitä asioita paperille...talojen varjot, jotka nostit ylös. Nostithan ne varjot, nostithan pois tieltä, varjostamasta aurinkokatuasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtava huomautus Leena! Kyllähän minä taisin ne nostaa pois.
      Matkallani näin vielä upean lipun liehumassa talon kupeessa. Siinä luki näin:
      "Did you give
      the world some
      love today"

      - Doris-
      täytyy laittaa se kuva tuohon sivupalkkiin

      Poista