lauantai 23. syyskuuta 2023

Perjantain erikoinen

En tee tänään mitään, sanoin eilen aamulla itselleni. En opiskele, istu koneella, en en ja en. 

Menen keittiöön ja laitan itselleni aamiaista. Kahviin ripsautan mausteeksi kardemummaa, kun tekee mieli jotain hyvää, eikä kaapeissa mitään muuta "hyvää" löydy. En jää keittiöön vaan istahdan olohuoneen lattialle ja pidän aamupiknikin. 

Muistan tallentaneeni Darjeeling Limited leffan (tulee Star-kanavalta, jos jotakuta kiinnostaa). Wes Anderson on yksi monista suosikkiohjaajistani, hänen leffansa saa aina piristymään, koska värimaailma ja tarinat on jollain tapaa pehmeitä, kauniita ja huvittavia. Odotettavissa on siis aamiaisen lisäksi silmänruokaa ja nauruterapiaa.

Kun leffa on katsottu lähden hyvillä mielin kaupungille. Tai voiko sanoa että hyvillä, kun tiedän, että minut rutistetaan mankeliin muutaman tunnin kuluttua mammografiassa. En valita en, musta on järkevää käydä seulonnassa, mutta olisin iloisempi jos tekniikkaa olisi kehitetty lempeämmäksi.

Mulla on reilusti aikaa ennen puristeluun menoa, joten astelen ensin Ateneumiin katselemaan lempitauluani. Luulin kauhukseni keväällä Ateneumin remontin jälkeen, että Démasquée on laitettu kellarin syövereihin, mutta seuraavalla käyntikerralla löysinkin alakerran huoneen, jossa nainen oli kuin olikin tavattavissa. 

Tänäänkin Démasquée nojailee sohvan kulmaan, menen hänen luokseen ja kerron tämän hetken kuulumiset. Käväisen samalla kertaa vielä Kaija Saariahon ja Elin Danielson-Gambogin ja Helenen luona. Ollaan Helenen kanssa aika samanikäisiä. Minussa ikä näkyy jo enemmän, vaikka sillä on ehkä ollut rankempaa tähän ikään mennessä. 

Muut tutut jätän kiertämättä. Etsin kauniin kaiverretun penkin, istahdan alas ja jään seuraamaan ihmispaljoutta. Tänään on ilmainen museopäivä ja ehkä se on vetänyt porukan taiteen äärelle. Mietin hetken Kiasman Tom of Finland näyttelyä, mutta sielläkin oli ohi kulkiessa pitkä jono ovella, joten jätän musta-asuiset miehet toiseen kertaan.  

Kotimatkalla laitan kuulokkeet korviini ja saan korvamadoksi Arpan kappaleen Metsänpoika popparissa. Siitä tulee nostalginen fiilis ja päätän samantien ottaa kotona c-kasetit ja soittimen esiin. 

Olen miettinyt pari kertaa olenko turhaan säästellyt tätä soitinta, joka on samanlainen kuin mun ensimmäinen musavehkeeni. Mutta heti kun painan playn pohjaan totean mankan tarpeelliseksi :D

Pikkuinen soitin vertyy hiljalleen ja vähän ajan päästä se nostaa äänenvoimakkuutta. Samea ääni muuttuu yllättävän kirkkaaksi ja minä saan heilua pitkin olohuonetta ja tanssahdella sukat villisti jaloissa pyörien.

Neljännen kasetin kohdalla hiljaisuus yllättäen iskee. Käyn katsomassa loppuiko kasetin puoli. Ei loppunut, vanha teippikorjaus on hapertunut ja joudun olemaan sairaanhoitajana kasettinauhalle. 

Pitkän päiväkävelyn ja iltapäivätanssin lisäksi tunnen illalla pakottavaa tarvetta pikku kävelylle. Teen tikusta asiaa ja  lähden kauppakeskukseen ostamaan huomiseksi aamiaisbagelia, sellaista juureen leivottua seesaminsiemenillä kuorrutettua rinkeliä. Rinkeli ja kahvipaketti kädessäni suuntaan kassalle, mutta kesken matkan mulla meinaa mennä niskat sijoiltaan, muljahtaa silmät ympäri, irrota oikea olkapää paikaltaan ja selkänikamatkin natisee. 

Peruutan takaisin ja mietin kaksi kertaa, että onko nyt syyskuu vai lokakuu. Kyllä tosiaan, eivät ihan oikeasti jaksaneet odottaa joulusuklaiden kanssa yhtään pidempään. 

Kävelen hämmentyneenä kaupasta pois. Ulkona on lämmintä, ehkä jopa parikymmentä astetta vaikka on iltamyöhä. Puissa on vielä vihreät lehdet. Kuuletteko kauppiaat? Puissa on vielä vihreät lehdet!

Tässä olis joulusuklaat sulaneet ja menneet pilalle. Ei olisi ehtinyt odottamaan joulua. Sitä kai ne kauppiaat ajattelikin  ;-)







Metsänpoika popparissa

16 kommenttia:

  1. Voi miten upea mankka! Ihanaa että olet säästänyt sen. <3

    Mulla ei ole enää edes cd-soitinta eikä cd-levyjä, kun heitin ne jonkin muuton yhteydessä pois. Viimeisimpänä aarteena säilyttelin kannettavaa cd-soitinta, joka oli ensimmäinen lahja, jonka olen saanut ukkelilta (oli joskus 90-luvun lopulla), mutta nyt en ole ihan varma, heitinkö senkin menemään viimeisimmän muuton yhteydessä. Voi surkeus, jos näin kävi.

    Mä näin myös viikon alussa, että joulukalenterit olivat tulleet kauppoihin. Ja jouluun on vielä kolme kuukautta, ja ulkona 20 astetta lämmintä! Tuntuu että joulu"sesonki" alkaa joka vuosi aikaisemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin suloinen mankka. En muista miksi joskus aloin metsästää mankkaa, jollaisen sain lahjaksi pienenä tyttönä. Oli hauskaa kun samanlainen löytyi ja siinä oli vielä kanto-olkalaukku mukana, hih. Olishan se aika päheetä kulkea kaupungilla ja kuunnella pattereilla c-kasettejaan olkalaukussa :D

      Ennen muistaakseni odoteltiin isänpäivään asti odoteltiin ennenkuin jouluhässäkät alkoi, mutta nyt näköjään aloitetaan markkinointi alkysyksyllä. Ehkä parin vuoden päästä saadaan korkata paketit juhannuksena.

      Poista
  2. Meillä on myös jo kaikki vanhat soittimet ja kasetit viety kierrätykseen. No, pari kasettia on säästetty kun sisältävät muistoja, mm. lasten puhetta ja laulua. Mutta en tiedä missä niitä enää koskaan voidaan kuunnella. Minäkin huomasin eilen kaupassa että joulukortteja ja lahjapakkauksia oli jo tuotu esille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on näköjään täysilaidallinen soittimia, on vinyylisoitin, vanha matkalevysoitin, cd-soitin ja tuo c-kasettisoitin, mutta luulenpa että suurin osa ihmisistä on luopunut noista.

      Sä olet nähnyt jo joulukorttejakin. Toivottavasti niitä on vielä saatavilla, kun lähden marraskuussa niitä etsimään ;D

      Poista
  3. Vau, sinulla on vielä mankka, ihanan nostalgista! No, minulta löytyy VHS-nauhuri...
    Jep, joulusuklaat ilmestyivät jo syyskuun alussa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susu, eikö olekin nostalgista. Noita soittimia katsellessa tulee aina niin suloinen olotila. VHS-nauhuria mulla ei ole enää, silloin kun siitä luovuttiin piti tallentaa kasetteja digitaaliseen muotoon. Voi kyllä olla niin, että digitaaliset tiedostot on helpompi unohtaa ja hävittää kuin jos olisi vielä alkuperäiset nauhat ja vehkeet vieressä :D

      Voihan joulusuklaa!

      Poista
  4. No voihan joulusuklaa!
    Eikös tässä kuulu tulla ainakin Halloween ensin (ja karkkikeppos-pussukat)? Ja isänpäivä (ja Kalle Päätalon uusintapainokset sen myötä)?
    Missäs ne lymyilevät?

    Minä kun en ole yhtään glögi-ihminenkään, saan melkein näppylöitä kun joka puolella somessa aletaan hehkuttaa glögi-ihanuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin mielestä ennen on jaksettu odottaa isänpäivään (ja Kalle Päätaloon :D), muttei näköjään enää.

      Pahoittelen Marika, mutta näin tänään jo pullon mausteista hehkuvaa kaupassa!

      Poista
  5. Toivottavasti mammografia oli ok Sukuhistorian vuoksi joudun käymään sellaisessa useammin,ja aina hermostuttaa sitä ennen. Nykyajan uudet mammolaitteet(ainakin missä itse käyn)puristavat hellemmin,onneksi.Ihana vanha mankka,heitin vanhani pois muutama vuosi sitten kun oli kasetitkin jo poissa.Vau,näin aikaisin joulusuklaa🎅Kaunista tätä viikkoa Birgitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, toivon samaa :) Joka kertahan tuo hermostuttaa, mutta parempi käydä kuin pistää pää säkkiin.

      Täällä on nyt ihanat syyssäät, toivottavasti sielläkin on mukavat oltavat :D

      Poista
  6. Voi miten ihana mankka ❤️ ehdottomasti säästämisen arvoinen. Minulla ei ole mankkaa jäljellä eikä yhtään c-kasettiakaan. Joskus on vähän harmittanut se hävitysinto. Esikoista harmittaa, että hävitin kaikki vinyylit.

    Nyt on joulusuklaat kaupassa aiva liian aikaisin 🤦‍♀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että aika moni on pistänyt mankat kiertoon aikoinaan. Mäkin joskus 90-luvun alussa heivasin omani pois, kun piti hankkia isot vahvistimet, virittimet sun muut :D

      Poista
  7. Kaduttaa etten ole säästänyt yhtään kasettisoitinta enkä kasetteja. Tallessa on vanha kelamankka, tosin se on tällä hetkellä ssterin hallussa mutta täysin toimiva.
    Mitä kauppoihin tulee, niin aina puhutaan siitä kuinka ihmisten ostovoima on heikentynyt mutta siitä huolimatta joulu tulee kauppoihin joka vuosi aiemmin ja kaupan ala tekee taas uuden ennätyksen.
    By rhe way, olen enemmän kuin happy ettet ole lopettanut bloggaamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin onneksi säästänyt yhdeksän c-kasettia, joista tiesin joskus olevan iloa. Sitten kun löysin tuon pienen soittimen, niin riemu oli suuri, kun pääsin soittelemaan niitä. Vain yksi ostokasetti oli mukana, kaikki muut itse äänitettyjä. Siellä Tapani Ripatin papatus kuuluu edelleen hyvän biisin lopussa.

      Kirjoittaminen on sen verran veressä, ettei se sieltä näytä lähtevän, vaikka opiskelut vie kaikki ajatukset ja ajat päivässä. Sitkeästi yritän taistella ja kirjoittaa. Hienoa, että sinäkin olet taas tullut mukaan :D

      Poista
    2. Tapani Ripatti, varsinainen legenda jo eläessään!
      Tosissaan harmittaa sekä mankan ja kasettien hävittäminen/häviäminen jollain kohtaa elämää sillä niitä oli melkoinen kokoelma. Aina sen mukaan mikä oli koulussa ns. IN.
      Tosi hienoa että olet jaksanut postailla kaiken keskellä, uskon ettei ole ollut niitä kaikkein helpoimpia rasteja.

      Poista
    3. Ripatti oli aika tapaus :D Mullakin oli valtava kokoelma kasetteja, mutta säästin niistä vain erityisemmät vaikkei soitintakaan siinä vaiheessa enää ollut. Mullakin oli joskus koulun retkillä iso mankka mukana, siinä pikkuruiset käsilihaksetkin sai vähän haastetta, hehee.

      Poista