sunnuntai 26. marraskuuta 2017

yksi mulle, toinen sulle ja kaikille muille vielä samanlaiset

Lauantai-aamuna heräsin onnellisena. Tiesin että N Y T on vapaapäivä, eikä minun tarvitse tehdä mitään. Olin mennyt tukka putkella yötä myöten tiistaista asti.

Jonna Tervomaa: Oo mun kaa
Olin nähnyt hienoja maalauksia, katsellut taitavaa näyttelijää ja kuunnellut muusikoiden upeaa soitantaa, mutta myönnän anoen nikotelleeni torstai-iltana, että onko pakko mennä pikkujouluihin jos ei jaksa.

Aina kun joku kysyy minulta nuo sanat, niin vastaan oitis: Ei Ole Pakko! Mutta kukaan ei sanonut minulle niin. Päinvastoin, tilalle tuli lause sanktiosta, joka lankeaa no showlle ilman lääkärintodistusta.

Niinpä päätin vetää vermeet niskaan ja olla ajattelematta väsymystä. Sen verran minulla oli tolkkua jäljellä, että söin sopivan kevyesti ja join vieläkin kevyemmin.

Tanssilattia on se paikka, jossa energiatasoni yleensä nousee, mutta täällä sali oli sopimaton bändiakustiikalle ja ihmiset jakautuivat kummallisesti eri puolille juhlatilaa. Päätin heilua tassilattialla sen aikaa kun huvittaa ja ennenkuin jatkoaika tulee käsille minä teen tuhkimot. Yhdessä asiassa olen nimittäin aika jurnu: pidän enemmän juhlista, jotka jatkuvat samassa paikassa hamaan tappiin aamuun asti. En kerta kaikkiaan välitä jatkoille siirtymisestä. Kotimatka oli käsillä, arkipäivät taputeltu ja yöjunassa istuessani tajusin harkitsevani: Mitäs jos tekisinkin jotain aivan muuta. Viettäisin päiväni erilaisten asioiden parissa, tehden jotain minulle enemmän merkityksellistä. Kukahan haluaisi tällaisen naisen työpaikalleen töihin.

En tiedä. Pitäisikö oikeasti harkita vielä alanvaihtoa. Mies komppaa vieressä ja minä tosiaan alan laskea plussia ja miinuksia nykyisestä paikastani.

Sitten ajattelen niitä ihmisiä joiden kanssa pyörin päivissäni. Ne ovat ihania. Ne piristävät oloani pelkällä läsnäololla. Eilenkin sain naurunkohtauksen, kun työkaverilta tuli viesti: Unohda ruma jouluvillapaita, perhepyjama on uusi hittituote!

Uusien vihjeiden perusteella kamalia jouluvillapaitoja ei siis enää tarvita, vaan yhtenä suurena perheenä (meidän pikkuperheen sananparsi) pukeudutaan yhteneväisiin pyjamiin ja nautitaan joulusta ilman paineita.

Mikä viisaus piileekään tässä. Kenenkään ei tarvitse miettiä mitä laittaa päällensä. Jokaisella on yhtä pehmeä ja venyvä vaate, sen sisälle mahtuu jokainen suupala ja kuosi on sen verran kirjava, ettei suklaatahrat tai munatotin roiskeet näy.

Ehdottomasti suosittelen tarttumaan jenkkivillitykseen ja tilaamaan koko suvulle samanlaiset jouluasut kotiin ja kylille aina jouluaatosta tapaniin =D

... tai ehkä ei sitten kuitenkaan ;-)

The Washington Post
Don't moose with me - peräluukulla?

11 kommenttia:

  1. Just noita mäkin hihittelin!

    Nyt todellakin vietät suloisen rauhallisen sunnuntain ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oloasut ja pyjamat mä ymmärrän. Mutta minulta vaatisi tosi paljon enemmän hermoja laittaa peräluukullinen tai ihonmyötäinen alusasu päälle, kun lähden kyläilemään :) Taidan olla liian kaino, hehee =)

      Katselen tässä vuoden aikaisia valokuvia ja isojen hiutaleiden leijumista ulkona. Pikkuhiljaa valmistuu vuosikalenteri pakettiin :)

      Ehdottomasti mukavaa sunnuntaita sinnekin ♥

      Poista
  2. Heh, noista mainoksista tulee mieleen vanhat Nanson ja Marimekon mainokset 60-70-luvuilta :D

    Oma joulu on onneksi aina läheisten kanssa pyjamajoulu tunnelmaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen pitkähelmainen liehuva isokuviollinen trikoomekko olisi kyllä oikeasti tyylikäs. Ja olihan molemmilla (tai ainakin Nansolla) miehillekin omat tyylikkäät asut :)

      Meilläkin se on pienimuotoinen ja mieluiten rento. Eli ei puristella liikaa olipa asu sitten minkälainen tahansa ♥

      Poista
  3. Nuo pikkujoulut on kyllä välillä ihan kivoja! Hih..tuollaiset perhepyjamat on kyllä hommattava:) Voin kuvutella meidän teinien ilmeet kun avaisivat paketteja:) Mukavaa päivää❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen pitänyt pikkujouluista (ja oikeasti jättänyt vain kerran ne väliin). Pienillä jutuilla juhlista saa tosi kivat, kunhan muistaa jättää pönötykset väliin ;-)

      Löysin upeat vihreät kokoperheen tiukkikset, mutta miehet ei taida suostua pukeutumaan niihin, hehee.
      Samoin sinne ♥

      Poista
  4. Jessus mikä keksintö mutta toisaalta ihan hyvä!
    Joulun ajan pakkovierailuja mä en ole koskaan ymmärtänyt ja pikkujouluja vielä vähemmän mutta joillekin ne ovat tosi tärkeä juttu.
    Mieluummin varaan paljon hyvää sapuskaa ja linnottaudun mökkiini jo hyvissä ajoin ennen joulua - en nimittäin kestä katsella joulupaniikissa kiiruhtavia ihmisiä koska se on pakon edessä tekeminen on jotain kauhistuttavaa. Miksi ihmiset eivät osaa sanoa että nyt riitti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa pitkästä aikaa Paimen =D.

      Olen samaa mieltä, pakko on huono asia. Sillä ei saa kuin kireät leukalihakset. Pikkujouluja on varmasti monenlaisia, mutta itse olen ollut mukana sellaisissa rennon iloisissa, naurun ja tanssin pyörteisissä tunnelmissa. Tai sitten olen aina onnistunut olemaan siellä missä ei tapahtu mitään ;-)

      Juuri noin pitäisikin tehdä; varata hyvää ruokaa ja olla rauhassa kotona. Mitä aiemmin poistuu muiden jaloista, sen parempi. Minä yritän loihtia aina vain vähäisemmät pakettini ajoissa, jottei minun tarvitse osallistua mihinkään härdelleihin joulukuussa :)

      Rentoa ja hyvää sunnuntaita sinulle ♥

      Poista
    2. Oi kyllä! Ajoissa valmistautuminen takaa paremman mielen ja parasta joulussa on se että voi kulkea koko joulun pelkissä boksereissa ja villasukissa :D

      Poista
  5. Birgitta, jotenkin nuo perheasut ovat niin hauskoja, kun mainoksissa niihin on puettu lemmikitkin:)

    Olen liian introvertti nykyään pikkujouluihin. Niitä 'pakollisiaä tuli aikanaan riittävästi. Nyt parasta on mennä ulos syömään hyvän ystävän kanssa kahdestaan tai sitten ystäväpariskunnan kanssa. Näissä tapauksissa jutut siis aika eri, mutta yleensä hauskat.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, koko perheelle on löytyy samanlaiset punaiset nutut valkoisilla napeilla ja karvakauluksilla :)

      Voi olla että juuri noin käy minullekin. Syvimmät keskustelut syntyy pienessä intiimissä porukassa ja juuri sellaiset keskustelut ovat meheviä. Joskus aikoinaan tällaisia hyviä keskusteluja syntyipikkujouluissakin, mutta jos musiikki on liian kovalla, niin eihän keskustelusta tule mitään. Senpä vuoksi tanssin mieluummin ja annan soluille hierontaa :)

      Sinun kanssasi jutut on ainakin meheviä, elämän mausta ei ole puutetta ♥

      Poista