Jotain erityistä tapahtuu sisälläni, kun näen nuo vauhdilla lentävät linnut ja kuulen suloisen kriik kriik -huudon. Se on jotain epätavallisen rakasta, aivan kuin olisin tullut kotiin - vaikka enhän minä minnekään ole siirtynyt, vaan nuo linnut. Sielulintuja, sanoo mieheni. En tiedä, mutta kyllä minä nyt tajusin, että olen aivan vaiheessa.
Ei kai se ihme ole, sillä omituinen symbioosi on ollut vallalla reilut kymmenen viikkoa. Elo on kaventunut pikkuhiljaa ja tiedän kohta olevani kuin kärpäsen surina, jollen ala ilmaantua muiden luokse.
No jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Pääsiäisestä asti olen kävellyt viikottain sellaisia pidempiä irtiottoja, kolmesta neljään tuntiin kerrallaan. Tietysti mukana on teetä ja pientä suolaista, jotta voin nautiskella taukopaikassa hetkisen, mutta pääosin olen vain kävellyt metsässä tai luonnon siimeksessä.
Mutta ei, vielä ollaan maan kamaralla, kukaan ei sohi minua valomiekalla tai ahdistele dystooppisessa maailmankaikkeudessa. Minä voin vielä kerätä ilman isoveljen valvovaa silmää voikukkia ja nokkosia, kunhan en poimi koronaa. Voin myös aivastella mielin määrin hihaani, sillä siitepölyallergia pysyy sitkeästi vain minussa ja minä pysyn kaukana muista ihmisistä.
Aivasteluni ei taida olla ainoa asia, miksi muiden kannattaa karttaa minua. Olen alkanut näyttää aika tapaukselta. Ripsiväriä olen käyttänyt ehkä neljästi ja huulipunaa kerran. Enää en itse pelästy, kun katsahdan peiliin. Silti mietin, että pitäisikö olla huolissaan...
Aurinkoiset päivät ja säännöllinen ulkoilu on varmasti vaikuttanut siihen, ettei mua enää ärsytä tämä omituinen elo samalla tavalla kuin vielä maalis-huhtikuussa. Kaikki kevään ja kesän suunnitelmat on murrettu muiden toimista, niin että olen joutunut antautumaan täysin. Ja kun nostin kädet pystyyn ja päätin vain hengittää syvään, alkoi helpottaa. (Hengitysharjoitukset saattoi myös auttaa siihen infernaaliseen hermosärkyynkin, joka piinasi minua vielä kuukausi sitten.)
Elämä on muuttunut sellaiseksi pienimuotoiseksi kuvioksi. Makkari-vessa-eteinen-ulos-sisään-keittiö-työhuone-keittiö-vessa-työhuone-keittiö-eteinen-ulos-sisään-olkkari-vessa-makkari.
Jos tätä jatkuu loppuvuoden, niin alan olla mestari ainakin napani ympäri pyörimisessä, säästämisessä, pukeutumisen tylsyydessä, haaveilemisessa ja pilvien tuijottelussa.
 |
| Kehittyykö ihminen? Ja mihin suuntaan? |
Pidetään lippu korkealla ♥♥♥
Toivottavasti ajat normalisoituvat. Olin 2 kk kotona, paitsi kun piti mennä ostamaan ruokaa,mutta nyt kun on höllennetty rajoituksia ja luvut positiiviset niin enemmän liikkeellä,mutta varovasti ja maski aina naamalla. Sinulla on ollut kunnon lenkkejä , ja Helsingissä on oikeastaan helppo tehdä sellaisia koska kaupungissa niin paljon luontoa. Täällä alkaa olla liian rakennettua. Kesä on Suomessa ihanaa aikaa, luonnon kauneus ja valoisat yöt,niin kaipaan SUomen kesää:) Oikein hyvää toukokuun loppua Birgitta:)
VastaaPoistaHelsingissä on kyllä todella helppo tehdä pitkiäkin kävelylenkkejä. Keskuspuisto on hieno ja nyt taisi tulla ehdotus, että rakentaisivat rantakävelyreitin koko Helsingin alueelle.
PoistaNyt täällä on upean näköistä. Puut ovat vielä vaaleanvihreitä, tuomet kukkivat ja linnunlaulu on valtavaa. Iloista kuunvaihdetta sinne <3
Hyvin samoja tuntemuksia, toki sillä erotuksella, että mulla ei ole ollut aikaa kävellä, harmi kyllä... mutta töissä tulee käveltyä.
VastaaPoistaKai tähän tottuu? Ripsiärittömyyteen nyt ainakin ;-)
Sun työaskeleet on kyllä huimia! Kasvojen iltaputsaaminen on paljon helpompaa, kun ei tarvitse poistella tiukkoja ripsivärejä pois ;-)
PoistaIloisia hetkiä sinulle :)
Kevät! On se vaan niin ihanaa ja kaikkien aivastusten arvoinen (minulla tuomi pistää nokan valumaan). Hgissä voi todellakin kävellä rauhassa, nauttia kukkivasta luonnosta. Eikä siihen onneksi tarvita ripsaria tai muuta. Termari ja jotain syötävää, niin päivä on täydellinen <3
VastaaPoistaTuomessa onkin aika voimakas tuoksu, joten ei yhtään ihme, jos se aivastuttaa. Yhdet tuttavat kertoivat, että termarille on tullut ensikertaa todellista käyttöä -ei vain kaapin täytteenä. Heillä se täyttyy usein työpäivän jälkeen, kun lähtevät kotoa tuulettamaan päätä ja ottavat eväät mukaan.
PoistaAjan vietto ulkona on lisääntynyt tosi paljon. Olen nähnyt nyt riippukeinujakin ihan lähimetsikössä. Oikein suloista viikonloppua sinulle <3
Ihana tuo kukkakuva! Onneksi kevät on kunnolla alkanut ja saadaan nauttia luonnon/pihojen heräämisestä, ihan muutamassa päivässä on tapahtunut melkoinen harppaus ja kaikkialla on jo niin kaunista/vihreää:) Jos mitään hyvää tässä ajassa on niin rahaa tässä on kyllä säästynyt kun kaikki turhat ostokset on loppuneet kuin seinään, kaupastakin tulee ostettua oikeasti tarpeeseen kun siellä tulee melkeinpä vain kerran viikossa käytyä. Minä sanoisin että EI, ei tarvitse olla huolissaan vaikka sinne peiliin katsoo:)♥ Joskus tekee vaan hyvää kun saa olla ihan vaan "luonnon kauniina", rennosti kotivaatteissa:) Lippu pidetään tosiaan korkealla ja sitä kannatellaan suomalaisella sisulla!! Aurinkoista viikon jatkoa ja mukavia toukokuun viimeisiä päiviä♥
VastaaPoistaKiitos, ei ole omia tulppaaneja, mutta en voinut olla pysähtymättä kohdalle ja ottamatta kuvaa.
PoistaMullakin ostokset loppuivat maaliskuun puolivälissä. Vaikken ole muutenkaan kova kuluttamaan, niin nyt loppui viimeisetkin ostamiset. Ei ehkä hyvä juttu taloudelle, mutta mun säästötilille kylläkin :)
Vaikka peili on armoton, niin mulla pehmeyttä omaan korona-ulkonäköön antaa ikänäkö. Ja lisäksi kun laittaa sävytettyä aurinkovoidetta, niin näyttää melkein kohtuulliselta, hehheh. No itselleen kannattaa olla armollinen, joten nautin tästäkin harhasta :D
Oikein upeaa viikonloppua sinullekin <3
Hienot käppyrät sulla, piti oikein tutkia tarkkaan, että mitä kaikkea siinä näkyy. Ja rupesi naurattamaan toi "samat vaatteet päällä" - mä olen käyttänyt nyt kohta kolme kuukautta kaksia trikoita, kolmea collegepaitaa ja yksiä farkkuja (kauppareissulla) :D
VastaaPoistaKuluttamisen lasku -käppyrä näyttää hyvältä ja saman olen huomannut itsekin. Tuntuu jotenkin hyvältä, kun ei ole koko keväänä tullut hankittua kauheasti mitään turhaa. Vai lasketaanko uima-altaan ostaminen tähän? Mutta se ei ole turhaa...(?)
Kivaa loppuviikkoa sulle <3
Mulla on monta käppyrää, josta sain valita :) Mä heräsin tuohon samojen vaatteiden huomioon ensimmäisillä viikoilla. Nyt olen päättänyt välillä vaihtaa edes puseroa, hehee. Lämpimät ilmatkin alkavat vaatia peruspukeutumisen keventämistä. Luulen, että kun syksyllä pääsen töihin ihmisten ilmoille, niin olen hämmästynyt niistä työvaatteista, joihin olin jo ehkä "kyllästynyt" talvella. Nyt ne näyttää ihan uusilta ja hienoilta :)
PoistaUima-allas on hieno hankinta! Nyt kun halleihin ei pääse uimaan ja meri/järvivesi on vilakkaa, niin mikäs sen ihanampaa kuin pulahtaa omaan altaaseen.
Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin <3
Kovasti samankaltaisia oloja ja tunteita. Onneksi on kevät, ehkä paras vuodenajoista. En uskalla ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos tämä olisi tapahtunut vaikka lokakuussa.
VastaaPoistaOlispa ollutkin hauska tehdä kaavio, jos olis tajunnut alusta asti. Vaan kukapa uskoi alussa...
Huimia kävelylenkkejä, upeeta! Vaikuttaa paljon mieleen ja oloon.
Koetetaan kestää ja heilutella sitä lippua mahdollisimman korkealla!!
Olen samaa mieltä, jos tämä tilanne olisi tullut syksyn jatkoksi, niin monen mieliala voisi olla paljon matalampi. Sanos muuta, vaikka alussa tulikin tietoa, että tämä ei ole mikään lyhyt epidemia, niin silti sitä odotti jotain ihmettä tapahtuvaksi. Monenlaisia tuntemuksia on ehtinyt lehahtaa tämän taudin osalta ja siitä että tavallinen arki muuttui lähes kokonaan. Onneksi jotkin asiat on nyt paljon selkeämpiä ja kirkkaampia kuin ennen. Eli jotain hyvääkin on ilmaantunut.
PoistaAntoisaa viikonloppua sinulle Helmi <3