maanantai 25. kesäkuuta 2012

Se syö enemmän kuin mitä juo


Aikaisin aamulla kuulen yläkerrassa askelia. Arvaan kellon lähenevän kahdeksaa ja nousen vetämään verhot sivuun ja avaan ovet selälleen...

Tunnen meren tuoksun, aistin auringon valon, kuulen varpusten viserryksen ja huomaan joka kerta uinahtavani hetkeksi uudestaan. Erilainen himo aina vetää kuitenkin puoleensa, ehkä se on aurinko, tai ehkä se on nälkä, joten jossain vaiheessa luovun sängyn vetovoimasta...

... ja hipsin seuraan mitä mahtavimpaan. Teen ulkona itselleni leivän ja vasta loppumetreillä näen, että pöytään on katettu mansikoitakin. Koska olen herkkusuu, niin yhdistän makean ja suolaisen sekä saan omituisia katseita osakseni. Sitten vihdoin saan eteeni pienen kupillisen kahvia. Joo, ottakaa te ystävät vaan tuollainen iso muki, minä nautiskelen tästä juuri sopivan kokoisesta. Aah.

Iltapäivän varjossa olen tappanut monta hetkeä tekemättä mitään. En mieti menneitä. En tuleviakaan. Ja jos jotain ajattelenkin, niin huomaan huvittuneena, miten ajatuskuvion lopputuloksen saattoi nähdä hetken kuluttua kävelevän vastaan leveästi hymyillen. Eikä herkkusuu-ystäväni pettänyt kertaakaan. Nam.

Päivästä toiseen olen seurannut valoja ja varjoja. Välillä matkustin muihinkin maihin, vaikkakin vain kirjan sivuilla. Menin yli meren vaikken liikkunut pitkällekään. Kun Maigret tarttui lasiin, minä kurkottelin kuppiin. Kaikilla on hupinsa =) Toisinaan yhdistin Ismo Alangon Sanat kaskaiden siritykseen tai tuulen vienoon puhallukseen. Runous, viini ja päiväperhot, mikä upea nautinto.

En koskaan päättänyt iltaani kahviin, vaan paljon vahvempaan tai miedompaan juomaan. Mutta monta kertaa päivässä nautin mustasta juomasta, sen tuoksuttelemisesta sekä juomisesta. Kupposen nostaminen, laskeminen tai kantaminen paikasta toiseen ei rasittanut yhtään. Päinvastoin, se oli mitä sopivinta liikuntaa laiskalle matkustajalle =)

Nyt on maisemat vaihtuneet. Olen asettautunut takaisin tähän maahan ja tähän säähän. Kun katson ulos ikkunasta, niin siellä ... Sataa.

Mutta ei se haittaa. Onhan minulla kuvat ja tunnelma mielessäni. Sen kunniaksi nostan kupin huulilleni ja nikottelen... Kylmää.

Sekä sää ulkona, että tuo kahvi kupissani.

Ehkä kuppini on liian suuri, tai juomani väärä.

Kenties viini ja runous auttaisivat tässä hetkessä enemmän =)


4 kommenttia:

  1. Mukava lomakuvaus. Missäpäin olit? :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä rouvan runosuoni sykkii jo vahvasti. Oli taas niin miellyttävää lukea, sä osaat kirjottaa niin pirun hyvin. Oli ilmeisen rento viikko Kreikan maassa. Ei se eurokaan sit sieltä mihkään hävinny:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos =) Kreetalla turisteja oli vähemmän kuin aiemmin, vaikka kaikki perustoiminnot ja asiat siellä on kuten aiemminkin. Eli hyvää ruokaa, ihanat ihmiset, mainio sää ja mulle sopivat puitteet. Siellä elämä on kiinni turismista, joten palvelu pelaa ja kaikki tuntuivat olevan iloisia jokaisesta mahdollisesta lomailijasta.

      Poista