torstai 23. elokuuta 2012

Oma napa

Osuuko ovesta sisään? mietin kun katselin junassa humalaisen miehen hidasta askelta laiturilla. Sillä oli naama aivan turvoksissa, toinen silmä melkein muurautunut kiinni. Vanhempi mies ja voi missä kunnossa.

Älä nyt vaan tule istumaan tänne, ajattelin samaan hengenvetoon. Mutta tein ilmeisesti nopean tilauksen, sillä mies oli selvinnyt sisäpuolelle ja otti askeleen tapaisen suuntaani.

Se otti tolpasta tukea, katsoi paria porrasta edessään, ylös toiselle puolelle käytävää, missä erään naisen vieressä oli vapaita paikkoja.

Sitten mies yllättäen totesi, kai enemmän itselleen kuin meille muille: Ei, ei tonne voi istua. Nainen... Nainen, se ei varmasti haluu mua tonne... kun oon näin humalassa.

Mies horjui ja huojui... Hei kaveri, saanko mä istua tähän? Hei saanko? Mä olen humalassa, mutta mä olen tässä vaan viis minuuttia. Mä jään Pasilassa pois. Hei, jos mä istun tähän? Ja siihen mies parkkeerasi, läsähtäen ja syvässä tenussa. Se puhui välillä itsekseen. "...mä en enää koskaan kaadu niissä portaissa", mutta lopetti yksinpuhelunsa ja alkoi jutella nuorelle miehelle, jolta kysyi lupaa istumiseen.

Kun Pasilan aika koitti mies sanoi: Hei paljon onnea sun elämään. Oikein hyvää elämää sulle nuori mies. Ihan totta, kaikkea hyvää sulle.

Ja minun ajatukseni tuosta eläkkeellä olevasta laitapuolen miehestä muuttui aina vaan

.. huomioonottava .. hyväntahtoinen

Samalla päätin unohtaa ne kaikki sanat, jotka ensimmäiseksi olivat nousseet mieleeni.


15 kommenttia:

  1. Niinpä. Vaikka samat asiat tulisi vastaan elämässä, niin toiset meistä ovat vahvempia ja toiset heikompia - vai herkempiä.

    Jotenkin kauhean surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, joskus sitä katsoo asiaa surun silmin, useimmat ehkä kiukun tai turhautuman katsein.

      Poista
  2. Usein ne juojat ovat niitä herkimpiä. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä juomari oli lempeä ja huomaavainen. Toivottavasti elämä kohtelee häntä hyvin.

      Poista
  3. Voi että....melkein unohdan tuollaiset ennenkuin olen taas lomalla Suomessa.Sääli on se tunne,joka usein nousee esille..Hyvin kirjoitettu hetkestä Birgitta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin arvata että kontrasti on aika moinen. Voin kuvitella miltä Helsinki näyttäisi silmissäni jos kävisin täällä vaikka kerran vuodessa kesäaikaan. Mutta vaikka jotkut asiat ovat menneet "nurjaan" suuntaan niin onneksi täällä on moni asia mennyt hyvään suuntaan.

      Poista
  4. Tunnistin niin itseni tuosta... Pistitpä taas ajattelemaan Birgitta!

    VastaaPoista
  5. Eikö ole upeaa, miten hetkissä oma mielikuva murtuu ja tilalle asettuu ymmärrys siitä, että vanhat mielikuvat ja asenteet ovat menneen talven lumia. Näitä uskomattomia kohtaamisia on elämässä tullut useita ja aina ne ovat päässeet yllättämään upeudellaan, kauneudellaan tai iloisuudellaan. Näiden hetkien vuoksi, elämä on uskomattomia hetkiä täynnä, jotain joita odottaa ja hetkessä kokea. Kaunis ja ajattelemisen aihetta antava kirjoitus. Upeaa viikonloppua ja kokemista...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin samaa mieltä kanssasi. Jos vain on ja avaa silmät (ja sydämen) niin kokee ihmeitä. Kiitos Pitsit =)

      Poista
  6. Hei, sulle on blogissani tunnustus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti, eli nähdään pian =). Otan kiitollisuudella vastaan :)

      Poista
  7. Joskus noinkin mutta harvemmin:) Aina kiva kun elämä yllättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, sinä näytät sen kivan kuvissasi aina. Onneksi on ne silloin kun omissa silmissä tahtoo sumentua =)

      Poista
  8. Kiitos, hyvästä blogiystävyydestä ja monista hienoista hetkistä blogisi parissa!:)
    Oikein mukavaa alkavaa syksyä!♥
    Marge

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Marge, luin postauksesi ja ymmärrän että eteenpäin pitää mennä. Oikein ihanaa jatkoa sinulle. Käväise joskus kylässä ja ilmoittele jos uusi blogielämä alkaa <3

      Poista