keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Minä vs hattivattineiti

Heräsin viime yönä 04:01.
Jep, siihen aikaan kannattaakin heräillä, jos kello on soimassa 06:45.

Ihan pirteänä (??) silmät auki
ja mielessä 
työasia.

Jep jep, ihan kuin voisin hoitaa sen työasian keskellä yötä omassa sängyssä.

Sanoin sille ainoalle hattivatin näköiselle aivosolulleni, että
"Mene neiti nyt nukkumaan, sun emäntäsikin haluaa nukkua!"

Ei se totellut.
Se luuli, että ilman miljoonia kaveriaan se voisi tehdä kuitenkin jotain.
Niinkuin mitä?

Päätin ottaa siltä luulot pois.
Mietin ensi kesää ja tulevaa aurinkolomaa.
Mietin miten ihanalta peitto tuntuu iholla.
Mietin lunta joka satoi ulkona.
Mietin kinoksia missä juosta ja kahlata.
Mietin mitä pistäisin aamulla päälleni (Siinä sulle hattivatti olis todellista mietittävää!)

Nukahdin ennen kuutta katselemaan sekoboltsiunta.
Ja heräsin kellon soittoon.

Hei hattivatti!
Luulis että sunkin tekis mieli herätä!
Mitäs siellä kupeksit?
Ylös ja töihin!

Päätin tehdä työni toisin kuin edellispäivänä.
Tein yhden asian kerrallaan
... siis minkä keskeytyksiltä pystyin.


Ensi yönä se hattivatti nukkuu mun kanssa.





She Drives Me Crazy!!

8 kommenttia:

  1. Taidat olla aikuinen sinäkin? Meikäläiselle nuo 4:01 herätykset on olleet tuttuja jo jonkin aikaa.
    Parhaitenhan se aamu alkaa, kun ei tappele hattivatteja vastaan. Mukaan vaan;)
    Jukka
    PS. Hauska teksti. Säkin oon tehnyt rytminvaihdoksen ;)

    VastaaPoista
  2. Itse heräilin kanssa tässä taannoin stressin keskellä joka yö kello kolme.. Sain hyvän neuvon ja jaan sen nyt sullekin; käy kirjoittamassa se asia jonka takia heräsit, vaikka keittiöön paperille ylös. Ja jätä se asia sinne. Ja jos yöllä vielä heräät, niin tiedät että se asia on tallessa keittiössä. Ja käännä kylkeä ja jatka unia ;)

    VastaaPoista
  3. Halvatun hattivatit ne käy meilläkin. Musta tuntuu että meillä on koko jengi aina bailaamassa eikä se yksinäinen piru. Minä jos herään mä KANS herään, ei toivookaan uudesta unesta. Joskus ne aloittaa bileet jo enneko kerkeen uneen ja huutaa monta tuntia jolloin annan periksi ja nousen ylös vähäksi aikaan, turha siellä sängyssä on maata ja katsoa kun hattivatit vetelee pitkin seiniä. Voiskohan poliisille soittaa ja kertoa yksityisyyden häirinnästä koska tuntuu olevan laajempi ongelma!
    Hauska kirjoitus:)

    VastaaPoista
  4. Jukka; pahainen kakara olen ;-)

    Elisa; hyvä jos tuo keino tepsii. Mulla onneksi harvoin työasiat tulee yöhäiriköimään.

    Henrietta; luulen, että ne lähetettäis auton, joka veisi pehmeään pyöreään huoneeseen ;-)

    VastaaPoista
  5. :D Hauskasti kirjoitit, mutta ei kiva juttu ei!
    Mullla ei yleensä ole moisia ongelmia, mutta toki silloin tällöin. Yhden kerran on käynyt jopa niin, että en nukkunut yhtään, siis silmällistäkään koko yönä, höh! Ihmeen hyvin päivä silti meni,mutta olo oli koko ajan kuin hidastetussa leffassa...;D

    Toivottavasti ensi yönä nuo hattivatit ovat jossain kaukana, kaukana yksinäisellä saarella...;D

    Suloisia unia!:)

    VastaaPoista
  6. Mulla tuo nukkuminen onnistuu välillä paremmin ja välillä huonommin. Joskus ajatukset pitävät hereillä tai jopa herättävät kesken makoisten unien. Tuota olen yrittänytkin, että ajattelen jotakin mukavaa. Joskus toimii ja se toimii usein jotenkin, että ajattelen, etten voi asioille yöllä mitään. Parempi käydä ongelmiin käsiksi päivällä kuin yöllä. Jossakin vaiheessa sitten nukahdan.

    Mukavia ja rauhallisia unia. :)

    VastaaPoista
  7. Mainio tarina ikävästä, mutta minulla ah niin tavallisesta ilmiöstä. Tuo kuvasi kertoo hyvin tällaisen yön tunnelmasta. Mulla joskus auttaa, kun vien huomion ajatuksista kehooni ja tunnelmoin, kuinka ihana ja raukea tässä on maata. Jos olo on kovin levoton tai virkeä, nousen suosiolla ylös ja katselen jonkun leffan tai luen kirjaa. Nykyään totean aika usein leppoisasti, että no nyt mulla on omaa aikaaa.

    VastaaPoista
  8. Auts! Onnea hattivattien koulutukseen!

    VastaaPoista