torstai 29. joulukuuta 2011

Yksi päivä enää

Kävin istumassa penkillä. Istuin ja katselin. Huokaisin, tunsin nälkää, päätäkin kivisti, mutten välittänyt. Olin kierrellyt paikan ensin kerran läpi ja sitten palasin katsomaan rakastavaisia, sitä kuinka he rannalla suutelivat tiiviisti toisiinsa painautuneina ja kuinka teräaseen kärki näkyi lävistäneen rinnan. Kuinka voi olla noin? Kuinka voi?

Sitten palasin Marjatan eteen.

Mietin miten jokainen meistä on ollut pieni, sylilapsi, sellainen jota on rakastettu ja pidetty hellässä otteessa.

Muistaisinpa aina lapseni tuollaisena viattomana, minun oppejani vielä kuuntelemattomana tai maailman paineita kokemattomana.

En tiedä miten tämä maalaus on jäänyt minulta näkemättä. Okei, yksityiskokoelmissa, mutta siltikin.

Olin sanattoman iloinen ja levollinen tämän taulun edessä. Iloinen pitkästä aikaa. Jopa nälkäni tuntui häviävän kauniin vihreisiin puunlehtiin ja naisen oranssinkeltaisiin hiuksiin.

Ja lopuksi
menin sen eteen
jota olen niin paljon katsellut.

Hei, siinä sinä taas istut. Nojailet Akselin ryijyn päällä. Onko olosi hyvä, vaikka valkoiset liljat kukkivat vieressäsi? Niin, en minäkään liljoista pelästy. Näen sinut aina niin valloittavana, paljaana, mutta sinähän oletkin paljastanut itsesi naamion takaa.

Antaisitko minullekin pari vihjettä. Vaikka vain yksi, jotta voisin elää helpommin.

Siinä minä istun ja katselen. Katselen ja kuuntelen.

Nousen lähteäkseni pois ja näen seinällä isolla tekstillä Akselin sanat:

Me tulemme elämään toisissamme ja toisillemme. Minä inhoan tavallista, konventionaalista avioliittoa, jossa kuherruskuukauden ja häämatkan loputtua mies ottaa kovin kourin kiinni työstään, saa silloin tällöin joitain rakkauden puuskia, tulee suutelemaan vaimoaan ja kysyy, eikö päivällinen pian ole valmiina.

Miten upea mies. Minäkin inhoan tuollaista. Minä voin olla paljas ja suora. Ja nainen. Enkä koskaan soita kotiin kysyäkseni jotain noin tylsää...

Selvästikin loman ja vetovoiman puutetta ;-)

9 kommenttia:

  1. Hän siinä ryijyllä on levollinen... vaikkei elämänjano vaikuta sammuneen. Tuli mieleen, että kun pari vuotta sitten mietin samanmoisia, mieleeni tuli almodovarin leffat. Niistä olen tajunnut, että elämässä on mustavalkoisen ja harmaan sävyjen lisäksi koko kirjo sävyjä elettäväksi.

    http://oivallusjauskallus.blogspot.com/2009/11/hyvaksyvaa-elamanjanoa.html

    VastaaPoista
  2. Jukka; joo olet oikeassa, elämässä on kaikki sävyt ja värit ja ne musta ja valkoinenkin. Mä tietysti haluaisin ne kirkkaat ja valoisat, vaikka muitakin eteen tulee ;-) Ja sitten kun takahampaat näkyy ja suusta tulee saippuamattomia sammakoita, niin mietin, että huh huh ei tule mestaria minusta, ei sitten millään. Takakireä birgitta on kyllä karmea näky ja voi siippa ja poika parkaa, ovat tällä viikolla osansa saaneet.

    Käväisen huomenna lukemassa linkkisi, nyt menen nukkumaan, jotta huomenna olen vielä virkeänä töissä. Sitten lomailemaan, ansaitusti.

    Ja vielä: Kiitos Jukka =)

    VastaaPoista
  3. Onko toi koko kappale Akselin suusta vai eka virke vaan! Mie inhoan oikeestaan koko avioliitto käsitettä, avoliitossa jo viidettätoista vuotta eikä se elämä paremmaks muutu avioliiton myötä mutta ei kai huonommaksikaan:) Se on se arki kun joskus syö ihmistä vaikka se arki myös antaa turvallisuutta ja hyvänolon tunnetta. Nyt jouluna kun olin kipeä oli niin ihanaa että oli siippa siinä huolehtimassa ja kuskaamassa Jorviin jouluaattona eikä yhtään vikissyt vaikka joutu huolehtiin omista joulusyömisistään yksin kun mitään ei ollut vaimoke tehnyt kivuiltaan. Se oli sitä arkea josta tunsin häntä kohtaan kiitollisuutta ja hänen olemassaolostaan. Se oli kuin Akselin sanoin me tulemme elämään toisissamme ja toisillemme vaikkakin hieman vähemmän romanttisissa merkeissä:)
    Tuo pimu ryijyllä näyttää kyllä ihanan luonnolliselta ja vähemmän takakireältä. Toivottavasti lomasi auttaa ja hemmotelepikkuasioilla niitä ukkojasi ni unohtavat taas pikku kiukuttelut:)
    Kyllä se siitä taas Birgitta

    VastaaPoista
  4. "Antaisitko minullekin pari vihjettä. Vaikka vain yksi, jotta voisin elää helpommin."
    Voisin tuohon vielä palata että ajattele vähemmän...oikeesti liika ajatteleminen aiheuttaa vain lisää tuskaa. Voi olla että olet ajattelijatyyppi mutta kun liikaa pohtii kaikkee rupee asiat vaan mättään entistä enemmän. Siihen ettei pohdi kaikkea puhki pitään vaan opetella, mene virran mukana ja katso mihin päivä vie, älä suunnittele mitään, tee spontaanisti.
    Tämä on minun elämäviisauteni:)

    VastaaPoista
  5. Henrietta; kyllä koko kappale on Aleksin suusta.

    Mieheni sanoi "ekoilla treffeillä" ettei mene ikinä naimisiin. Ajattelin tuolloin, että asia on sitten selvä, vaikkei vielä seurusteltukaan ;-). Toisille avioliitto on tärkeä asia elämässä, toisille ei, mikäs siinä kunhan on hyvä olla yhdessä.

    Olet oikeassa, olen ajattelijatyyppi ja ihan liikaa pientä päätäni vaivaan asioilla. Tehdä itsestä hyvältä tuntuvia asioita, spontaanisti. Kiitos Henrietta =)

    VastaaPoista
  6. Almodovarista vielä. Itse olen tykästynyt -90 luvun jälkeiseen tuotantoon. Alkupääm punkhenki on raskasta katsottavaa keski-ikäiselle. Mutta esim. Kaikki äidistäni on kyllä must katsottavaa. Todellakin!

    Pieni näyte:
    http://www.youtube.com/watch?v=iBh2PGBDn1Q

    VastaaPoista
  7. Ajatuksia herättävä sekä tukeva hieno kirjoitus. Taide antaa aina ajatuksille ja unelmille ruokaa, todellisia herkullisia annoksia, jotka on tarkoitettu nautittavaksi hyvällä ruokahalulla...:)

    VastaaPoista
  8. Birgitta, rakastan taidetta, kuten tiedät, mutta etenkin alastonkuvia. Ei, ei, olen hetero;-), mutta...

    Akseli oli aivan erityinen mies, jos hän on noin sanonut. En ole saanut käsiini hänen elämänkertaansa, vain yhden tyttärensä elämästä luin kirjan ja siitä sukuridasta, mihin Akselin perikunta ajautui.

    Olen ollut kymmenen vuotta työssä siinä paikalla, missä oli aikanaan Akselin synnyinkoti. Elämä on.

    Ehkä Akseli ymmärsi, että naista on osattava pidellä niin, että jano on ikuinen.

    Elämyksellistä, kaunista vuotta 2012!

    VastaaPoista