tiistai 3. tammikuuta 2012

Pako todellisuudesta

Rakkaus.
Kaikki taitaa kuitenkin pyöriä sen ympärillä.

Joitain vuosia sitten olin mukana keskustelussa: -Mitä sä haluat? -Haluaisin rakastaa itseäni enemmän. -Voisitko vähän tarkentaa? -No mun pitäisi oppia rakastamaan itseäni. -Siis voisitko oikeasti sanoa sellaista konkreettista, josta tietäisit rakastavasi itseäsi enemmän? -Aijaa, no mä mietin.

Miten sitä pitääkin miettiä. Mikä on hyvää mulle? Mikä on hyvää? Onko se sitä, että kuuntelee oikeasti sydämensä ääntä? Tee niinkuin sydämesi sanoo, niinkö?

Nyt huomasin paenneeni taas kerran sydämeni ääntä. Olin ollut karussa. Miksi? En löydä yhtään hyvää syytä. Ehkä olin vain eksynyt. Matkalla takaisin kävin katsomassa muutaman muun sydämen valintoja. Eikä nekään olleet aina ihan kohdallaan. Näitä siis sattuu paremmissakin piireissä...
Kenneth Branagh - Sir Laurence Olivier

Siispä:
Ovi kiinni
Pimeys
Verhot sivuun

My week with Marilyn alkakoon:

Dougray Scott - Arthur Miller
Olen Colin, nuori mies, vasta 23. Haluan tehdä itse itsestäni jotain. Saan työn ja tapaan jonkun ihmeellisen. Tapaan työssäni Marilynin. Minä olen ja minä katson. Minä teen niinkuin käsketään. Ja minä rikon sääntöjäkin, mutta vain Marilynin tähden.

Ja miten muut sinut näkevätkään.

Sir Laurence Olivier: Tämä kaunotar, ei häntä tarvitse esitellä. Hänen kauneuteensa voi hukkua. Niin minäkin teen. Vihaan ja rakastan.

Tai miehesi Miller, joka nai sinut ja sitten jättää sinut. Rakkaus. Siitähän voi kirjoittaa. Tarvitseeko sitä elää?

Lehdistö himoaa sinua: Anna meille kaikki. Näytä meille kaikki. Me rakastetaan sua. Ainakin niin kauan kuin sua riittää.
Michelle Williams - Marilyn Monroe

Ja sinä annat. "Niin, tätähän te haluatte. Tämän te minusta tiedätte. Olkaa hyvät!"

Mutta minä, Colin, minä näen sinut eritavalla. Tai ainakin luulen niin. Minä rakastun. Minä tulen kun kutsut, minä teen kuten pyydät. Minä rakastan.

Eddie Redmayne - Colin Clark
Enkä kuuntele läheistesi varoitusten sanoja. Että teet minulle samoin kuin heille. Saat rakastumaan, otat sen vastaan ja heität sitten pois. Ei, en usko heitä. En halua.

Kunnes tulee päivä, jolloin sinä lähdet pois. Ja minä kuulen Dame Sybilin sanat: Ensirakkaus on ihanaa epätoivoa, Colin.

Niin kai se on. Vai onko?

Dominic Cooper - Milton Greene 


Ohjaus: Simon Curtis

Näyttelijät:
Michelle Williams - Marilyn Monroe
Eddie Redmayne - Colin Clark
Kenneth Branagh - Sir Laurence Olivier
Judi Dench - Dame Sybil Thorndike
Judi Dench - Dame Sybil Thordike
Dominic Cooper - Milton Greene





Jos ensirakkaus satuttaa, niin osaisiko sitten rakastaa paremmin tai myötätuntoisemmin?

9 kommenttia:

  1. Hieno kuvaus elokuvasta -ja elämästä! :)

    VastaaPoista
  2. Jostain syystä saan kylmiä väristyksiä sanasta "konkreettinen". Sitä käytetään usein, ei aina, merkityksessä, jossa ollaan hakemassa jotain tieteellisesti perusteltua tai aistihavinnoin verifioitavaa ilmiötä.

    Eikö itsensä rakastaminen ole ennen kaikkea tunne. Onko mitään sen konkreettisempaa, tunne siitä, että "tuon kanssa on hyvä olla, vaikkei oltaisikaan aina samassa huoneessa ja että välillä kaipaan hänen seuraansa vaikka juuri tavattiin" tai sitä että "laitan jotain tärkeää sivuun, jotta voin olla ja antaa jotain tuolle ihmiselle" tai "hyväksyn ja välitän hänestä riippumatta siitä, miten hän minua juuri tänään kohtelee"

    Hmmm...

    Tuo viimeinen oli hiukan vaikea ;))

    Mutta postauksesi viimeinen lause oli pysäyttävän mielenkiintoinen. Mistä myötätunto herää?

    VastaaPoista
  3. Aah, tästä elokuvasta luin arvostelun jossakin ja sen perusteella päätin, että tämä on nähtävä. Tekstisi nopeutti haluani nähdä tämä, vielä tällä viikolla, mieluimmin ihan heti. Surullinen legenda toisesta näkökulmasta herättää enemmän mielenkiintoa kuin sama tarina uusina kuvina. Hienosti ja eri tavalla kirjoitettu kuvaus elokuvasta. Kiitos ja pitsien vallan vimmattu heilauttelu...:)

    VastaaPoista
  4. Judi Dench on loistava näyttelijä.

    En tiedä haluanko nähdä kenenkään muun esittävän Marilynia...Olen lukenut hänestä liikaa ja traagisempaa elämää saa hakea. Minusta tuntuu, upeasta esittelystäsi huolimatta, että tämä ei ole minun leffani. Etsin kyllä taas viikonloppuelokuvaa, sillä tiedäthän, miten minä ja Lumimies rentoudumme;-)Nyt on jo punaviini kellarissa, valkohomejuustot kaapissa ja rypäleet kulhossa. Onneksi löysin kaksi lahjaksi saatua leffaa, joita emme ole vielä katsoneet.

    Joko olet nähnyt Hesarin elokuva-arovstelijoiden vuoden 2011 parhaaksi leffaksi valitseman Vuosi elämästä? Tai USAn ulkomaisen elokuvan Oscarin saaneen Bierin Koston?

    VastaaPoista
  5. Muuttolintu; kiitos. Elämä on joskus elokuvaa ja elokuvakin elämää =)

    Jukka; nii-in rakkautta on monenlaista.

    Pitsit sekaisin; kiva jos teksti herätti leffahimoa. En yleensä halua kertoa liikaa, jotta katsojalle jää omaa tilaa. Mutta täytyy sanoa, että minä pidin tästä elokuvasta, pääosien ja sivuosien näyttelijöistä. Annan helmojen ja pitsien heilua, se tekee hyvää =)

    VastaaPoista
  6. Leena; Judi Dench oli tässä aivan upea. Arvelin itsekin etukäteen, että kuinka leffa mahtaa toimia, mutta näkökulma juuri Colin Clarkin silmin on mun mielestä onnistunut.

    Vuosi elämästä oli hurmaava elokuva, tein siitä bloginkin aikoinaan. Todella hyvä brittielokuva, hyvät hahmot ja hyvä tarina. Kostoa en ole nähnyt.

    Sinä löydät varmasti mukavan viikonloppuelokuvan, valmistelut on ainakin hyvissä käsissä =)

    VastaaPoista
  7. Eilen tuli ykköseltä Laventeli leidit jossa oli Judi Dench, mä olin nähnyt sen ennenkin mutta katoin uudestaan ja voi että se on riipaseva.

    ps. jouluruusu oli kuvattu tosi läheltä:)

    VastaaPoista
  8. Henrietta; mä arvelinkin että makro oli superkäytössä ;-) Multa jäi eilen leffat katsomatta, sen sijaan mä katselin eilen illalla kaukoputkella jupiteria kuineen. Oli aika mahtava nähdä niiiin kauas.

    VastaaPoista
  9. Birgitta, kiitos hyvästä esittelystä. Leffa oli minustakin toimiva ja näyttelijätyöltään suorastaan häikäisevä.

    Eddie Redmayne oli upea nuorena Colinina. Jos olisin nainen, niin sanoisin, että hän oli suloinen. Kait voin sanoa niin miehenäkin. Minä jäin Marilynia esittävän Michelle Williamsin lunoihin. Hän osasi näyttää millainen mahdollisesti oli Marilyninkin lumovoima ;o)

    Jukka: hyvää pohdintaa sinulta tuosta konkreettisuudesta. Mikään ei ole niin "totta" kuin vahva sisäinen tunne.

    VastaaPoista