torstai 24. huhtikuuta 2014

Aamuinen hetki veden ääressä

Olin ollut jo pitkään hereillä
lämpimässä peiton alla
oikoillen jalkoja ja harotellen varpaita.
Kuuntelin lintujen liverrystä ja
mietin kuinka hiljaista muuten olikaan. Täältä kun puuttui liikenteen äänet, autot, lentokoneet, rappukäytävässä kuuluvat askeleet ja muut kaupungin äänet.

Katselin hetken toisen tuhinaa,
vedin villasukat jalkaani, jotta askeleeni olisivat äänettömät ja hipsin pois vetäen oven perässäni kiinni. Suljin pojankin huoneen oven ja lorotin isoon kattilaan reilusti vettä, jotta saisin aamuisen sitruuna-inkivääriteehetkeni.

Käännyin sitten ympäri ja jäin tuijottamaan edessä näkyvää järveä, veden tyyntä pintaa ja aamuista olotilaa.

Hyvää huomenta, se tuntui sanovan minulle.
Ja minä hengitin pitkään sisään.

Lisäsin puseroita päälleni ja sen enempää ajattelematta sukelsin upeaan ulkoilmaan. Astuin kivelle, siitä nurmelle, pitkien rappusten kautta alas jyrkän rinteen laiturille ja päästin syvän huokauksen.

Ilma oli totisesti lämmin, se suorastaan siveli olollaan. Taivas näkyi veden pinnassa ja metsä peilautui täydellisesti. Laituri keinahti liikkeistäni kunnes lopulta vaimeni. Lokit leijailivat keveästi veden pinnan yläpuolella. Nekin olivat vielä aamutunnelmissa, hiljaa, liidellen... Vaikka järven pinta oli tyyni, niin veden raikkaus tuntui nenässä ja iholla. Pienoinen sumu leijaili ilmassa kun katselin itään ja minun oli istahdettava sen edessä.

Kerrassaan kaunista, suorastaan taivaallista. 

Minä istuin ja maistelin päivän alkua:
Hyvään huomeneen,
sellaiseen on hyvä herätä. Voi kerta kaikkiaan, kun tällaisia aamuja saisi kokea usein...

Siinä minä ihailin maailmaa, kunnes muistin sen kattilan. Salamana nostin kylkeni pitkiksi, venytin harppaukseni rappusissa loikiksi ja kiirehdin sisään.

Kun astuin mökkiin, kattilan kansi pulpahteli vesikuplien kera jännittyneen mieleni.  Teeveteni oli valmis (onnea on hitaat mökkihellat), se oli ollut sitä jo jonkin aikaa. Ja kiehuvaa vettä riitti useaan aamukuppiin... rauhalliseen sellaiseen ;-)


Viikkoa on vielä sopivasti jäljellä, joten oikein hyviä huomenia sinun viikkoosi =)









ps.
katsokaa mitä mustarastas katsasti tänään pesäpaikaksi. Kaveri mylläsi koko narsissiruukun läpi, mutta ei tainnut olla kuitenkaan tyytyväinen... aika kranttu...


12 kommenttia:

  1. Kirjoitat aivan ihanasti, tekstiäsi oli ilo lukea. Kiitos tästä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa, kiitos kauniista sanoistasi ja tervetuloa käymään täällä uudemmankin kerran. Nautinnollista viikonloppua sinulle =)

      Poista
  2. Mahtavia kuvia -ja miten sanoititkaan tunnelman... wau!!! Ihanaa mökkiviikon jatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mökillä tuli otettua valokuvia niin paljon, että kone on taas aivan pullollaan. Tuo pääsiäisaika oli säiden osalta superhieno. Odotan niin, että kevät jatkuisi samanlaisena (mitä nyt pieniä yösateita toivoisin).

      Nyt pihakoivuissa on pienet hiirenkorvat... Jeee =)

      Poista
  3. Komppaan aiempia ja sanon, että sä osaat ilmaista itseäsi ja fiiliksiä niin hyvin ettei noiden tunteiden, ympäristön eikä minkään muunkaan aistiminen tuota vaikeuksia. Kokemus on lähes fyysinen.
    Hyvää ja onnellista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntui, että viikon kirjoittamattomuuden jälkeen sormet eivät osanneet toimia, mutta sainpahan kuitenkin ulos tuon hetken, joka vieläkin pyörii kehossani. Joskus paikat ja tilanteet jäävät kehoon muistiin (niin kuin hajutkin), ja tämän aamuhetken haluaisin muistaa aina. Se rentouttaisi olon siihen asti, kunnes muistaa sen kattilan, jonka jätti liedelle porisemaan!

      ... miten ihmeessä tein niin, kun olen aina supervarovainen kaiken kuuman: tulen ja lieden kanssa ;-)

      Suorastaan mahtavaa viikonloppua sinnekin =)

      Poista
  4. Birgitta, nykyään rauha ja hiljaisuus ovat arvokkainta mitä voi olla. Tai no, tietty terveys ensimmäisenä, mutta täydellinen rauha on jotain suurta. Monet ovat niin tottuneet melusaasteeseen, että eivät edes huomaa sitä. Toiset siitä kärsivät. Oi, kaipaan meidän venekesiämme, jolloin minäkin olin aamuihminen: Ihan pläki vesi, niin hiljaista, että se oli kuin huutoa, vesilinnut ja kaikki se tietty, minkä kokee vain vesillä.

    Nyt olet sitten hyvin latautunut!

    Aurinkoista viikonloppua ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, tuollainen veneilykesä kuullostaa todella hienolta. Minun perheelläni ei ole koskaan ollut venettä, joten olen kokonaan tietämätön tuollaisesta elämästä. Voin kuvitella kuitenkin miten nautinnollista on herätä jossain suojaisassa poukamassa, keitellä aamukahvia ja kenties pulahtaa kunnon aamukasteeseen =)

      Aurinko todellakin hellii tänä viikonloppuna. Nautitaan siitä ♥

      Poista
  5. Lomasi kuulostaa taivaalliselta ja aamumaisema näyttää mielenrauhaa tuovalta. Jaan toiveesi, että tuollaisia aamuhetkiä olisi mukava elää useammin. No sen kiirehtimisen sisään kattilaa katsomaan voisi jättää väliin...=)

    Mustarastas sopisi väreiltään narsissien sekaan ja kuulisit sen huilumaista lauluakin, voisi olla hauska naapuri...=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, tuo mustarastas on käynyt jo useamman kerran pöyhimässä narsissiruukkuani. En oikein tiedä tykkäänkö kaverista enää ;-) Mutta kaunis yhdistelmä tuollainen musta-keltainen väritys on. Ja miten upeasti mustarastas laulaakaan, sitä voisi kuunnella vaikka kuinka paljon.

      Poista
  6. Hei, sait minulta blogihaasteen, osallistu jos tekee mieli!
    http://kasvunilo.blogspot.fi/2014/04/ensimmainen-haaste.html
    T. Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina, tulen katsomaan haastettasi =)

      Poista