torstai 18. helmikuuta 2021

Puute

Tähän naiseen on iskenyt motivaatiopuute.

Yksitoista kuukautta kotona etätöissä on alkanut tuntua pääkopassa. Olen etääntynyt niistä ihanista asioista, joista tykkään työpaikassani. Ihmisistä! Jos olisin valinnut eri tavalla nuorena, niin tekisin ehkä jotain mahtavaa työkseni, mutta valitsin toisin. Siis koulutuksen ja työn, jossa olen kyllä hyvä, mutta joka itsessään ei ole kovin ... innostavaa. Tiedän kyllä miksi teen sitä mitä teen, nyt kuitenkin kotona, ergonomia vähän niin ja näin, yksin asioita pähkäillen alan olla siinä kunnossa, että 

ei kuulkaa oikein kiinnosta. 

Huumorintajunikin on laskenut alleen, kuten voit nähdä kuvasta. Olen sukeltanut jopa niin syvälle suohon, että kävin yhtenä päivänä eläkeyhtiön sivulla lasketuttamassa viimeistä työpäivääni. Kun katsoin tulosta, huokaisin todella syvään, se vuosiluku oli aivan liian kaukana.

Minuu pännii!

Sattuneesta syystä olen alkanut ajatella, että olotilalle pitää tehdä jotain. Sillä voihan käydä niin, että kaikki piikit eivät löydä oikeaa olkavartta ja olen etänä vielä marraskuussa. 

Minä en voi olla kuin Tuomas Jyrkinen. Minä  hyväksyn asioita vaikken aina haluaisi. Eihän maailma pyöri vain minun napani ympärillä. Siispä etsin parannusta pimeään näkökulmaani ja olen alkanut huudella miehelle kesken työpäivän: Etkös jo tule tänne heiluttelemaan käsiä?

No onhan se vähän hullua huudella noin. Mutta siippa on hoitanut itseään paremmin tänä korona-aikana, joten ajattelin ottaa siitä mallia.

Kaikki alkoi siitä, kun mies yhtenä päivänä tuli tönöttämään olohuonetyöpisteeni viereen. Se seisoi ryhdikkäänä ja pyöritteli isossa kaaressa vasenta kättään etukautta ympäri niin, että melkein kuulin olkanivelen öljyyntyvän. Minua nauratti miehen totinen ilme ja enempää ajattelematta nousin ylös ja tungin itseni aivan kaverin napaa vasten. Otin tiukan tango-otteen toisella kädellä ja vapaalla kädelläni aloin pyöritellä myös valtavaa kaarta. Siinä me sitten heiluteltiin käsiämme suuntaan jos toiseen ja tuijottelimme toisiamme huvittuneina. Ja voit vaan arvata, että työpäivästä yhtäkkiä tuli vähän hauskempi. 

Tiedostan olevani onnekas, mulla on töitä. Kaikilla ei ole. Enkä ole yksin, vaan kotonani on toinenkin etätyöntekijä. Ja välillä mietin, että voisiko tähän tuttua? Olisiko kotiin erakoituminen vain huono asia? Ehkä ei. Ehtisin puristaa säästöjä talteen työmatkoista, työvaatteista ja entisenlaisesta kulutuksesta, ja kun OVE lähestyisi, niin Birgitta piristyisi. (Lyhenne selviää sieltä eläkeyhtiön sivuilta ;-))

No, ei mun motivaatio ole kovin kasvanut, mutta ymmärrys ehkä on. Luulen, että juurisyy ololleni onkin vain järkyttävän kokoinen puute, ei pelkkä motivaation vaan kaiken, ihmisten, kosketuksen, taiteen, gallerioiden, keikkojen, musiikin ja tanssin. 

Näin se taitaa olla.

10 kommenttia:

  1. Melkein kaikki nyt ovat jonkun puutteessa. Tämä on puuduttavaa. Eräs runoilija esiintyisi livesti vaikka Vakiopaineessa, mutta koska se ei nyt käy, runoilija, jota diggaan tuleekin ulos jostain radiokanavasta, josta en tajunnut mitään. Meillähän ei edes ole radiota. Yritin sanoa, että siirretään toukokuuhun, ehkä suurin osa on silloin rokotettu. Vai onko...En tiedä. Vähäinen energiani kuluu nyt meikkisarjan vaihtamiseen, erään muumimukin etsintään, kampaajalle menoon. Onneksi uskallamme lounastaa cityssä. En kaipaa tanssimista. Kaipaan istua autoon ja ajaa Itävaltaan. Kaipaan olla siellä kauan. Tiedä jos korona vei sen multa, kun nyt olisinkin voinut kaiken muun puolesta lähteä. En pidä pakkasesta, mutta pidän talvesta. En kaipaa esikkokuvia, joita kohta alkaa vyöryä kaikista tuuteista. Kaipaan oikeisiin elokuviin ja reissuun. Joka päivä seuraan kauriimme askelissa viemään ruokaa kuusten alle mustarastaille ja myös kauriille. Birgitta, tämä olisi hirveää yksin. A. saa sut nauramaan ja heilumaan ja pyörimmään.Minulla on tylsä niskajumppasarja vain...Nukuimme Merillä heidän makkarissaan koska vierasmakkari valmistuu vasta myöhemmin. Kolmas kerros ei nyt akuutti. Olivat hankkineet uudet patjat ja erikoisen pedarin. Kalliiksi kävi reissu: Nyt ostamme samanlaiset. Hyvästi Krakovakin! Minua ei särkenyt selästä eikä polvista yhtään eli kyllä hyvä vuode on kaiken väärti. (pst. mulla on matkoja varten salatili.) Hei taas Krakova ja Itävalta♥

    Kuvittele, jos muuttaisimme vaikka Lohjalle, voisin alkaa kasvattaa magnoliaa Black Tulip, joka on ihanan mustanpunainen.

    Ammatinvalinta voi kaihertaa kauan, mutta minä olen sattuneesta syystä voinut koko ikäni tehdä, mistä eniten pidän eli olla luova. Miten minusta tuntuu, että sinäkin kaipaat sitä. Luovuuden ammattia. Niitäkin on monia. Tyttärellänikin samoja oireita, mutta hänelle sanon, että sinä ehdit vaikka mitä, vaikka aika oikeasti juoksee aivan liian lujaa. Yksi elämä ei riitä kaikkeen. Meri sanoi, että hänellä on niin paljon ideoita, että tarvitsisi kolme elämää.

    Tee Birgitta, mitä ikinä olet halunnut tehdä, sillä kyllä se eläkepäivä koittaa ennemmin kuin arvaatkaan. Se on se ajan piinaava yllätys.

    Halit♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, mukavia asioita kannattaa tehdä ennemmin kuin odottaa. Ja mun mukavat asiat on vielä käden lähettyvillä, kunhan vain muistan nostaa kädet pois kylmästä tiskivedestä lillumasta.

      Ehkä mä vaihdan jonkin oman vanhan kuvioini samalla tavalla kuin sinä tälle ajalle mahdottoman ulkomaanmatkan uuteen hyvään vuoteeseen. Kiukutteluhan ei auta, ajatusmallin tai toiminnan vaihtaminen paremminkin :)

      Toivottavasti pääsen joskus katsomaan sun magnoliaa, olipa se siellä tai Lohjalla. Sitä odotellessa halaus täältäkin ♥♥

      Poista
  2. Ihana pohtiva sinä <3
    Mua huvittaa joka kerta tuo lehtileike. Aina yhtä mainio. Tainnut itsekin sen jakaa Instassa moneen kertaan, koska on vaan niin osuva.
    Hymyillen luin myös yhteisestä jumppahetkestä ja mielikuvista sen ympärillä. Tunnistan hyvin tämän, samankaltaisia pöllöjä täällä ollaan.
    Etäilystä puheenollen..juuri eilen juteltiin, miten etäilijät kaipaavat jo kovasti töihin ja me, jotka ollaan koko ajan tehty livetöitä, kaivataan mahdollisuutta etäilyyn. Sama efekti varmaan, kuin lomaa odottaessa, tavallaan. Eli ikinä ei olla ihan täysin tyytyväisiä :)
    Isoja ja ihania pikku hetkiä viikonloppuusi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näin lehti-ilmoituksen vasta tällä viikolla ja se sai kyllä naurun aikaiseksi.

      Vaihtelu tuntuu mukavalta ja ehkä juuri sen vuoksi nyt ,kun asiat eivät ole samalla tavalla omissa käsissä kuin ennen, niin olo alkaa puristaa. Mutta sen takia täytynee nyt vaan puristella siippaa enemmän ;-)

      Poista
  3. Voimia, Birgitta. <3 Lämmin halaus sinulle. Etänä mutta kumminkin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, kyllä tämä tästäkin vielä iloksi muuttuu <3

      Poista
  4. Jaksamisia Birgitta. Toisille etätyö sopii hyvin,mutta luulen että sellaisillekin tulee jossain vaiheessa kyllästyminen, onhan etätyö aika tylsää kun ei ole sitä tuttua työyhteisöä. Olen kerran tehnyt kotona etätyötä, tai työkuvani oli etätyötä, puolen vuoden keikka. , ja vähitellen se alkoi tuntua kurjalta. Täällä on puhuttu paljon siitä miten lapset ovat kärsineet siitä kun vuoden aikana ovat tuskin saanet olla koulussa, ja kaikki on tapahtunut Zoomin kautta. Toivottavasti saat pian sen piikin että pääset ihan työpaikallekin. Hali:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain kuvitella millaista on ollut lapsilla ja opiskelijoilla, kun ei näe ystäviä ja kavereita. Zoomin kautta opiskelua kokeilleena huomaan että kyllähän se toimii, mutta eihän se kuitenkaan ole niin osallistavaa, kuin jos oltaisiin opiskeltu samassa fyysisessä tilassa.

      Halaus sinnekin :)

      Poista
  5. Kyllä on turnajaiskestävyys täälläkin koetuksella, vaikka käyn noin pääsääntöisesti ihan töissä työpaikalla. Normaalia elämää on ikävä. Ystäviä on ikävä. Iloista mielialaa on ikävä.

    Ja kesää.

    No se onneksi joka tapauksessa tulee, vaikka koronan ja rokotteen kanssa vielä aikaa menisikin.
    Jaksamista ystäväiseni♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsoin tänä aamuna bujoani ja hämmästyin miten vanha elämä oli unohtunut. Keikkoja, ystävien tapaamisia, näyttelyitä, jopa ystävän kanssa aloitettu salsatunnit, yhteisiä lounaita, elokuvia. Olinko ehtinyt tehdä kaikkea saman kuukauden aikana? Ei ihme, että sisällä on alkanut tuntua tyhjältä ;-)

      Onneksi aina voi herätä uudestaan uuteen päivään. Toivottavasti aina vaan valoisampaan :) Ja kesäkin tulee kohtapuolin, jippii ♥

      Poista