tiistai 9. lokakuuta 2012

Nenästä vedettävä

Pidän
metsän tuoksusta
lehtien, maan ja tuulen huminan raikastavasta yhdistelmästä.

Nautin
sateen tuoksusta
varsinkin sateen tuoksusta kuuman asfaltin pinnalla.

Huumaannun
saunan tuoksusta
minulle harvinaisesta herkusta joko lauteilla tai järven rannalla.

Ilahdun
pullan tuoksusta
aina kävellessäni aamuisin töihin ohi pienen kahvilan.

Rakastan
ihon tuoksua
tanssiessa, halatessa tai nuuhkiessa posken nukkaa.

Mutta en pidä testosteronin vahvasta aromista sohvassamme. Siksi ensikerran elämässäni hankin
ostosteeveen-eikä-tässä-vielä-kaikki-vempeleen.

Höyrytin jännityksellä kankaan 110 asteisella vesihöyryllä.

Ja nyt istun punaisella puhtaalla sohvalla nuuhkien...

... nuuhkien ei mitään...

Jaahas, nyt sitten pitää keittää inkivääriteetä,
jotta nenälle on jotain tekemistä =)

12 kommenttia:

  1. Ihanan hauska loppua kohti huipentuva runo, Birgitta...=)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Feminine =) ...ne pienen ihmisen pienet innostusmomentit ;-)

      Poista
  2. Pitäähän sen sohvan nyt jollekin tuoksua;D

    VastaaPoista
  3. Olipas tää jännittävä :) Yllätyksellinen loppu runolla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höyrytys oli kanssa jännittävää ;-) Nenä sai vihdoin levätä =)

      Poista
  4. Hieno tyylillinen vaihto kesken kaiken. Putosin sohvalta! Mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ari, sohvalta on onneksi lyhyt matka lattialle ;-)

      Poista
  5. Voihan vispilä, osaat todella yllättää niin, että hihityttää vielä pitkän ajan kuluttua kun muistelen sanojasi...:)

    VastaaPoista