tiistai 25. helmikuuta 2014

Marenkipallona luoksesi vyöryn

Sunnuntaina
pienen vastoinkäymisen jälkeen
minä päätin lohduttautua leipomuksella ja paistoin ison pellillisen punaherukkapiirakkaa. Söimme sen yhtenä suurena perheenä; kolme henkilöä ja kaksi päivää.

Tiistaina
minun yllättäen teki mieli jotain makeaa... Muistelin kaiholla mummon munapiirakkaa ja ohjetta hiukan muuttaen loihdin meille amerikkalaista sitruunapiirakkaa. Nuorimies otti palasen, mieskin omansa ja minä reilut kaksi.

Keskiviikkona
poika jätti piiraan väliin, mutta mies otti yhden pikku palan ja minä mutustelin kaiken lopun.
  Jep jep...

Torstaina
uudet tuttavat kutsuivat meidät kylään ja huomasin kahdeksan aikaan illalla katselevani kahvipöydässä pyörein silmin pullaa, tuulihattuja, prinsessakakkua ja mutakakkua. En kehdannut olla syömättä, joten otin kaikkea paitsi mutakakkua.
  Sika...

Perjantaina
lähdimme sukuloimaan ja siellä jälkiruuaksi emäntä oli taikonut jäätelöllä täytetyn kakun. Ja se oli todella herkullista...
  Oliko ihan pakko santsata, kysyn vaan?

Lauantaina
kisakatsomon jäsen tuli meille jäätelöpaketti mukanaan. Huomasin harjoittelun tehneen minusta mestarin. Joku lappasi lautaselleni sen viimeisen jäätelöviipaleen, jonka minä mukisematta syödä nautiskelin.
  Vielä olisi puuttunut, että olisit nuollut lautasesi!

Nyt olen pari päivää kuunnellut kehoani. Makeanhimokeskus huutaa jatkuvalla syötöllä: Anna sokeria! Anna! Anna! Ja kehoparkani huutaa: Älä enää työnnä sitä moskaa minuun!

Jos olisi mies, osaisin sanoa isosti ja leveästi Röyh! ja unohtaisin menneen ylilyöntiviikon ja siirtyisin elämässäni eteenpäin.

Sen sijaan minun henkistäkin tasapainoani heiluttelevat nahkani alla kimpoilevat kiljahdukset: Anna! Ei! Anna! Eiiiiii!

Ei ole helppoa. Ei ole ;-)

10 kommenttia:

  1. Sokeri ja Seksi, voiko sen koukuttavampia edes olla? Ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän nyt on vaikea sanoa mitään ;-)

      Poista
  2. Kuules, jos ihminen ei syö makeaa, niin hänestä tulee katkeran kitkerä ihminen ja sellainen ei meistä kukaan halua olla joten neuvoni on, että röyhtäiset reilusti ja jatkat itsesi hemmottelua sillä niin me kaikki (suklaafanaatikot) teemme.
    Elämä on näet lyhyt ja siitä pitää nauttia aivan kuten Helmi tuossa ylempänä sanoi ja mikä parasta, nämä kaksi koukuttavaa asiaa voi yhdistää: mikään ei ole sen makeampaa kuin kinuskikastike alastomalla vartalolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on ainakin totta, jottei kitkeräksi pidä ruveta. Lopetan heti tällaiset murehtimiset.

      Eikö teitä ole kielletty jo pienenä leikkimästä ruualla ;-)

      Poista
  3. Älä turhaan taistele sitä vastaan, anna mennä vaan =)

    VastaaPoista
  4. Birgitta, älä vain ikinä maista Aino Samettinen Nougat -jäätelöä;) Ennen olisin pitänyt sitä ällömakeana, mutta nyt se on minusta vain jäätelöä, joka sisältää ihania kokkareita maailman parasta suklaata.

    Minun vanhemmilla oli joka päivä kahvin kanssa jotain herkkua, eikä sitä pidetty kuin normaalina ja kukaan ei ollut lihava. Äitini edelleenkään ei ymmärrä kahvia ilman hyvää pullaa tai kakkua ja on hyväkuntoinen 86-vuotias. Mikä on mennyt pieleen, kun me ei enää saatais nauttia mistään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummolassani aamiaisellakin tarjottiin tuota makeaa munapiirakaa tai kesäisin mansikkatäytekakkua. Olen siis saanut perimän, jolla makeaa on vaikea karttaa. Sellainen itsetehty pullaletti on mainio kahvipulla, ehkä siirrynkin sellaisiin leipomuksiin (mutta aikaisintaan viikon tai parin päästä). Minun mummoillani oli kyllä pyöreyttä, mutta ikää kaikilla (myös isomummoilla) riitti satasen pintaan.

      Ehkä meillä tosiaankin on ajatusmaailmassa jotain pielessä. Katson siis peiliin =)

      Poista
  5. Ja nyt sitten helmikuun kirjoitustesi kimppuun. Yritän olla lyhytsanaisempi, mutta painohan on sanalla yritän...

    Marenkipallona luoksesi vyöryn
    Helmi Nainen sen kirjoitti ja olen aivan samaa mieltä. Tosin, makeanhimo iskee jotenkin hassusti aika ajoittain. Välillä menee aikoja, jolloin ei näy minkäänlaista makeanhimoa mailla eikä halmeilla. Ja sitten, se makeanhimopirulainen iskee kuin leka ja siinä sitä sitten puolitajuttomana mussuttelen makeaa, lähinnä suklaata, tummaa sellaista. Voi näitä himoja...:)

    Mies ja nainen keittiössä
    Vahingossa ne parhaimmat makuyhdistelmät löytyvät. Mitä luulet, olisiko ollut parempi jos et olisikaan tajunnut maustavasi kahvia pihvimausteella, olisit vain luullut kaikenlaista muuta mukavaa...:)

    Viisastuuko sitä vanhemmiten?
    Ääh, jäin oikein pahasti miettimään kaikkea kirjoittamaasi. Oman nahan sisällä liikkuu ja myllertää niin monenikäistä porukkaa, että joutuvat välillä tappelemaan keskenään siitä, kuka on milloinkin vuorossa. Olisi pahuksen kätevää, mikäli kykenisi aina korvista vetämään esiin itsestään kuhunkin tilanteeseen sopivanikäisen tyypin ja mennä sillä iällä täysin kybällä niin pitkään kun tarvitaan. Kirjoituksesi pöyhi päätäni pahasti, ei kun ihan hyvästi...:)

    Nainenko aina valmis alle vartissa?
    Shellin mainoskimara sai meikätyllerön pahasti hihittelemään. Lämpörullia huoltoasemalta??? Itsensä valmiiksi saaminen riippuu paljolti siitä, mihin on menossa ja mitä tekemässä. Mitä vähemmän pitää paklata etumaskia ja kiillotella konepeltiä, sitä varmemmin nopea pyrähdys ulos onnistuu. Jos pitää loistaa ja näytellä itsestään parasta maalattua puolta, sitten kestää. Hulvattoman mainio kirjoitus...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä alamme harjoitella nopeaa valintatyökalua, jossa etsimme tilanteeseen kuin tilanteeseen sisäisestä paneelikeskustelijoidemme joukosta sen oikean, joka hoitaa homman kuin homman parhaiten. Sukulaislasten kanssa kekkuloi sisäinen lapsemme ja naapurin mummon kanssa jaamme vaivojamme kyl-mun-lonkka-niin-kipee-kanssa-on-panelistin kanssa.

      Eikö olekin hulvaton mainos. Mitä kaikkea olemmekaan menettäneet, kun Shell on lopettanut toimintansa täällä. Kaikki ne perän viilentimet ja kuumarullat... en voi ymmärtää kuinka tuollainen jokanaisen monitoimiliike on viety pois. Ei ole ihme, että naisilla saattaa nykyään kestää... ;-)

      Poista