maanantai 27. heinäkuuta 2015

Ja jäljelle jää vain...

Kun viikkokausia matkalla ollessani käytin samoja vaatteita kerta toisensa jälkeen, oli vaatteiden valinta aamuisin ja keskellä päivääkin erittäin helppoa. Arvelin jo tuolloin, että reissu poikii muutoksia tulevaisuuteen, mutten arvannut miten nopeasti.

Kotiin palattua mies eräänä päivänä luki vaaleanpunakantista kirjaa ja minä ihmettelin, että mikä sillä nyt oli luvun alla. Mies näytti Marie Kondon KonMari -kirjaa (siivouksen elämänmullistava taika) ja selitti mistä kirjassa oli kyse.

tilanne päällä
Seuraavana päivänä minä otin kirjan käteeni ja luin sen himoiten läpi. Jos joku oli saanut mieheni koukkuun ylimääräisen kaman irtipäästämisestä, niin olin haltioitunut. Samalla sain mitä hurjimman vision, jossa kaapeissani olisi vain mieluisia ja ihania asioita, sellaisia hyviä fiiliksiä tuottavia.

ja kuvasta puuttui vielä alusvaatteet ja sukat
ja osa kengistä
Niinpä reilu viikko sitten perjantaina minä kaivoin kaikki vaatteeni makuuhuoneeseen. Takit, kengät, asusteet, laukut, hatut ja ne muut vaatteet. Läjä oli aivan kamala, vaikka olin mielestäni hoitanut kaksi kertaa vuodessa vaatekaappien läpikäynnin.

Sitten kirjan ohjeiden mukaan otin yksi kerrallaan käteeni vaatteen ja tunnustelin tunteitani.

Jos tämän työn piti tuottaa jotain iloa, niin minun täytyy sanoa, että tuntien jälkeen olin todella ärsyyntynyt ja pahalla tuulella. Minä olin säilyttänyt niin paljon kaikenlaista mahdollista sopimatonta, tylsää, ikävää, puristavaa, hintalapullista mutta käyttämätöntä vaatetta, että ihan hirvitti.

Jäljelle tuntui jääneen vain murto-osa vaatteita ja niistäkin vielä mietin, että osa olisi poisheitettävää...

Toisaalta opin vaatteita kaappiin takaisin laittaessani, että todellakin pidän mekoista. Ja totesin, että jos kaappiini jäikin melkein vain heiluvia hapsuja, niin olkoon niin. Ei minusta saa farkkukansaa taikka jakkupuku-ihmistä, vaikka kuinka päästä puristaisi. Tajusin siis, mikä minulle tuottaa vaatteessa iloa ja päätin nauttia niistä vähistä hepenistä, jotka vielä jäljelle jäivät =)
...tai no
eteiseen olin vienyt jo kolmet kenkäparit

Kun pari päivää oli kulunut tunsin siivouksen jäljet nahoissani. Joka kerta kun avasin vaatekaapin oven koin ilon tunteen:
vaatteilla oli tilaa hengittää -no todellakin oli ;-),
ne oli helppo nähdä yhdellä silmäyksellä ja
päälle pantavaa löytyi alta aikayksikön.

Kirjasta innostuneena luin sen vielä toistamiseen sekä kävin seitsemän päivän aikana läpi kaikki kirjani, paperini, sekalaiset tavarat, keittiön kaapit, vessan kaapit ja liinavaatteet. No vielä on valokuvia liuta jäljellä (ja jotain kamalaa kellarikamaa). Päivät olivat pitkiä ja olo oli kaikkensa antanut, mutta vau miltä tuntuu vapaa tila ja se että turha kama on poissa kotoa.

Minulle kaikista vaikeinta oli vaatteiden läpikäymiset. Paperit ja muut siivosin hyvinkin helposti. Miehellä taas kirjojen ja papereiden läpikäynti on tuskaa.

Kuten Helmi postasi KonMarin viikkauksesta saa kiksit. Miten voikin pienet muutokset vaikkapa sukkien laitossa laatikkoon tehdä ihmiselle virneen naamalle, heh heh.

Mies hankki Marie Kondon kirjan Positiivareilta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat elää uskossa, että kun kerran siivoaa kunnolla, ei kaaosta synny enää koskaan =D

Siitäkin huolimatta, ettei sinua kiinnosta aihe ollenkaan etkä tiedä mitään ikävämpää kuin siivous, niin toivottelen sinulle oikein ihanaa alkuviikkoa! Muista silittää olkapäätäsi ja taputella itseäsi hellästi. Olet ihana tyyppi ❤️


12 kommenttia:

  1. Minä olen tästä kirjasta lukenut monesta blogista, täytyy laittaa se kirjastoon varaukseen. Ja kun samantien tsekkasin sen kirjastosta, niin näemmä moni muukin on kirjasta kiinnostunut, olen varaussijalla 676,

    Minä olen tehnyt nyt viikon ajan roinanraivausta meillä ja kyllä sitä on tullut muutaman kerran miettineeksi, mitä kaikkea sitä on tullut säilytettyä. Ja onpa ihanaa, kun nyt moni kaappi on jo siisti ja väljä. Mutta projekti jatkuu, vielä on suurimmat "kriisipesäkkeet" läpikäymättä (eli ne kaapit, joihin on vaan sullonut vuosien varrella tavaraa eikä niihin ole uskaltanut edes kurkistaa ikuisuuksiin).

    VastaaPoista
  2. Hitsit, olen selvästi ollut ihan toisissa maailmoissa kun en tiennyt tästä KonMarista mitään aiemmin. Toivottavasti lainaajat eivät pidä kirjaa kuukautta itsellään, jotta pääset nauttimaan siitä.

    Roinan raivaus on todella aikaa vievää ja kyllä aika raskastakin. Mutta sitten kun turha tavara on poistunut talosta ja puutarhasta alkaa hymyilyttää todenteolla. Kun visioit kriisipesäkepaikat uusiksi väljiksi ja hyviä fiiliksiä tuoviksi tiloiksi, niin saat siivoukseen lisäinnostusta. Sinulla on valmennushanskat hyvin käsissäsi, joten tämä käy kuin vettä vaan =)

    Iloa viikkoosi Heli!

    VastaaPoista
  3. Hienoa! Onnea elämänmuutokselle... Minua tavaran vähentämisessä ovat auttaneet lukuisat muutot viime vuosina. Huomasin, että ahdistus hävisi tavaroiden myötä. Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa sinne!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuttaminen onkin aina se tilanne, jossa tulee katsastettua omat tavarat hyvin läpi. Nyt heinäkuu on takana, mutta ihana elokuu edessä =)
      Iloa viikkoosi M =)

      Poista
  4. Hih, hauskaa :)
    Vaikka mä taivastelen kyllä sitä, että SUN MIES alkoi lukea tällaista kirjaa.......jotenkin sitä ajattelis, ettei miehet.... ;) Ai miten niin stereotypioin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, olin minäkin yllättynyt, mutta samalla todella innoissani.
      Eikö olekin kiva, kun stereotypiat rikkoutuvat =)

      Poista
  5. Samaa minäkin lukenut ja tämä niin hyvä projekti! Tarttis varmaan itsekin ryhtyä tähän, liika on liikaa kaikessa, miten vähällä sitä oikeasti selviäisikin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa tähän sai menemään työpäivien verran, mutta minusta työ kannatti =)

      Poista
  6. Hmm, mä olen suhtautunut vähän skeptisesti tähän kaikkien (siis monien) hehkuttamaan Marie Kondoon. Siis heitetäänkö siinä vaan surutta ne tavarat pois (roskiin?) mitkä ei tuota iloa? Viime viikolla juttelin yhden täysin tuntemattoman naisen kanssa Prisman kumppariosastolla. Hän kertoi ostavansa uudet kumpparit, koska keväällä heitti entiset pois ja vieläpä kuulemma ihan hyvät. Vaikka tuommoiseen olisi varaakin, niin ei se kovin kestävää ole.
    Toisaalta, mä tiedän, että mulla on henkistä varaa (heh heh) ihmetelläkin tätä KonMari-innostusta, sillä vaikka mulla on jotain kamaa, mikä "ei tuota mulle iloa" ja sitä iloa tuottavaakin ihan yli oman tarpeen, niin kuitenkin mulla on vaatteita ym. tavaraa aika vähän verrattuna moniin tuntemiini.
    Ja vaikka tuo KonMari olisikin niin surutta ja ajatuksetta pois* heittävä kuin olen saanut käsityksen, niin tottakai siitä voi ottaa irti "parhaat palat".:)
    (* siis mähän olen niin nipo, että yritän mahdollisimman paljon keksiä fiksuja tapoja kierrättää/uudelleenkäyttää niitäkin kamoja joille itselle ei ole enää käyttöä)

    Symppisterveiset miehellesi; mä kerään ihmeen paljon kaikenlaista paperia ja niistä on niiiin vaikea luopua..;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti Sanna! Ehkä postauksestani sai sen mielikuvan, että siivous tapahtui äkkiseltään ja ajattelematta, mutta voin paljastaa, ettei näin ole. Meillä oli jo toukokuussa sellainen fiilis, että takaisin palattuamme kodissa tulee varmasti muutoksia ;-).

      Mielestäni jos kirjan lukee ajatuksella läpi ja sitten toimii sen ohjeiden mukaan tavara joka poistuu kotoa ei ole sinulle tarpeellinen eikä tuota sinulle hyviä tunteita. Asioiden läpikäynti herättää enemmänkin tietoa siitä millä perusteella olet aikoinaan hankkinut tavarasi/vaatteesi, miten suhtaudut niihin, mistä pidät ja mitä olet hankkinut ylenmäärin ja ehkä hamstratenkin. Eli mielestäni syvällisempi kirjan sanoma ei ole ajatuksetonta pois-heittämistä, vaan itsetutkiskelua siitä mitä kaikkea ympärillensä kerää =)

      En itsekään tykkää siitä, että kevyesti heitetään kamaa roskikseen ja sitten kohta ostetaan uutta tilalle. Jokin tolkku pitää olla, eikö täällä muutenkin olla hukkumassa kertakäyttöideoihin. Meillä roskat meni roskikseen, mutta muuten tavara meni ensin kirpputorille, jossa ostaja sai määritellä kysymälleen tavaralle hinnan. Tämä oli oikein hauska kirpputorimyyntikokemus. Kaikki loput tavarat me veimme hyväntekeväisyyteen.

      Kerron miehelle terkut =)

      Poista
    2. Ei ei, en mä teidän siivouksesta mitään äkkiseltään&ajattelematta kuvaa saanut (vaikka joskus sekin tuottaa oikein hyvää tulosta;)), enkä mitenkään muutenkaan "huonoa" kuvaa. Se toi kirja, mikä mua on mietityttänyt. Tai se kuva minkä siitä olen muodostanut. Ja se mielikuvahan voi olla väärä. Vastauksesi luettuani tiedän, että onkin, ainakin osittain, väärä.:)

      Kiintoisa kirppisidea.:)

      Poista
    3. Mä luulen, että mielikuvasi voi olla osin oikeakin, sillä mietin kirjaa lukiessani, ettei siinä kovin mainostettu kierrättämistä. Toivottavasti kierrättäminen on kuitenkin luotainen toimintamalli suurimmalla osalla ihmisiä =)

      Voit uskoa, että tuo kirppispäivä oli hauska. Osa ihmisistä ei osannut millään sanoa mitään hintaa haluamalleen tavaralle, heh. Mutta lopulta jos vähän kertoi omaa ideaansa siitä, että tavaralle on hyväksi olla käytössä siellä missä sitä käytetään ja siitä pidetään huolta, niin jos ostaja oli oikeasti kiinnostunut tavarasta sille löytyi kuin itsestään oikea hinta.

      Hauskinta oli se, ettei kenellekään tarvinnut tyrkyttää mitään taikka sopia hinnoista. Sen kun vaan oli läsnä ja nautti ostajan markkinoista =)

      Poista