perjantai 9. marraskuuta 2018

Marraskuun selätys - päivät 1-7

Näin SusuPetalin mainion marraskuun selätys haastevastauksen eilen. Haasteen on aloittanut Lepis vuonna 2007. Ajatelkaa miten pitkän ajan haaste on elänyt :)

Tartun ideaan, koska uskon selviäväni tästä kuukaudesta helpommin kuin ikinä. Hehheh, voi olla, että kuvittelen itsestäni liikoja...

Marraskuun ensimmäinen
Pääsen katsomaan nuorenmiehen uutta kotia. Mittanauha heiluu ja ensimmäiset itsepäällystetyt tuolit kannetaan asuntoon. Isäntä oli asentanut kirkkaat kattovalot, joten pimeydessä marraskuuta ei tarvitse aloittaa. Männyt seisovat jykevästi henkisenä tukena ikkunan takana ja minä killotan tuolilla tutkimassa, että täällähän on valmiina u-kiskot verhoja varten.

Marraskuun toinen
Katson työhuoneen seinällä olevaa taulua ja mietin, että noilla kavereilla oli paljon rankempaa tuo töissä olo. Minä saan tehdä siistiä sisätyötä ja lounaskin tarjotaan lautasella ja vielä lämpimänä. Aika luksusta, sanoisin.

Marraskuun kolmas
Menee ihan vaan kirjoja lukiessa ja kotona edestakaisin pörrätessä. Taidan olla vähän laiska ja saamaton tänään, mutta ketäs se haittaa...

Marraskuun neljäs
Minulla on mitä-sattui-osumaan-päälle-vaatteet, kun lähden aamupäivällä kukkasen kanssa matkaan. Availen ovia, kannan tavaraa, suljen ovia, milloin auton, milloin talon. Syön päivän aikana vain yhden lämpimän aterian Ikean ruokalassa ja sitä mutustellessani totean, että pihvi on supermaukasta (vetoan hurjaan nälkään ja ehkä  laadukkaaseen maustamiseen). Iltamyöhällä palaan takaisin kotiin, huomaan vetimet, joissa olen kulkenut ympäri kaupunkia. Minä viis veisaan asiasta, sillä päivä on jo mennyt, eikä kukaan ilmeisesti menettänyt näkökykyään takiani. Tänä iltana uni tulee nopeaan.

Marraskuun viides
Töissä riittää tekemistä ja tekemisen lomassa muutan kerrosta ja huonetta. Hengitän syvään. Ajattelen, että tämä kaikki on vain väliaikaista (niinkuin onkin - kaksi viikkoa ja taas uusi muutto). Lopulta huomaan tehneeni työt, tiputan hanskat käsistäni ja lähden kotia kohti.

Marraskuun kuudes
Tajuan ettei kotona ole ruokaa. Tajuan myös olevani stressaantunut. Päätän ymmärtää tunteitani, mutta lopettaa tyhmät oireet samantien: kiroilun (oioi) ja pahanpuhumisen (yök, jäk). Ne ei ole tehneet mulle aiemminkaan hyvää, joten jos vaan tunnustan uuden elämänvaiheen olevan tosi nyt, kuuntelen itseäni kun surettaa tai kuohuttaa, niin eiköhän tämä tästä hellitä.


Marraskuun seitsemäs
Istahdan vihreään elokuvasaliin. Ihmettelen hetken miksi elokuvan äänentoisto on täysillä. Pyytäisin korvalääkäreitä suosittelemaan elokuvateattereille oikeaa (lue: alhaisempaa) desibelirajaa, jotta me leffahullut säästymme kuulovaurioilta, mutta elokuvateatterissa ei saa ottaa kännykkää esiin ja häiritä muita soittelemalla ympäri korvalääkäriasemia.

Öh, narisenko taas ;-)

No, avaan käsilaukun vetoketjun reteästi, otan sieltä korvatulpat ja tungen ne korviini.


Kuukauden ensimmäisten päivien aikana saattoi paistaa aurinko. Jos näin oli, olin silloin sisällä. Arkipäivisin pistäessäni pääni ulos sää oli mielestäni aina tihkusateinen. Ratkaisin ongelman vetämällä hupun päähän. Televisiottomuus ei ole ollut ongelma, olen jopa vähän yllättynyt tästä.

Ei paha alku, sanoisin :)



8 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea tätä selätystäsi:) EHdin olla marraskuun 2 ensimmäistä päivää HElsingissä, ja oli vielä ihanan vihreää silloin luonnossa,mitä kovasti ihmettelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että olet käynyt täällä. Nyt näyttää siltä, että lehdet ovat pudonneet puista, mutta nurmihan vihertää kauniisti lumen tuloon asti :). Täällä on nyt lämmintä ja marraskuun harmaata.

      Poista
  2. Onpa hyvä haaste ja mukava postaukset ensimmäisistä päivistä!

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, kun tulit mukaan! Arki on kullanarvoista, kun sen oikein oivaltaa. Tällainen kirjoittaminen juuri todistaa sen. On tylsää ja tavallista ja särkee ja on väsynyt, mutta sitä se on, elämä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin hyvä haaste, että pakkohan sitä oli tulla mukaan. Elämä on suurimmaksi osaksi arkea, joten kyllähän se on kullanarvoista. Pidetään lippu korkealla :D

      Poista
  4. Niin selkeetä ja jäsenneltyä arjen kuvausta, että! Marraskuu yrittää otetta minustakin, mutta kiedon sen "harmaan peiton" (lue: kaamos) ympärilleni, sytytän kynttilän -ja olen. Minkä tuolle mahtaa! Kyllä se vielä päivä kirkastuu... viimeistään ensi vuonna. P.s. Minustakin elokuvissa on äänet liian kovalla. Tsemppiä viikkoon!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä välillä miettii, ettei ole mitään kirjoitettavaa, mutta kyllähän tässä päiviä laskiessa tulee tehtyä tai ajateltua ainakin kaikenlaista. Mullakin palaa kynttilä, liekin tuijottelussa on jotain mystisen rauhoittavaa. Mikähän liene alkukantainen veto siinäkin on.

      Juuri nyt radiossa soi Kinksien Lola. Kummasti alkoi jalkaa vipattaa :)

      Poista