Valoa ja iloa -vaikka silmät kiinni

The Tango - Scent of a Woman

Palataanko alkuun.
Siihen päivään, jolloin ajattelin jakaa enemmän valoa kuin murhetta. Omaan huomioon, että elämä sujuu helpommin, kun tajuaa mihin kiinnittää huomionsa.

Se kasvaa, mille ajatuksesi annat.
Ikävä juttu, mutta samalla hauska.
Elämän tarkoitus: ollako vai eikö olla. Jos olet niin Ole, kun elät niin Elä.

Miten yhdentekevää onkaan murjottaa, kun miettii elämän rajallisuutta ja todellisia menetyksiä. En enää pelkää, että minusta tulee joidenkin silmissä tylsämielinen, jos harjoittelen mustien sanojen nielemistä ulostamisen sijaan.

Tahdon olla ennemminkin vapaa kurasta. Tahdon nauraa, ravistella solujani, herkutella sillä mikä on tarjolla, kurotella teoilla ja sanoilla sinne minne mieleni tekee. Mennä eteenpäin...

Jotenkin hullusti olen kiitollinen viimeviikkoisista sairasteluista. Niistä hienovaraisista kuumehoureista, joissa leijailin. Muistin taas kerran syvemmät tarpeeni. Lukea ennemmin vetävää kirjaa kuin katsella vaikka presidenttikilpailijoiden pahoinvoivaa oksentamista. Lumoutua ystävän upeista valokuvista. Kuunnella mustarastaan loitsumaista laulua hämärässä illassa. Nähdä ihmisiä. Koskettaa. Nauraa työkaverin kanssa hassuille jutuille ja jatkaa sitten taas työntekoa.

Elämä on täynnä tekoja. Jos sanon ja teen asiani niin hyvin kuin voin ja toisia kunnioittaen, se jättää jälkensä. Tästä ymmärryksestä en haluaisi nyt lipsahdella. Voisin luovuttaa lipsumisen vaikka harvoille hiihtoreissuilleni...

Palaan siis taas alkuun.
Unelmoidaan usein ja toivotaan parasta.
Otetaan itse vastuu valinnoistamme.
Jos valinta olikin väärä, ei jäädä jumiin, vaan valitaan uudestaan. Mikään ei ole peruuttamatonta.
Annetaan anteeksi itsellemme.
Annetaan toisillekin.

Ja muistetaan silittää itseämme olkapäästä ja sanoa: olet tosi hyvä tyyppi ♥