
Lopulta väsyin odotteluun ja päätin käydä nukkumaan. Mutta oloni oli liian virkeä,
peitto liian kuuma,
ilman peittoa taas kylmä,
miehen kylki oli kyllä houkutteleva, mutta nukkumiselle oli suurempi tarve.
"Huomenna on työpäivä. Nyt olisi aika tirvahtaa!" sanoin aivoilleni.
Mutta mitä vielä... läpi yön katselin toisella silmällä kattoa. Sen kuviot olivat samanlaiset kaikissa eri mustan ja sinertävän sävyissä. Aamulla huomasin yön värin tarttuneen silmänalusiini.
Illalla nuorimies kertoi valvoneensa yöllä.
Minä innolla komppasin kieriskelleeni myös.
Nuorukainen hymyili vinosti: Niin, syynhän täytyy olla täysikuun ;-)
Oliko eilen täysikuu, minä huudahdin. Se saamarin roisto!
Mutta kohta keksimme todellisen syyn: Vuorovesi!
Ajatelkaa nyt:
Kun meissä on noin 70 prosenttia vettä, niin ei ole ihme, ettei vuoroveden ja täysikuun aikana saa nukuttua kunnolla. Vähemmästäkin tulee huono ja ilkeä olo, kun kaikki neste painuu toiselle puolelle kehoa tai kun neste ei tiedä mihin suuntaan kuu ja aurinko painovoimallaan haluaa sitä pullistaa...
Mihin tiedelehteen tämän mahtavan huomion saa ilmoittaa! Saako tästä nobel-palkinnon?
No, korvaukseksi yön painovoimista minä otin vetovoimaiset päiväunet töiden jälkeen. Ja koska olen höveli luonteeltani, niin jaan kaikille tämän älynväläyksen. Saatte käyttää sitä hyväksenne aivan kuten haluatte! Ensi täydenkuun aikaan siitä ei kuitenkaan ole teille mitään hyötyä, jollette sitten keksi omaa painovoimatonta makuuhuonetta...
Joopa joo!
Taidanpa sanoa hiljaa itsekseni: Hasta la vista beibe