Eilen vessassakatsoin peiliin
ja jäin ihmettelemään näkemääni.
Tajusin nimittäin, että vuosirenkaani ovat hyvin monimuotoisia, suorastaan sekavia...
Lapsekkuus-ikäni,
killuu 22 ikävuoden kohdilla, sellaisessa villissä menotilassa, jossa ei mietitä onko tässä järkeä tai onko tämä vaarallista. Tavoite on vain pitää hauskaa ja olla onnellinen.
Pelkuri-ikäni,
kun oikein kohdalle sattuu on vapisevan 91 -vuotiaan mummon köpöttelyä veden saartamalla jääasfaltilla.
Nukkuja-ikäni,
on nelikymppisen ensisynnyttäjän häiriöherkkää eloa.
Unelmoija-ikäni,
on innokkaan 5 vuotiaan tasolla; kaikki on mahdollista, kaikki on kaunista, mä osaan mitä vaan ja mä tiedän kaiken.
Fyysinen ikäni,
on kaukana niistä päivistä kun 20 -vuotiaana olin parhaimmillani. En ole onneksi pahimmillanikaan (se tila oli 122 vuotiaan) nyt heilun noin 57 iän tienoilla. Parannettavaa on siis reilusti...
Kumparelasku-ikäni,
selkeästi 123 -vuotias, en uskaltaisi tuonne mäen laelle, saati matkalle hyppyriin taikka rinnettä alas.
Henkinen ikäni,päädyn tasaisen satunnaisesti hiljentymisen avulla zen-tilaan ja tunnen olevani silloin iätön kaljupäinen munkkitar.
Mutta vaikka kuinka katsoin peilikuvaani kylppärissä, niin ymmärsin, että mieleltäni olen aina vaan kaksi-kolmekymppisen lapsekas hihhuli.
Mitenkähän tässä näin on käynyt?
Hyvä postaus paitsi että sulle on tullut kirjoitusvirhe tuon fyysisen iän kohdalla tai sitten heilunnan täytyy olla omituisella ovaali - tasolla jossa todellinen ikäsi kiertää moukarin tavoin tuota 57:ää. Hitto kun teistä naisista ei ota selvää noillla kasvoilla ja tuolla kropalla tullaan väittämään että ikä on 57 niin sitten minä olen Niinistön Sauli jotta terve vaan täältä Isosta Kansliasta..
VastaaPoistaHei Sale, olet sitten tullut käymään täälläkin ;-) Teepäs oma versio, niin katsotaan miten suu sitten pannaan =)
PoistaTäytyy sanoa, että mietin tosi pitkään tuota fyysistä ikääni ja kyllä kaikkien pohdintojen jälkeen päädyin aika oikeaan ikään. Ja koska haluni ja toimintani ovat yhtä kaukana toisistaan kuin maa auringosta, niin jotain itsekritiikkiä on pakko olla.
Näin kerran ohjelman japanilaisista (jotka elävät pitkään) ja siinä 99 vuotias mies aloitti juoksuharrastuksen poikansa kanssa. Kaveri juoksenteli hyväkuntoisena vuosikausia. Haluaisin kai olla samanlainen teräsnainen vielä joskus tulevaisuudessa. Puuttuu kai vain terävä potku persuksiin ;-)
Mä näin juuri viimeviikolla peilissä äitini. Apua!!
VastaaPoistaJäin noita sun ikäkausiasi oikein lukemaan ja miettimään, miten hassua onkaan tämä elo, joka on Niin Erilainen meillä kaikilla. Sulla kun on ollut "sellaisessa villissä menotilassa, jossa ei mietitä onko tässä järkeä tai onko tämä vaarallista." -kausi, mä olen ollut jo kolme vuotta naimisissa ja kolmevuotiaan äiti ja toinenkin jo tulossa.
Mä olen aina ollut vähän sellainen vanhana syntynyt, mutta uuden elämän ja ikääntymisen myötä, musta on nelikakkosena kuoriutunut se höpö, joka tuntee olevansa viistoista!
Ollaan me mitä ollaan, eli ihania, eikös!!
Täälläkin äiti kurkkii välillä peilistä, uups...
PoistaLapsen jälkeen sitä kummasti vanheni ja aika äkkiä (totisesti), mutta olen päätynyt samaan lopputulemaan. Mitä vanhemmaksi nyt tulen, sitä enemmän muutun siihen suuntaan, kun olin nuorempana. Elämä ei tunnu enää niin vakavasti otettavalta :)
Ehdottomasti ollaan ihania!
=D Piiiiitkästä aikaa, miltei vuoden jälkeen, ja edelleen viihdyn jutuissasi parhaiten!! Enkä vieläkään ota ihan suorillaan selvää, joten saan pohtiakin tukan seasta rapsuttaen. Mutta Moi Birgitta tulin sanomaan eniten! :) Ja kaikkea parhautta! :)
VastaaPoistaIhanaa kuulla sinusta =) Kiva kun olet taas näppäimistön äärellä ♥
PoistaBirgitta, ymmärrän tätä tekstiä niin hyvin, ettet tajuakaan. Mitä hemmettiä sille voi, jos mieli hilluu jossain hornankattilassa ja kaikki virtaa kuin kevättulva. Tosin nyt just olen ylibuukannut itseni pahasti, mutta ei ole eka kerta. Se korjaantu sitten laauntai-illan huumassa.
VastaaPoistaParas ystäväni sanoi minulle yksi päivä, että olen mukan viimeinen maailmassa täti-ihmiseksi. Tyttäreni sanoi eilen, että hän ei voi kuvitella minua kolumnistiksi lehteen, joka on tarkoitettu 50+ -ikäisille. Ja minusta tuntuu, että olen nyt lopun ikääni 45+. Sitä ollaan miltä tuntuu!
Tuo vika kuva susta on makee ♥
Ei sinusta kyllä täti-ihmistä saa tekemälläkään, sen verran paljon sinusta irtoaa =)
PoistaYlibuukkauksen vaara kannattaa leikata aikaistetulla lauantailla ;-)
Kiitos kuvakehusta, tällä koneella saa kivoja sarjakuva ja piirrosvedoksia kätevästi ja helposti ♥♥
Olen useamman kerran ollut mukana haastattelemassa rekrytoitavia henkilöitä. Yhdessä haastattelussa päätimme kysyä haastatteltavilta, mikä on henkinen ikäsi. Oli hauskaa huomata kuinka tämä jakoi porukkaa. Osa vastasi olevansa lapsia, toiset väittivät olevansa henkisesti samaa ikäluokkaa kuin fyysisestikin. Joku tunsi olevansa vanha sielu. Itse tunnen olevani lähellä kakaraa.
VastaaPoistaHauska kysymys työpaikkahaastattelussa. Olen miettinyt, että jos siirtyisi sellaiseen nuorekkaaseen työympäristöön, niin tuntisiko sitä itsensä yhtä leikki-ikäiseksi ja sulautuisi sopivasti joukkoon vai alkaisiko tuntea itsensä vanhaksi. Luulen, ihan näin kokematta asiaa, että lapsettuisin vain enemmän =)
Poista